Ylläksen Kukastunturin huiputus neljällä tyylillä

Kukastunturi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on hyvän reittihuoltonsa vuoksi yksi Ylläksen suosituimmista tuntureista: Kukakselle pääsee sekä lumiseen että lumettomaan aikaan – pyöräillen, hiihtäen, lumikenkäillen ja kävellen, ja maisematkin ovat huippuluokkaa! Olen käynyt Kukaksella jo moneen otteeseen ja koostin tähän tekstiin huiputuskäynnit neljällä eri tyylillä ja eri vuodenaikoina.

Huiputusreitin pituus: n. 8-20 km reittivalinnoista riippuen

Reitin vaativuus: keskivaativa reitti

Kukastunturi kartalla

Liukulumikenkäillen ensilumien aikaan

Lähtöpaikka: Karilan Navettagalleria

Kukastunturille lanataan yleensä talvikävelyreitti heti kun lumitilanne sen sallii. Ylläksen talvireittikarttojen mukaan reitin huolto aloitetaan viimeistään maaliskuun alussa. Merkitty reitti seikkailee alkuun metsän siimeksessä, nousee sieltä tunturin huipulle ja jatkuu Kotamajan erämaakahvilalle asti. Alkutalvesta reitti ei välttämättä ole täysin kantavaksi tamppautunut, joten lumikengät on hyvä ottaa matkaan. Perinteisillä lumikengillä retkeilen harvoin, mutta liukulumikengät kuuluvat jo omaan vakiotalviretkeilykalustooni, joten päätimme ystäväni kanssa lähteä huiputtamaan Kukaksen liukulumikengillä eräänä marraskuisena pakkaspäivänä. Vuokrasimme ystävälleni liukulumikengät Äkäslompolon Sport Cornerista ja ajelimme kylältä Karilan Navettagallerian parkkipaikalle. Navettagallerian viihtyisän kahvilan ollessa auki pyrin käymään siellä joka kerta palattuani Kukasen päiväretkiltä. 

Matkailusesonkien välissä eli loka-marraskuussa tunturi on yleensä hiljainen ja niin se oli tänä päivänäkin. Rauhallisen talvimaiseman ympäröimänä haltioiduimme kuurankukista ja kevyen lumikuorrutuksen saaneista puista. Huipulle päästyämme huomasimme kauniiden usvapilvien kertyneen alemmas laaksoon ja seurasimme kun hämärtyvä maisema peittyi hiljalleen pehmeään pumpuliin. Emme pitäneet kiirettä vaan annoimme katseemme kiertää rauhassa eri suuntiin tunturin huipulta, ja hengitimme puhdasta ja raikasta pakkasilmaa keuhkomme täyteen. Lopulta pienet vilunväreet herättivät meidät utuisesta satumaailman tunnelmasta ja päätimme liukua hissukseen takaisin autolle. Matkaa liukulumikenkäretkellemme kertyi suunnilleen neljä kilometriä suuntaansa.

Sydäntalven tykkylumimaisemissa perinteisellä hiihtotyylillä

Reitti: Karilan Navettagalleria – Kukastunturin huippu – Kotamajan erämaakahvila – Hangaskuru – Tahkokurun kota – Äkäslompolo – Karilan Navettagalleria, n. 20km

Kukastunturin hiihtolatu huolletaan yleensä vasta kevättalven lähestyessä, lumisina talvina jo sydäntalvella. Kukastunturin hiihtolenkki Kotamajan erämaakahvilan kautta kiertäen onkin yksi Ylläksen lempiladuistani. Reittiä voi varioida kelin ja jaksamisen mukaan. Hyvällä hiihtokelillä tykkään kiertää Hangaskurun ja Tahkokurun laavujen kautta ja silloin pakkaan reppuun tai juomavyöhön riittävästi evästä mukaan.

Kukastunturin huiputuksen jälkeen Kotamajalla herkuttelen yleensä porowrapillä tai tuoreella munkilla ja kaarnikkamehulla, jonka jälkeen jaksaa taas jatkaa sivakointia.

Heinäkuussa maastopyöräillen

Reitti: merkitty maastopyöräreitti Kukastunturin polkaisu, n. 20km.

Huomioithan, että kansallispuiston alueella ei pyöräillen saa poiketa virallisilta merkityiltä pyöräreiteiltä!

Ylläksellä on jo useiden vuosien ajan panostettu maastopyöräreitteihin ja Kukastunturin sorastettu reitti, Kukastunturin polkaisu, onkin alueen yksi suosituimmista pyöräilyreiteistä. Reitillä on vaativia ylä- ja alamäkiä, upeita tunturimaisemia ja teknisemmästä ajosta pitäville myös haastavampia kivikkoisempia pätkiä. 

Vuokrasimme sähköavusteiset maastopyörät eräänä heinäkuun päivänä Sport Cornerilta ja lähdimme matkaan Äkäshotellin takaa, josta viralliset pyöräreitit alkavat. Päätimme kiertää reitin myötäpäivään, vaikka suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Alkumatkasta ylitimme Nilijänkää leveitä pitkoksia pitkin, jonka jälkeen matka jatkui sorastetulla polulla. Kukastunturin huiputuksen jälkeen jatkoimme matkaa Kotamajan kautta Hangaskuruun ja takaisin kylälle. Näin päin kierrettynä teknisempää ajoa vaativat kivikkoisemmat osuudet osuivat loppupuolelle matkaa. Alkumatkan ylämäistä väsähtäneenä en suuremmin nauttinut reitin loppupätkästä. Olisi siis ollut fiksumpaa kiertää reitti suositusten mukaisesti vastapäivään.

Kokemattomana maastopyöräilijänä tunturireitit ovat minusta todella vaativia. Onneksi sähköavustuksesta on apua ylämäissä sekä teknisempää ajoa vaativissa pätkissä. Rauhallisemmasta luontoliikunnasta pitävänä ihmisenä maastopyöräily tunturissa tuntuu minusta turhan vauhdikkaalta, mutta extremelajeista pitäville siinä on varmasti oma hohtonsa.

Jonain talvena aion kokeilla sähköavusteista läskipyörää, sillä arvelen sen olevan hieman leppoisampaa touhua kuin maastopyöräily. Ylläksellä onkin yhteensä noin 100 kilometriä talvipyöräilyreittejä.

Ruskaretkeillen syyskuussa

Lähtöpaikka: Karilan Navettagalleria

Minulle mieluisin retkeilytyyli on kävely, koska se tuntuu luonnollisimmalta tavalta liikkua luonnossa; silloin ehtii myös havainnoimaan luonnon tapahtumia parhaiten eikä kävelyyn vaadita laajaa varustearsenaalia: tukevat ja vedenpitävät kengät, tuulenpitävä takki, lämmin kerrospukeutuminen ja retkireppu sisältöineen riittää mainiosti tuntureillakin.

Toissasyksyinen ruskaretkipäivä oli värikäs ja kaunis. Ruska-aikaan Ylläksen tuntureilla on aina ruuhkaa, mutta onnistuimme löytämään Kukaksen päältä taukopaikan, jossa nautiskelimme retkieväämme eli myöhäisen aamiaisen termarikahveineen ja passionhedelmärahkoineen.

Kuljimme maastokarttaan merkittyä retkeilyreittiä huipulle ja takaisin ja matkaa kertyi yhteensä noin kahdeksan kilometriä.

Lisää tunturiretkiä löydä blogistani Kiertoreitti.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.