Oodini Ounasjoelle – suurjoen vuodenajat sekä kohdevinkkini virran varrelta

Jokaisella meistä on varmasti sielunmaisema. Sellainen paikka, jossa on kaikkein helpointa hengittää; jossa olo tuntuu yhtä aikaa kaikkein voimakkaimmalta ja kaikkein keveimmältä, turvaisalta ja rauhaisalta; jossa aika pysähtyy ja pää hiljenee. Paikka, jonne on ikävä silloin, kun ei ole siellä. Minulle tällainen paikka on Ounasjoki. Jokin taika siinä on – jostain syystä esimerkiksi Teno, Kemijoki tai Kitinen eivät tunnu yhtään samalta. Syystä, jota en osaa selittää, juuri Ounas on vienyt minun sydämeni.

Olen saanut todistaa kaikkien vuodenaikojen ja niiden mukanaan tuomien säänvaihteluiden saapumista Ounasjoelle, ja tämän kuvakoosteen avulla haluan välittää tunnelmia myös teille. Samalla vinkkaan tämän 300 kilometriä pitkän virran varrelta hienoja paikkoja, joita voin suositella lämpimästi retkikohteiksi.

Kevät saapuu Ounasjoelle

Jäidenlähtöä saadaan usein odotella toukokuulle. Joskus jäät murtuvat ja lähtevät suhisten liikkelle, joskus ne tuntuvat sulavan sijoilleen. Jonkinlainen tulva on lähes jokakeväinen vieras, joskus se on suurempi, joskus pienempi.

Jäiden lähteminen ja lumien sulaminen tuo Ounasjoelle valtavasti lintuja. Telkät, jouhisorsat, tavit, haapanat ja joutsenet saapuvat, kahlaajat kuten kapustarinnat etsivät rantaniityiltä apetta. Saattaapa suuren metsonkin nähdä jokea lentäen ylittämässä. Viime keväänä (2020) itselleni suurin yllättäjä olivat vesipääskyt, joita laskeutui joelle parvi vain pikkuruiseksi hetkeksi, kunnes ne jälleen lehahtivat lentoon ja jatkoivat matkaansa. Myös heinätavi on jo parinakin keväänä ollut todella iloinen yllätys.

Kesä värittää maiseman

Kesällä on Ounasjoki ja koko Lappi minusta parhaimmillaan. Kirkkaina päivinä joki pukeutuu räikeän siniseen ja vihreään. Rakastan Ounasjoen rantametsiä, joista maisemaa saa katsella rauhassa, ikään kuin piilosta. Tuntureilla kärsin joskus torikammosta ja vuoret sekä liian iso meri hermostuttavat minua – minun sielunmaisemani totisesti on kesäinen joki rantametsineen.

Loppukesä tuo tullessaan rankkasateita ja ukkosia. Erään todella rajun ukkoskuuron aikana huomasin, että joen keskelle pulpahteli valkoisia pisteitä, kuin jonkinlaisia kohoja tai kellukkeita. Ne hävisivät ja palasivat näkyviin yksi toisensa perään. Kiikareilla sain varmistetuksi, että ne olivat telkkiä – mikä heidät ajoi joenselälle ukkoskuuron aikaan, sitä en osaa selittää.

Syksy tuo tähdet ja revontulet

Aamu-usva ja vain aavistuksen viilentynyt tuuli ovat yleensä ensimmäiset merkit syksystä. Syksyn tulon voi jotenkin aistia tai haistaa ilmassa, vaikka mitään varsinaisia merkkejä, kuten ruskaa, ei vielä olisi silmin havaittavissa. Mikään muu vuodenaika ei ala niin yhtäkkiä kuin syksy.

Pehmeä, valkoinen usva voi jonain aamuna peittää koko maiseman niin, että jokitörmä näyttää maailman laidalta. Aamuaurinko yrittää työntyä usvan läpi ja hyvällä tuurilla siinä onnistuukin, jolloin hetken aikaa koko maailma on haalean oranssi.

Ruska alkaa hiipiä kasveihin ja puihin, henki saattaa höyrystyä. Koskelot saapuvat joelle massiivisina parvina, niin sankoin joukoin, että lentoon noustessaan niiden siipien havina tuntuu täyttävän koko erämaan.

Ja yhtäkkiä, täysin varoittamatta, saattaa taivaalle ilmestyä jonain iltana näkyviin tähti. Se tuntuu joka vuosi todella ihmeelliseltä, kun tähtiä tai edes oikeaa hämärää ei ole puoleen vuoteen nähnyt lainkaan.

Siitä tähtien määrä alkaa nopeasti kasvaa, ja pian Linnunrata taas jo loistaa syysiltaisin kirkkaana.

Talvi peittelee virran

Joen vesi alkaa kylmetä, uimaretket vaativat kerta kerralta ripauksen enemmän rohkeutta. Jonain päivänä joen pinnalle alkaa ilmestyä hentoista riitettä, joka liukuu virran mukana alavirtaan kuin mukamas muina miehinä, lautta toisensa perään. Pian nämä riitelautat alkavat kuitenkin yhdistyä ja vallata joen pintaa yhä voimakkaammin, kunnes sitten jonain yönä joki jäätyy. Itselleni henkilökohtaisesti tämä on vuoden haikein hetki, kun jään ja lumen täyttämä talvi ilman vapaana virtaavaa vettä on kokonaisena edessä.

Lumen saapuessa jääkannen päälle maisema muuttuu täysin. Aurinko lakkaa pian näkymästä, ja hetken aikaa eletään lähes täydessä hämärässä. Joki on nyt ahkerassa käytössä kulkureittinä: siellä liikkuvat ihmiset kelkoin ja suksin, sekä eläimet kuten porot, ketut ja jänikset.

Tammikuussa aurinko jälleen ulottaa kultaiset, kirkkaat säteensä joen hankipeitteelle. Silloin tietää, että ollaan matkalla kohti kevättä.

Retkikohteita Ounasjoen varrella

Ounasjoki saa alkunsa Enontekiön Hetasta ja virtaa Kittilän poikki Rovaniemelle – kaupunkiin kahden virran – jossa se yhdistyy Kemijokeen.

Joen varrella on lukuisia retkipaikkoja, joita haluan suositella.

Pohjoisesta eli Hetasta alkaen:

Ounasjoen alkulähteillä kohoaa hyvin jylhä Ullatieva, hiekkaharju, jonka rinteillä on muun muassa Luonnonperintösäätiön suojelemaa metsää. Lue lisää Ullatievasta >>

Toinen jylhä paikka, josta joen alkuseutuja voi ja kannattaa kiivetä katsomaan, on Jyppyrä. Jyppyrälle johtaa lyhyehkö mutta jyrkkä reitti Hetasta, Tunturi-Lapin luontokeskuksen pihasta. Lue lisää Jyppyrästä >>

Tepaston pikkukylän kohdalla on Ounas synnyttänyt yhdessä Syvän Tepastojoen kanssa kauniin pienen saaren, joka on kokonaan hiekkaa. Tämä Hiekkasaari on joskus veden alla piilossa, mutta etenkin kesäkuumalla se on oikea pieni pala paratiisia. Lue lisää Hiekkasaaresta >>

Kittilän keskustan tuntumasta, S-Marketin pihasta, johtaa reitti Karinnokan lintutornille. Siellä on myös kota ja hieno näköala Leville. Lue lisää Karinnokasta >>

Kittilän kirkonkylän kohdalla, joen vastarannalla, on Kittilän kotiseutumuseo. 1860-luvulla rakennettu päärakennus on peräisin Tepaston kylästä, ja viehättävässä pihapiirissä on myös muita rakennuksia ja niissä esillä paljon esineistöä. Lue lisää Kittilän kunnan sivuilta >>

Kittilästä pienen matkaa alavirtaan lasketeltaessa saavutaan Kaukosen kylään, jonka syrjästä, Ounasjoen rannalta, löytyy Särestöniemi. Se on kuuluisan taidemaalari Reidar Särestöniemen kotipaikka, museo ja ateljee vanhoine pihapiireineen ja rantasaunoineen. Paikka on tunnelmaltaan todella vaikuttava, ja elämyksenä paljon enemmän kuin osiensa summa. Lue lisää Särestöniemestä >>

Rovaniemen puolella kannattaa pysähtyä katsomaan Molkoköngästä. Paikalle on merkitty kivikautinen asuinpaikka, ja lyhyt reitti johtaa todella komean kosken partaalle. Itse seurailin täällä viimeksi keväällä jäiden lähtöä, oli vaikuttavaa kuunnella jäälauttojen kumahtelua. Lue lisää Molkokönkäästä >>

Myös komea koski, joskin täysin erilainen kuin Molkoköngäs, on Marraskoski. Jyrkät rappuset johtavat parkkipaikalta alas kosken kallioille, ja suuret pikkukalaparvet kuhisevat kallioiden suojaamissa vesialtaissa kesällä. Lue lisää Marraskoskesta >>

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.