Linnavuoren ulkoilualue Piikkiössä

Kaarinan Piikkiössä, Linnavuoren ulkoilualueella, on reilun neljän kilometrin mittainen rengaspolku. Maasto on vaihtelevaa ja mäkistä, ja polun voi hyvin kiertää lapsenkin kanssa. Reitin varrelle jää kallioisia mäkiä, havumetsää, hakkuuaukeita ja peltomaisemia. Lisävaihtelua reittiin tuo kallionyppylöille poikkeaminen: jokaisella käyntikerralla voi kivuta eri mäelle. Monilla ympäristön mäistä on pronssikautisia hautaröykkiöitä, joten nähtävääkin riittää.

Auton voi jättää esim. Kehityksen kerhotalon parkkipaikalle (Lystiläntie 21, Piikkiö), josta tien laitaa vähän matkaa kulkemalla pääsee merkityn reitin aloituskohtaan. Talvella alueella kulkee hiihtolatu, jonka suunta on merkitty maastoon, mutta etenkin kerhotalon suunnasta aloittaessa kannattaa kiertää reitti päinvastaiseen suuntaan, jotta kohokohta – Huttalan linnavuori – jää kierroksen loppuun. Kehityksen kerhotalon parkkipaikalla on karttataulu, jonka vieressä olevasta laatikosta voi ottaa mukaan puita, jos reitin varrelle jäävällä laavulla haluaa tehdä tulet.

Pohtionvuoren röykkiö pronssikauden alkupuolelta.

Pohtionvuoren röykkiö pronssikauden alkupuolelta.

Reitti on merkitty maastoon pääosin puihin maalatuilla valkoisilla merkeillä. Kierrokselta voi poiketa myös Pohtionvuorelle tai Kiettiön kalliolle, joille on viitoitus. Pohtionvuoren lähistöllä on viitoitus myös muinaisrannalle, jos geologiset muodostumat luonnossa kulkijaa kiinnostavat – ja ketäpä ne eivät kiinnostaisi. Polkua kuljetaan sen verran ahkerasti, että sen seuraaminen maastossa on helppoa. Reitin varrelle pystytetyt opastaulut ovat kuluneet niin huonoon kuntoon, että niistä ei saa enää mitään selvää. Osa tauluista löytyy kuitenkin pdf-versioina täältä.

Reitin varrelle jää laavu tulentekopaikkoineen. Laavulle pääsee niin polun etelä- kuin pohjoispuolelta, joten jos laavulla pysähtymisen haluaa ajoittaa noin kierroksen puoliväliin, ei kierrossuunnalla ole merkitystä. Kannattaa poiketa myös Pohtionvuorelle, joka on Piikkiön korkein paikka: 79 metriä merenpinnan yläpuolella. Puuston takia mäeltä ei ole kovin hyvät näkymät ympäristöön, vaikka toki ylhäällä siellä tuntee olevansa. Kallioisen mäen laella on alueen suurin pronssikautinen (n. 1500-500 eKr) hautaröykkiö, jonka päällä kasvaa puita. Mäellä on myös penkit ja pöytä levähdystaukoa varten, mutta ei tulentekopaikkaa.

Kierroksella kannattaa ehdottomasti poiketa myös erityisen hienolle Huttalan linnavuorelle. Lohkareikkoisen rinteen läpi nousee polku terassille, jonka ulkolaitaa reunustaa matala kivivalli. Sen päällä on saattanut muinoin olla puinen varustus. Linnavuorella on suoritettu kaivauksia 1980-luvulla. Kaivausten keramiikkalöytöjen ja tulisijasta teetetyn radiohiiliajoituksen perusteella mäkeä tiedetään käytetyn kahteen otteeseen: esiroomalaisella rautakaudella (n. 500 eaa – 0) ja myöhäisellä rautakaudella (n. 1000-1200 jaa.).

Huttalan linnavuoren lohkareikkoa ja erikoisen muotoinen järkäle.

Huttalan linnavuoren lohkareikkoa ja erikoisen muotoinen järkäle.

Terrassilta polku kohoaa vielä mäen laelle, josta avautuu hieno näkymä ympäristöön. Myös mäen kivenlohkareet ja katajainen kasvillisuus ovat näyttäviä. Rinteen vanhoissa kuusissa kasvaa naavaa ja ympäristössä näkee ja kuulee lukuisia pikkulintuja, joita lastenkin on helppo kiikaroida. Reitin varrelle osuu myös pari geokätköä: yksi Pohtionvuorelle, toinen Huttalan linnamäelle.

Kartta
ETRS89-koordinaatit (WGS84): N/lat 60.42299389, E/lon 22.54359578

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.