”Kaikki muu unohtuu pieneksi hetkeksi” – retki Fiellun putoukselle Utsjoella

Aamuaurinko nousee ja alkaa valaista tummana hohtavan lammen pintaa, mutta nopeasti lähestyvän talven pakkanen tuntuu silti pistävänä kasvoilla. On viimeinen hetki vuodesta, jolloin vierailu Kevon luonnonpuistoon on vielä sallittua.

Kohde kartalla

Etelästä päin Fiellun putoukselle johtava reitti alkaa mystisen saamelaisten pyhän lähteen, lampimaisen Suttesgáldun, läheisyydestä. Polku kiipeää siihen laskevan joen reunaa ylöspäin ja johdattelee kapealle vaivaiskoivujen peittämälle harjulle, jonka päältä ihailen varhaisen aamun valon piirtymistä tuntureille ja Luomusjärvien tyyniin, sinisiin sävyihin.

Jatkan matkaa järven päässä sijaitsevalle suurelle tuvalle, ja kiipeän sen ohi ylemmäs karulle tunturiylängölle. Edessä on silmän kantamattomiin jatkuvaa kivikkoista polkua puuttoman ja tuulisen tundran keskellä. Sitä reunustavat jäätyneet kosteikot ja ajoittain sulana solisevat purot.

Pitkän taivalluksen jälkeen onkin ylitettävä osittain jäätynyt suurempi virta, johon kastaudun tahattomasti kyljelleen, kun jalka lipsahtaa jäiseltä kiveltä alas liukkaalle pohjalle. Ilta alkaa jo hämärtyä, joten päätän kuivatella kastuneita varusteita ja viettää yön kamiinan äärellä joen viereisessä kodassa.

Huikeita näkymiä, jyrkkiä portaikkoja ja kiipeämistä ylös alas kanjonin rinteitä pitkin. Suomen näyttävimpiin kuuluva vesiputous vaatii ponnisteluja, mutta juuri se tekee elämyksestä kauniimman.

Vasta korkeiden kallioseinämien ympäröimän laakson suulla saattaa kuulla veden kohinan. On kuitenkin vielä ylitettävä sen alapuolinen vuolas virta. Reunamat ovat puolittain jäässä, mutta pääseen onneksi yli kahluuvaijerin avulla rikkoutuvien jäiden antaessa periksi joka toisella askeleella. Korkeimman veden aikaan vesi saattaisi olla jo liian korkealla ylitettäväksi. Heti virran vieressä sijaitsevan turvekattoisen kammin (kartta) lämpö kuivattaa jalat ja tarjoaa kodikkaan taukopaikan.

Kuva Fiellunputouksesta vaellusreitin varrelta kohdasta, josta laskeudutaan alas laaksoon.

Rotkolaakson ilma on täynnä kuohuvan putouksen nostamaa kosteutta. Auringon säteet maalaavat siihen sateenkaaria ja sammaleet vihertävät värikkäinä vielä näin talven kynnykselläkin. Kammin portailla istuessa, hopeisena kuohuvan veden virtaa seuratessa, kaikki muu unohtuu pieneksi hetkeksi, kunnes on aika taas jatkaa matkaa.

Lue myös:

Syksyn samoilija Kevolla

Tarumainen Sulaojan luontopolku johdattaa yhdelle maamme pyhimmistä paikoista

Kevon luonnonpuisto Luontoon.fi-palvelussa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.