Kesäinen Rukatunturi on rento ja kaunis kävelykohde

Päivän kirkastuessa Rukan yllä kannattaa kulkijan antaa askeleidensa johdattaa Juhannuskalliolle. Niin mekin teimme, ja vain muutaman askeleen jälkeen tuntui, ettei hiihtokeskuksesta ole kohta jälkeäkään – vaikka seisoimme käytännössä koko komeuden yläpuolella.

Maisema muuttui nopeasti ökymökkien turistitaivaasta luonnontilaiseksi tunturinhuipuksi, jonka reunalta alas putoaa suora, korkea kalliojyrkänne.

Olimme retkeilleet Kuusamoa ristiin rastiin Rukalta käsin. Vasta muutaman päivän majailun jälkeen aloimme tutkia itse Rukatunturia. Aamun aloittaminen Juhannuskalliolta osoittautui täydelliseksi valinnaksi.

Viehättävä Juhannuskallion alue kuuluu Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueeseen.

Viehättävä Juhannuskallion alue kuuluu Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueeseen.

Juhannuskalliolle on helppo päästä. Auton voi jättää parkkiin Juhannuskalliontien varrella olevalle tilavalle parkkipaikalle, jolta lähtevät myös opasteet kävelyreitille. Polun pituus on vain 300 metriä, eli aamu-unisinkin kaveri jaksaa varmasti ryömiä näihin avariin maisemiin nauttimaan vaikka termarikahvit samalla kun maailma valkenee.

Pysyttelimme tapamme mukaan tarkasti polulla, jotta emme talloisi ympäristöä ja sen arvokasta kasvillisuutta turhaan.

ruka (1 of 1)

Juhannuskallio kuuluu Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueeseen. Vaikka se on vain pieni pala Rukaa, on sillä suuri luonne ja villit maisemat.

Huipulla kiipesin seisomaan kuutiomaiselle betonirakennelmalle ja vedin keuhkoni täyteen vaaramaiseman aamuilmaa. Mikähän siinä on, että jo valmiiksi korkealla huipulla pitää sittenkin kavuta vielä sen suurimman kiven tai könkäreen päälle? Ja se on vieläpä aina yhtä hauskaa!

Maisema muuttui horisonttia lähestyessään vihreästä sinertäväksi kaikkialla ympärilläni. En olisi malttanut jatkaa matkaa, en sitten millään.

Helpon saavutettavuutensa ja avarien maisemiensa ansiosta Juhannuskallio on täydellinen eväsretkikohde, olipa sitten vailla aamu-, väli- tai iltapalaa. Tai miksei yöpalaakin, kesän valoisina öinä. Koin tämän paikan erityisen rauhoittavaksi, koska en totta tosiaan ole hiihtokeskusten ystävä. Juhannuskallio tarjosi ihanat maisemat, joiden äärellä kaikenlainen hälinä unohtui.

Juhannuskallio on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka niillekin kesäturisteille, jotka ovat vain ohikulkumatkalla. Retki Juhannuskalliolle kepeä ja nopea mutta hyvin antoisa happihyppely pitkän automatkan lomassa.

Voisin seistä siellä betonikuution päällä tänä päivänäkin, ellemme olisi päättäneet samaan syssyyn tutkia Rukatunturin nurkkia muutenkin hieman tarkemmin.

Palasimme polkua parkkipaikalle ja jatkoimme kävellen Rukan esteettömälle reitille, joka vei meidät maston läheisyyteen aivan korkeimman huipun liepeille.

Huipulla kulkee pätkä esteetöntä reittiä, josta aukeavat hienot maisemat kaukaisuuteen.

Huipulla kulkee pätkä esteetöntä reittiä, josta aukeavat hienot maisemat kaukaisuuteen.

Meillä oli käsissämme kartta, ja hetken aikaa suunnittelin meidän seuraavan Rukatunturi-nimistä, muutaman kilometrin pituista kävelyreittiä. Lopulta kuitenkin tallustimme vain omia teitämme ylös ja alas Rukan rinteitä, osumatta karttaan merkitylle reitille kuin silloin tällöin. Maastosta emme löytäneet reittimerkintöjä yrittäessämme seurata reittiä vastapäivään – olimme kai valinneet väärän kiertosuunnan.

Niinpä päätimme heivata kartan, unohtaa koko merkityn reitin ja luottaa siihen, että jonkin sortin suuntavaisto kyllä palauttaa meidät ajan mittaan autollemme.

Kaunis kesäpäivä oli saanut liikkeelle monia eläväisiä. Porojen lisäksi kohtasimme sauvakävelijöitä, maastopyöräilijöitä, lapsiperheitä ja koiranulkoiluttajia. Yhdellä jos toisella oli kädessään kartta ja kasvoillaan epäileväinen ilme. Vaihdoimme kuulumisia muutamien vastaantulijoiden kanssa ja tulimme siihen lopputulokseen, että vaikka Rukalla on hauska lenkkeillä muutenkin, niin olisi kiva, jos karttaan merkityt reitit olisivat myös maastossa merkittyinä paljon nykyistä näkyvämmin.

Kesäisen rauhallista Rukaa taitavat hallita nämä neliraajaiset.

Kesäisen rauhallista Rukaa taitavat hallita nämä neliraajaiset.

Saaruan parkkipaikalle saavuttuamme kiipesimme Rukan rinnettä ylös tymäkkää tahtia. Nousu on osa Karhunkierrosta ja vaikka matka huipulle ei ole pitkä, on se sen verran jyrkkä, että nestetasapainon on hyvä olla kunnossa. Maasto on todella kaunista metsää, mikä antaa kyllä kulkijalleen virtaa nousuponnistukseen.

Jyrkän nousun taipaleella on myös levähdyspenkkejä. Eräs äitinsä kanssa rinnettä alaspäin laskeutunut tenava pohti ääneen, että tarvitseeko niitä penkkejä nyt joka välissä olla. Itse huohotin ylämäkeen ja totesin, että kyllä tarvitsee. Samalla kun istuu lepäämään, saapi siinä myös ihailla maisemia.

Vaikka kunto ei olisikaan koetuksella, kannattaa tuon tuosta pysähtyä ja katsoa taaksensa. Selän takana aukeavat nimittäin upeat maisemat Valtavaaralle ja Konttaiselle, jotka myös ovat valloittamisen arvoisia huippuja.

ruka11

Konttainen näkyy kuvassa suoraan polun yläpuolella. Valtavaara taas nousee oikeassa reunassa kuvan ulkopuolelle.

Rukan huipun läheisyydessä risteilee runsaasti polkuja ja erilaisia soraväyliä. Ruohon valtaamilla rinteillä kukat kukkivat keltaisenaan ja vieno kesätuuli helli meitä matkaajia.

Tien löytäminen takaisin esteettömälle reitille ja sitä kautta autolle vaati aikamoista tarkkaavaisuutta. Maastokartat-sovellus ja käsissämme oleva paperikartta antoivat reiteistä ja läpikulkupaikoista jokseenkin ristiriitaisia tietoja. Onneksi emme olleet kiireisinä liikkeellä, niin ehdimme ottaa rauhassa ilon irti eksymisitämme. Lopulta löysimme perille mobiilisovellukseen luottaen.

Rukan rinteet kukkivat kesäisen keltaisina.

Rukan rinteet kukkivat kesäisen keltaisina.

Ympäristöstään selkeästi erottuva, piippahuippuinen Ruka paljastaa kesäaikaan itsestään varmasti hieman laskettelukausia rauhallisemman puolen. Turistimassojen sijaan sen rinteillä vaeltelevat vain porot ja yksittäiset, omien kokemusteni mukaan hyväntuuliset ulkoilmaihmiset.

Niinpä Ruka on kesällä kokeilun arvoinen kohde myös niille rauhaa ja jylhiä maisemia halajaville, jotka eivät halua talsia kilometreittäin silkkaan metsä- tai suomaahan, vaan pysyttelevät mieluummin vähän urbaanimmilla seuduilla.

Me saimme Rukalla olla omissa oloissamme, joskin eräänä aamuna porot saapuivat aivan kämppämme eteen ja kurkkivat täysin vapautuneesti sisään automme ikkunoista.

Palasimme retkiltämme aina vasta iltamyöhällä. Lähes joka reissulla olimme liikkeellä täysin vajavaisin eväin, mutta onneksi ravintola Zone on auki joka päivä yöhön saakka. Siten mekin saimme hankittua iltaisin grilliherkkuja.

Kartta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.