Kahden aloittelevan Lapin-vaeltajan kaamosvaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

Teksti: Johanna Vilhunen
Kuvat: Johanna Vilhunen ja Toni Holm

Talvivaelluksen suosio on kasvussa ja yhä useampi pohtii kuumeisesti, missä ja millä varusteilla toteuttaisi ensimmäisen seikkailunsa. Me olemme tehneet pitkiä vaellusreissuja ulkomailla ja kesällä Suomessa, mutta Lapin hiihtovaellus oli jäänyt meiltä tekemättä. Kohteeksi valikoitunut Urho Kekkosen kansallispuisto oli molemmille kokonaan tuntematon. Nyt oli UKK:n sekä kaamosvaelluksen aika, ja halusimme koota ajatuksia näin ensikertalaisen silmin. Mietimme mitä tulisi ottaa huomioon varusteissa ja reittivalinnoissa, jotta reissu olisi turvallinen ja mieluisa kokemus. Ajatusrattaat kävivät kiivaana, ja joitain varusteita meiltä puuttui vielä kokonaan. Lumiset harrastukset olivat tuttuja entuudestaan. Toinen meistä on tottunut liikkumaan lapsuudesta saakka suksilla metsässä, koulumatkoilla ja murtomaahiihtoladuilla. Toiselle puolestaan lumielementti ja tunturin tuulet ovat tuttuja lumi- ja leijalautailusta. Aivan kokemattomia emme siis olleet, mutta silti ensimmäiselle hiihtovaellukselle on syytä valmistautua huolellisesti.

Varusteiden läpikäynti olisi hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin. Aloitimme tavaroiden haalimisen noin viikkoa ennen joulua. Kävimme etukäteen läpi myös muiden kirjoittamia listauksia retkelle tarvittavista varusteista, ja vertasimme niitä omiin aikaisempiin reissuihimme. Kysyimme varusteita hankkiessamme muiden kokemuksia siitä, mitä ehdottomasti matkalla tarvitaan ja vastauksena oli kaikilla: taukotakki. Niinpä kävimme hankkimassa Scandinavian Outdoorsista sen ja loput puuttuvista varusteista.

Mitä mukaan hiihtovaellukselle Lappiin?

Vaatteet per henkilö:

  • Veden- ja tuulenpitävät housut ja takki
  • taukotakki
  • toppahousut
  • kypärämyssy
  • eripaksuisia kaulureita x 2
  • eripaksuiset lapaset ja pipot x 2
  • ohuet hanskat tai räpikkäät
  • merinovillaiset kerrastopaidat ja housut x 2
  • merinovillaiset boxerit x 2
  • poolokauluspaita
  • polartec välikerrasto
  • lämmin fleece tai villapaita
  • vyö jos puukkoa pitää vyöllä
  • useita alushousuja ja sukkia + villasukkia

Välttämättömät varusteet selviytymiseen:

  • Otsalamput x 2 / hlö + varaparistoja
  • USB-varavirtalähde
  • kännykät + yksi varakännykkä hätätilanteeseen
  • alueen kartta
  • kompassi
  • GPS + varaparistoja
  • narua, neuloja, lankaa, kumiliimaa (LiquidSole), rautalankaa
  • Gorillateippiä tai muuta vahvaa teippiä
  • suksisiteiden mahdolliset vararuuvit + väännin (olisi pitänyt olla puuruuveja)
  • ensiaputarvikkeet; puhdistusaine, särkylääke, laastareita, sideharsoa, rakkolaastareita, kolmioliina, sakset, avaruuslakana, yms.

Lisävarusteet:

  • Kamera + kameran vara-akut + patteriadapteri
  • muistikortit
  • kamerajalka
  • kiikarit
  • riippuva yleislamppu
  • pyyhe
  • saippua
  • kynttilät
  • vessapaperi
  • naskalit
  • erilaisia ja vahvuisia muovipusseja, esim. lumen kantoon, roskille ja ruokatarvikkeille

Hiihtovarusteet:

  • Pitkät metsäsukset
  • Pitokarvat, pituus 2m, leveys 50 mm
  • Metsäsauvat + 1 varasauva 2 henkilölle
  • Ahkiot

Yöpyminen:

  • Teltta
  • talvimakuupussit
  • solumuoviset makuualustat (4 vuoden alusta, 14 mm paksu), alumiinipintaiset ohuet lisäeristemakuualustat + Haltin ilmatäytteiset alustat (ei välttämätön)

Kokkaustarvikkeet kahdelle:

  • Bensakeitin
  • retkikeitinpolttoainetta 1,5l
  • pakki + 2,1l keittokattila
  • retkikirves
  • puukko
  • syttypuut / sytytyspalat
  • monitoimiveitsi
  • juomapulloina termospullot x 2
  • ruokatermos
  • astiapesusieni + astianpesuaine pikkupurkissa
  • ruoka-astiat
  • luha (lusikka, haarukka, veitsi) x 2
  • ruoat: kaurapuuroa 500 g, retkimuonapusseja 13 kpl, joista 5 oli kahdelle hengelle. Näkkileipää, erilaisia pähkinöitä, energiapatukoita, energiajuomajauhe. Lisäksi pakkasesta kylmäsavulohi, lihapullia, sipuleita, puolukoita ja korvapuusteja. Kolme Fazerin suklaalevyä, karkkipussi, kahvia ja teetä. Suola, sokeri ja pippuri.

Sata kilometriä kahdeksassa päivässä

Reitiksi valikoitui Kiilopää-Niilanpää-Suomunlatva-Suomunruoktu-Tuiskukuru-Luirojärvi-Sudenpesä-Porttikoski-Lankojärvi-Rautulampi-Niilanpää-Kiilopää.

Tällä kahdeksan päivän reissulla taitoimme matkaa noin sadan kilometrin verran. Noin 8–10 kilometrin päivämatka osoittautui tunturimaastossa ja kaamosajan pimeyden keskellä mukavan leppoisaksi säiden suosiessa meitä. Reissullamme valoa oli tarjolla noin aamuyhdeksästä kolmeen saakka iltapäivällä.

Vaikka taivaltaminen ja maisemien vaihtuminen on upeaa, niin kyllä pysähtyminen on vähintäänkin yhtä tärkeää. Näinpä pyhitimme yhden päivän kokonaan metsän rauhassa oleilulle. Talviretkeilyä suunniteltaessa on hyvä jättää joustovaraa myös erilaisille sääolosuhteille, sillä yksikin kilometri voi muuttua vaikealla säällä ja väärillä varusteilla raskaaksi.

Matkamme alkoi 29.12. Kiilopäältä kohti Suomunruoktua vasta hämärän hiivittyä kolmen aikaan iltapäivällä. Mieli oli intoa täynnä ja sukset, ahkiot ja muut varusteet tuntuivat toimivan hyvin. Pimeässä tunturissa Niilonpäällä lamput, takit ja hiihtolasit pääsivät heti testiin, kun tunturin rivakka tuuli ja tuisku huojuttivat kulkijoitaan. Heti ensimmäisen päivän lyhyt hiihto-osuus toi mieleemme sen tärkeän huolen, eli olihan ruokaa ja herkkuja riittävästi mukana. Lyhensimme päivämatkaamme Suomunlatvan laavulle, sen näyttäytyessä kauniina lumisten tunturikoivujen ympäröimänä.

Uusi vuosi vietettiin Luirojärvellä. Tuolla sijaitsevan Luiron Hiltoniksikin kutsutun kämpän läheisyydessä lämpesi sauna. Kuinka yksinkertaiset asiat, kuten peseytyminen ja lämpö, voivatkaan tuntua niin hyvältä jo kolmen hiihtopäivän jälkeen! Tässä kohtaa oli hyvin aikaa huilia, nauttia, juhlistaa ja suorittaa myös pieniä huoltotoimenpiteitä. Seuraavat yöt vietimme laavulla ja Sudenpesän tuvalla nautiskellen ruoasta, levosta sekä seuranamme olevasta rahoittavasta ja eheyttävästä pimeydestä.

Sudenpesä–Porttikoski-osuus oli haastavampi kuin osasimme odottaa. Jo ensimmäinen umpihankinen ylämäki vei enemmän aikaa kuin olimme kuvitelleet. Tässä kohtaa käytimme köyttä apuna, kun matkapartnerilla oli ahkiossaan suhteessa enemmän painoa. Ihan kätevää. Umpihankihiihto tuntuu rentouttavammalta kuin valmiilla pohjalla, kehon liikkeen ollessa soljuvampaa. Näin mielikin rentoutuu. Tällä reitillä metsässä meitä tervehtivät pimeällä kiiluvat silmät, ja usein samaa matkaa kanssamme oli taivaltanut poro tai ilves.

Porttikoskelta päätimme hiihtää Kiilopäälle saakka noin 30 kilometrin päivämatkan. Yhden hiihtopäivän aikana tapahtuneiden muutaman haastavan maasto-osuuden, pienen harhalenkin, yhden rikkoutuneen sauvan, vähän kastuneen suksen ja yhden irronneen siteen jälkeen olimme luopua ajatuksesta hiihtää suunniteltuun määränpäähämme saakka. Siteen rikkoutuminen tapahtui tietenkin pakkasella, pimeällä ja kovassa tuulessa, mutta onneksemme Niilanpään päivätuvan lähettyvillä, jonne pääsimme miettimään siteen kiinnittämistä. Tässä kohtaa oli kylmä ja väsynyt olo ja ymmärrän hyvin, kuinka kylmissään ihmiset voivat tehdä huonojakin päätöksiä. Puimme lämpimästi ylle ja saimme korjaustoimenpiteiden jälkeen jatkettua matkaa. Matkaa taittaessa kiinnitystapa (puuruuvit olivat jääneet matkasta) ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, ja parempiakin ideoita alkoi hiipiä mieleen. Viimeisen kilometrin hiihdin toisella jalalla potkien hyvä drinksu ja snäkäri mielessä.

Muutama sana varusteista

Pääsimme matkaan aamulaiskiaisina vasta joskus yhdeksän ja yhdentoista välillä aamupäivällä. Saimme rutkasti kokemusta pimeällä hiihtämisestä ja suunnistamisesta. Näin myös lamput ja varaparistot tulivat tarpeeseen. Pitkähköillä hauskoilla alamäkiosuuksilla tuli huomanneeksi, kuinka tärkeä tehokkaampi otsalamppu on kelkkauran mutkitellessa välillä puiden ja pensaiden välistä. Sekä Petzl (Actik Core 350) että Armytek (Wizard Pro V3 Warm) toimivat erinomaisen hyvin. Kuitenkin valovoimaisemman Armytekin lampun lämpimämpi hehku soi silmille sekä valokuvaajalle mukavaa valoa. Petzl oli riittävän tehokas ja kevyt kantaa otsalla.

Makuupussi on eittämättä talviretkeilyn tärkeimpiä selviytymisvarusteita. Eksyessä se voi pelastaa henkesi. Meille uni maittoi hyvin tuhdeissa makuupusseissa. Ahtaanpaikankammoisena henkilönä sanottakoon kuitenkin Cumuluksen Excuistic 1400 -pussista sen verran, että se tuntui itselleni jopa liian kapealta. Western Mountaineering Puma GWS -pussissa puolestaan leveys antaa mukavan mahdollisuuden pukea vaatteita ennen aamun kylmyyteen astumista. Pakkasta oli ulkona enimmillään -15 astetta, ja pusseissa tarkeni erinomaisen hyvin. Katsoin kuitenkin viisaaksi jättää päähän ja kaulaan lämmintä vaatetta, sillä epäilin tempovani hupun pois päästä yön aikana. Tämä toimi hyvin.

Polarskin sukset (Pakkanen 250 cm) ovat helpot hiihdettävät ja kevyen painonsa vuoksi niillä pystyi tamppaamaan ja tekemään kovin ketteriäkin käännöksiä. Koko matkalle sattui vain yksi lyhyt jyrkkä pöpperöinen mäki välillä Suomunlatvan laavu – Tuiskukuru, jota emme päässeet metsäsuksilla ylös kampeamaan. Suksissamme oli koko matkalta Kohlan pitokarvat (Universal 200cm, 50mm), jotka hidastivat matkantekoa valmiilla uralla, mutta toimivat kuitenkin kaikin puolin hyvin erilaisilla hiihto-osuuksilla. Pitokarvoilla vuoratut sukset luistivat silti yllättävän hyvin. Suksien parhaat ominaisuudet tulivat esiin omassa elementissään, umpihangessa. Tunturisuksien hyvä puoli olisi ollut niiden ketteryys ja teräskantit.

Ahkiot lipuivat sulavasti perässämme koko reissun ajan. Savotan Paljakka liukui paremmin valmiilla pohjalla ja toimi ristikkäisten aisojen vuoksi sulavammin metsäisessä umpihangessa puita pujotellessa. Ystäväni lainaama, Fjällpunkenin aisoilla varustettu ahkio suoriutui puolestaan paremmin tunturin mäkiosuuksilla ja kovalla hangella. Syvemmässä hangessa se kulki kenossa. Painoa ahkioissa oli vähemmän kuin puolet omasta painosta.

Taukotakit Rab Positron pääsivät käyttöön pidemmillä tauoilla ja iltapuuhien aikaan. Ne olivat hyvä ostos erityisesti siitä syystä, että niissä oli riittävän pitkät hihat, hyvät kiristysnyörit, iso huppu ja pitkä helma, joka oli takaa vielä hieman pidempi. Lisäksi ne ovat kevyitä ja pakkautuvat mukanaan tulleeseen pieneen pussiin. Minulla alaselkä meinaa kylmettyä, ja usein naistenmallisissa talviliikuntakerrastopaidoissa ja urheilutakeissa on liian lyhyt helma. Onnekseni myös Fjällrävenin Keb Eco-Shell -takki toimi erinoimaisesti tuuletusräppänöiden, hengittävyyden, tuulen tuoman suojan, suuren suojaavan hupun ja pitkän helman ansiosta. Takki on vieläpä kevyt kantaa mukana.

Sorelin Caribou Wool -kengät istuivat jalkaan erittäin hyvin ja toimivat kaikin puolin. Ne pitivät pakkaskelillä jalat lämpiminä niin hiihdossa kuin tuvassakin. Kun vain kengässä on riittävästi tilaa, niin jalkojen lämpöisyys on taattu. Kengistä saa irti huopavuoren, joissa oli mukavaa tepastella tuvissa.

Ulkona touhutessa aloin käyttää joululahjaksi saamiani ohuita silkkihansikkaita käsieni ihon ahavoituessa pakkasessa, vaikka ajatus silkkihansikkaista metsässä huvitti. Muutoin mukana oli kunnon nahkarukkaset: Lindberg Moose Leather Mitten -tumpuissa kädet sai tarvittaessa lämpimiksi.

Laavuilla yöpyessämme teimme ruokaa ja sulatimme lunta MSR XGK EX -retkikeittimellä. Kovalla pakkasella bensakeitin toimii luottettavammin kuin kaasukeitin. Keitin pakkautuu hyvin pieneen tilaan ja vaikutti hyvin toimintavarmalta.

Ruoan laittoon, vedenlämmitykseen ja aamupuuhiin meni rutkasti aikaa laavumajoituksilla. Aamuisin lämmitimme vedet kahteen termospulloon, jotta ne pysyivät lämpiminä koko hiihtomatkan. Lisäksi pidemmille hiihto-osuuksille teimme aamuisin ruoan valmiiksi ruokatermariin. Matkalla oli aikaa pohtia ruokia ja sitä mikä oli hyvää ja mikä oli vielä vähän parempaa. Raatimme palkintopallille pääsivät Adventure Foodin Pasta Carbonara ja Chicken Curry sekä Leader Outdoor Gourmetin Thai Meal Couscous.

Mitä vielä mukaan? Toppahame ja / tai paremmat toppahousut, tuoretta ruokaa, enemmän suklaata ja sokeria sekä puuruuveja.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.