Nuuksion Nahkiaispolku (2 km) pääsi yllättämään jylhyydellään

Joskus pienetkin reitit saavat aikaan hämmästystä, ja minulle ainakin tämä oli totisesti yksi niistä. Nahkiaispolku alkaa Nuuksion Haukkalammen pysäköintialueelta ja on vain parin kilometrin mittainen. En tiennyt nahkiaisista juuri mitään eikä minulla ollut hajuakaan että mitä tältä reitiltä pitäisi odottaa, mutta sen kuljettuani pääsin toteamaan, että reitistä tuli yksi Nuuksio-suosikeistani.

Pysäköintialue kartalla

Rengasreitti 2 km

Haastava reitti

Lähtö- ja päätepisteen läheisyydessä tulistelumahdollisuuksia, esim. Mustalammen taukopaikat (kartta)

Olin liikkeellä lokakuisena arkipäivänä. Lehtipuut olivat karistelleet jo painavimmat lehvätakkinsa maahan, satunnaisia ihmisiä kuljeskeli parkkipaikan läheisyydessä. Pääasiassa oli hyvin hiljaista ja autiota, mistä olin iloinen, sillä Haukkalammella on mainetta ruuhkaisana kohteena.

Olin kiertänyt Korpinkierroksen (7 km) ja käynyt sen jälkeen autossa istumassa ja eväitä syömässä. Ei ole linssisipsien voittanutta silloin, kun retken jälkeen tekee mieli herkutella! Olin rapistellut pikkupussin vahingossa tyhjäksi hyvällä halulla ja hörpännyt vissyä päälle. Sitten oli aika päättää, minkä reitin kulkisin seuraavana. Parkkipaikalla seistessäni katseeni osui Haukkalammentien toisella puolella olevaan portaikkoon ja sen vieressä olevaan viitoitukseen. Nahkiaispolku, siellä luki, ja niinpä lähdin kapuamaan portaita.

Nousu oli lyhyt mutta sen verran jyrkkä, että kyllä sillä hiet sai pintaan. Portaikko auttoi alkuun, sitten reitti vaihtui kivikkoiseksi poluksi ja tasoittui lopulta neulaspoluksi. Tasoittumisen jälkeen tunnistin kulkevani jonkinlaista mäenharjannetta, ja pian saavuin risteykseen. Haukankierros (4 km) jatkoi eteenpäin, mutta Nahkiaispolku kääntyi oikealle. Sinne siis.

Polku lähti viettämään alamäkeen ja saavuin itselleni hyvin eksoottiseen maisemaan. Rinne oli todella suuri ja jylhä, ja ihanasti sammaloitunut rinnekivikko sai minut tyystin lumoihinsa. Miten upea maisema! Korkea kuusikko kätki tasaharmaan taivaan ja toi sammalikkoon juuri mukavaa peikkometsän tuntua. Minua ilahdutti sammalikon eheys sekä paikan muhkea mittasuhde. Jyrkkä rinne tuntui viettävän alaspäin vaikka miten pitkälle, kaatuneet puut kirjoivat sitä kuivine runkoineen ja pystyynnousseine juurakoineen. Kääntyilin jatkuvasti katsomaan taakseni ja sivuilleni suu auki, en muista olenko koskaan mahtanut nähdä tällaista maisemaa.

Alempana portaikko helpotti kulkemista.

Portaiden jälkeen maasto hiljalleen tasoittui ja tiesin saapuneeni Myllypuron laaksoon. On aina kiva tietää, että retkireitillä on luvassa vesistöjä. Rakastan kaikenlaisia vesiä pikkiriikkisestä puronlirusta kuohuviin merenrantoihin.

Kuljin omissa oloissani – totta puhuen en koko kierroksen aikana nähnyt ketään – Purolan vanhan pihapiirin poikki. Niittyä kasvava piha oli merkillinen avoin aukko muutoin niin muhkean ja eheän metsän keskellä, ja kertoi siinä omaa tarinaansa Nuuksion järviylängön historiasta.

Viitoitus ohjasi kääntymään oikealle, eikä aikaakaan kun olin taas metsän siimeksessä. Kaislikko ihastutti, kaislikoista minulla on Lapissa asuessa jatkuva puutostila.

Saavuin Myllypuron luo, ja tällä osuudella kuluikin pitkän aikaa. Seisoskelin silloilla virtaa ja sen kasveja tuijottamassa, syksyn lehdet purjehtivat veden pintaa pitkin ohitseni ja pinnan alla vesikasvit erottuivat kauniisti tummasta virrasta.

Reitti oli tällä osuudella osittain myös pitkostettu.

Paikoin purossa oli sen verran kiviä, että ne saivat virran soimaan. Veden solina, kuusikon humina ja haapojen lehvästöjen suhina kisasivat äänimaailman herruudesta.

Täälläköhän niitä nahkiaisia sitten olisi?

Purolaakson pohjalta oli pian aika lähteä nousemaan takaisin ylös. Vasemmalle puolelle jäi jonkinlainen vanha patorakennelma, ja reitti lähti seurailemaan pientä laskupuroa ylävirtaan. Puron yläpäässä pilkisti auringon lisäksi Haukkalammentien kaide.

Reitti ylitti vielä Haukkalammentien ja jatkoi sen vastapuolelta takaisin metsän siimekseen. Se kiersi metsän kautta Haukkalammen isomman pysäköintialueen ja nousi pienen rinteen päälle, laskeutuen sitten alas lähtöpaikalle yhtä matkaa Punarinnankierroksen kanssa. Alla oleva maisema on tämän osuuden varrelta.

Nahkiaispolussa vaikutuksen tekivät jyrkkä, korkea ja sammaleinen louhikkorinne, Myllypuron viehättävä seura sekä pienemmän laskupuron luoma kaunis rinnemaisema. Oikein miellyttävä maistiainen Nuuksiosta!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.