Puulajipuiston värejä ja rauhaa – harmaan syyspäivän retkellä Hanneksen metsässä Hollolassa

Mitä pidempään olen retkeilyä ja luonnossa liikkumista harrastanut, niin sitä enemmän olen alkanut olla kiinnostunut myös ympäröivän luonnon lajeista. Niinpä suuntasimmekin Hollolassa sijaitsevaan Hanneksen metsään, yli sadan lajin puulajipuistoon.

Kohde kartalla (opasteet Pitkänsillantieltä, Hollola)

Hanneksen metsän on perustanut metsänhoidon puolesta puhunut everstiluutnantti V. K. Simola. Hanneksen metsä on saanut nimensä everstiluutnantin kuusivuotiaana onnettomuudessa menehtyneen tyttärenpojan mukaan. Taustalla on siis surullinen tarina. Metsikön polut on nimetty kyseisen perheen elämää koskevien paikkojen mukaan. Metsä Group toimii metsän kummina. Metsäalue on tarkoitettu kaikille avoimeksi paikaksi, joka sopii niin retkeily, kuin tutkimuskäyttöön. Se kasvaa tällä hetkellä luonnonvaraisena. (Lähde: Paijat-hamewiki) 

Hetkeä ennen retkeä satoi runsaasti, joten varauduimme sadetakkien ja saappaiden kanssa. Sää ainakin takasi sen, että paikalla ei ollut saapuessa muita autoja. Sade kuitenkin hellitti ja saimme alkumatkan kulkea pienessä tihkussa. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan nautin syksyn väreistä ja tunnelmasta.

Kuten opaskyltissä mainittiin, niin kaikki polut oli kyltein nimetty. Päätie oli nimetty Hanneksentieksi. Pitkin polkuja oli pienin kyltein nimetty erilaisia puulajeja, joista osa oli meille tutumpia ja osa harvinaisempia. Metsiköstä löytyi myös naisten ja miesten vessat, jotka kylläkin olivat lukossa.

Kiipesimme myös huojuvaan pieneen näkötorniin. Tornin alapuolella luki, että kiipeäminen omalla vastuulla, hiukan siis hirvitti, että milloin tornia on kuntotarkastettu. Näkötornista oli kiva maisema viereiselle pellolle. Pääsimme myös ehjinä alas tornista.

Opaskyltin mukaan metsiköstä löytyy myös puupölkyistä tehty auditorio, mutta tätä auditoriota emme retkellämme löytäneet. Osa poluista oli melko rehevöityneitä, mutta toisaalta luonnontilaisuus teki paikasta uniikin ja näin metsä sai kertoa omaa tarinaansa. 

Puulajien lisäksi yritimme tunnistaa myös alueen kasvistoa ja otinkin kuvia tunnistamistani lajeista inaturalist suomi -sovellukseen. Lajien tunnistamista hankaloitti se, että osa kasveista oli jo pitkälti kuollut tai väritys vaihtunut syksyn väreihin. Kuitenkin sain puulajipuiston puulajien tutkimisen lisäksi käytettyä aikaa myös alueella olevien kasvien ja sammaleiden tutkimiseen. Koen lajien tunnistamisen ja kuvaamisen tekevän luonnossa liikkumisesta kiehtovampaa ja syventävän luontoyhteyttäni. Lajien tunnistaminen ei edes vaadi sovelluksia, joten sopii ihan kenelle vain tuomaan lisäpotkua retkeilyharrastukseen.

Hanneksen metsän puulajipuisto on sokkeloinen, joten otimme opastaulusta kuvan ennen poluille siirtymistä. Itselläni käytössä on usein myös sport tracker -sovellus, joka on monesti helpottanut uusissa paikoissa suunnistamista takaisin lähtöpisteeseen. Tälläkin kertaa sovellus nopeutti autolle takaisin löytämistä. Olisimme voineet tutkia paikkaa pidempääkin, illan hämärtyessä alkoi myös nopeasti tulla pimeä. Tänne varmasti palaan tutkimaan paikkaa ja puulajeja myöhemmin keväällä. 

Mukavia syksyn retkiä kaikille retkipaikan lukijoille. Kokeile sinäkin lajibongausta 😊 

/Pilvi