Ruskavaelluksella Muotkatunturin erämaa-alueella

Kesälomani osui tahtomattani syyskuulle, ja se oli oikeastaan onnenpotku. Lomamatkamme osuivat tänä vuonna pääosin kotimaahan, ja Lapin matkailuun syyskuu on sesonkiaikaa ruskan ansiosta. Myöskin räkkäaika on ohi tässä vaiheessa vuotta. Itsellä ainakin palaa äkkiä käämi noiden pikku vitsauksien kanssa. Aloituspaikaksemme valitsimme legendaarisen Muotkan Ruoktun. Tämä paikka ei juuri itseään mainosta, mutta minä voin kyllä paikkaa kehua koko sydämestäni. Juuri tuollaisen paikan pitäminen olisi oma unelmani.

Koko automatkan oli satanut vettä ja ilma oli ollut todella harmaan ankea. Nukuimme sateen synkistäminä autossa yömme ja seuraavana päivänä 7. syyskuuta saavuimme Muotkan Ruoktuun, Muotkatunturin erämaa-alueen reunamille.

Sade oli onneksemme jo loppunut ja oli merkkejä poutaisesta ilmasta. Kävimme syömässä poronkäristykset ennen lähtöämme ja juttelimme paikan pitäjien kanssa. He kertoivat, että olisi luvattu hienoa ilmaa seuraavalle viikolle. Mielemme kirkastuivat, meillä oli tarkoitus viettää noin 9 päivää patikoimassa ja vesisateita ei kukaan toivo.

Bealdojohkan laita on monen vaeltajan alkureittiä

Bealdojohkan laita on monen vaeltajan alkureittiä

Aloitushässäkän teimme rauhassa, jotta mitään ei unohdu autoon ja kello taisi olla kahden paikkailla, kun pääsimme lähtemään. Otimme alkumatkan rauhallisesti, jotta tottuisimme painavaan rinkkaan. Rinkka on alkumatkasta tietysti ihan täynnä ruokatarvikkeita, paino on suurimmillaan ja tottuminen vasta alkamassa.

Emme kävelleet kovinkaan montaa kilometriä, kun laitoimme jo ensimmäisen leirin pystyyn. Meitä oli kolme vaeltajaa ja meidän telttamme on vain kahdelle hengelle. Olimme ottaneet majoitusvälineeksi tällä kertaa halpahallin kevytpeitteen, josta teemme laavun, ja hiukan paksumpi pressu toimi laavunpohjana. Tämä vaatii aina kaksi puuta, joihin kevytpeitteen voi sitoa.

Valinta osui näin jälkikäteen ajatellen nappiin, laavussa on kiva istuskella ja nautiskella luonnosta, teltassamme se ei onnistu. Kovalla vesisateella, räkkäaikaan tai puuttomalla alueella tämä ei kyllä toimisi.

Hölmistynyt poro.

Hölmistynyt poro.

Heti ensimmäinen aamu oli ikimuistoinen. Istuskelimme laavussamme aamupalaa syöden ja koivikosta kuului ääntä, poro tuli katsomaan leiriämme. Myös kuukkeli tuli höpöttämään tarinoitansa hetken päästä ja luonto häkellytti minut heti alkuunsa. Niin kaunista joka puolella.

Muotka (3 of 36)

Bealdojohka, joka tunnetaan myös nimellä Peltojoki.

Seuraavana päivänä jatkoimme Bealdojohkan reunamaa pitkin. Tarkoituksemme olisi päästä Bealdoaivin (Peltotunturi) ylitse Bealdojávren (Peltojärvi) lounaispuolelle, jossa pitäisi olla upea hiekkaranta.

Huomasimme vielä vauhtimme aika hiljaiseksi ja kivisen polun melko tuskalliseksi kävellä, joten päätimme ylittää Bealdoaivin vasta seuraavana päivänä ja leiriytyä Alemmalle Harrijärvelle (järven nimi on Alempi Harrijärvi). Kun saimme laavun pystyyn, alkoi hiukan satamaan vettä. Sade taukosi nukkuessamme ja toivoin hartaasti, että seuraavana päivänä ei sataisi vettä.

Järvi, jolla ei ole kartan mukaan nimeä. Ylemmän Harrijärven ja Bealdoaivin välissä.

Järvi, jolla ei ole kartan mukaan nimeä. Ylemmän Harrijärven ja Bealdoaivin välissä.

Toiveeni toteutui ja vettä ei satanut enää aamulla. Lähdimme kohti Bealdoaivia ja edessä olisi kapuaminen upean tunturin päälle, josta pitäisi olla huikeat näköalat. Ruska alkoi olemaan jo näkyvää ja koivut olivat pääosin keltaisia. Maaruska ei ollut vielä kunnolla alkanut ja myös vihreitä koivuja oli siellä täällä.

Näkymää Bealdoaivin päältä.

Näkymää Bealdoaivin päältä.

Bealdoaivi ei ole Muotkatunturin erämaa-alueen korkein tunturi, mutta korkeuseroa korkeimpaan tunturiin Kuárvikozzaan ei ole paljoakaan. Nousimme satulaa pitkin tunturin huipulle. Vietimme hetken tunturin päällä maisemia ihaillen ja valokuvaillen. Näkymät tunturin päältä olivat huikeat, tuuli oli melko navakkaa ja matalapaine oli selvästi siirtymässä. Alkaisiko tästä eteenpäin aurinko paistamaan?

Vuopmejohka tai helpommin sanottuna Vuomajoki.

Vuopmejohka tai helpommin sanottuna Vuomajoki.

Tuntureilla puurajan yläpuolella on helppo liikkua pitkiäkin matkoja nopeasti, mutta alempana liikkuminen on hidasta. Laavun takia meidän on aina laskeuduttava alemmaksi leiripaikkaa etsimään ja Bealdoaivin seuraava kuru on nimeltään Puolenjärvenoja, siellä nukuimme seuraavan yömme.

Bealdojávri

Kuten arvasimme ja haaveilimme, seuraavana päivänä oli lähes pilvetön taivas, melkein 20 astetta lämmintä ja mielialat olivat taivaissa! Olimme keränneet hyvin voimia päivän etapille, joka tulisi olemaan paljon aikaisempia pidempi ja raskaampi. Ylitimme kosteikkoalueet Vuopmejohkan luona ja itse joenkin. Löysimme kenties poromiesten tai metsästäjien tekemän ylityspaikan, jossa oli useampi koivunrunko laitettu sillaksi, mutta emme halunneet rinkka selässä ottaa turhaa riskiä ja ylitimme joen kahlaamalla ilman housuja. Joenseutu oli todella kaunista ja sieltä löytyi upea lounaspaikka.

Paratiisiranta Bealdojávren lounais-rannalla.

Paratiisiranta Bealdojávren lounais-rannalla.

Aloimme lähestyä Bealdojávren lounaispuolta, mutta sitä upeaa hiekkarantaa ei löydy mistään. Alkoi jo hiipimään epäilys, että olin käsittänyt väärin tai joku oli huijannut ja koko rantaa ole edes olemassa. Sitten ylitimme yhtä niemennotkelmaa ja paikka näytti jotenkin ihmeelliseltä, ranta pilkotti jo ja siellä näkyi selvästi hiekkaa. Lähes juoksin rannalle, heitin rinkan törmälle ja suu auki tuijotin edessäni avautuvaa hiekkarantaa. Upea, aivan käsittämättömän hieno koskematon hiekkaranta, joka oli varmaankin monta sataa metriä pitkä!

Hiekkaranta oli käsittämättömän suuri!

Hiekkaranta oli käsittämättömän suuri!

Vietimme seuraavat kaksi yötä täällä rannalla. Paikka jätti lähtemättömän vaikutuksen ja tuntui, kuin olisi ollut paratiisissa. Toivon että paikka pidetään puhtaana ja kukaan ei pilaa hienoa rantaa. Roskia oli joku ilmeisesti jo kerännyt aikaisemmin, niitä löytyi kahdesta kuopasta. Muuten ranta oli sen näköinen, ettei siellä ollut juuri kukaan pitkään aikaan ollut. Joku oli käynyt varmaankin veneellä rannassa koiran kanssa ja useampi poro oli jälkensä hiekkaan jättänyt, mutta muuta ei näkynyt.

Revontulia paratiisirannalla.

Revontulia paratiisirannalla.

Pilvettömät illat ja revontulet kruunasivat reissumme. Välillä koko taivas hehkui vihreänä ja ensimmäistä kertaa näin kunnolla reposia ja kuinka mahtavia ne olivatkaan! Rannalla oli myös pari pöllöä, jotka lentelivät pään päällä ja tekivät välillä vähän liiankin läheistä tuttavuutta.

Bealdojávrea Bealjohkan suunnilta.

Bealdojávrea Bealdoaivin suunnilta.

Rantaloman jälkeen aloimme suunnistamaan kohti Honkavuoman Latvajärven kurua Bealdoaivin luoteispuolta kulkien. Bealdoaivia ylittäessämme näimme vielä vilauksen paratiisirannastamme. Tunturin päällä oli jälleen hyvin helppoa ja nopeata kävellä ja jaksoimme kävellä melko pitkän pätkän.

Myös maaruskaa alkoi olemaan värikkäästi.

Myös maaruskaa alkoi olemaan värikkäästi. Kuvassa Honkavuoman Latvajärvet.

Olimme kurussa yötä ja jälleen saimme ihastella värikkäitä revontulia ja leirimme päällä pyöri iso pöllö tehden revontulikuvauksesta melko jännittävää. Olimme erämaassa törmänneet jo moneen eläimeen. Riekkoja, kiirunoita, haukkoja, kalasääksi, kotka, pöllöjä ja tietysti paljon poroja. Aivan käsittämätön paikka. Tästä jatkoimme takaisin Muotkan Ruoktuun päin ja olimme vielä kaksi yötä matkassa. Oli ehkä elämäni tähän mennessä paras kesälomamatka. Huikeata!

Legendaarinen Muotkan Ruoktu.

Legendaarinen Muotkan Ruoktu.

Jotta saisimme lähteä pirteänä, turvallisesti pitkään paluumatkaan autolla ajelemaan, ajoitimme paluumme selkeästi valoisaan aikaan Muotkan Ruoktuun. Söimme jälleen Suomen parhaaksi valitun poronkäristäjän käristykset, varasimme saunan sekä mökin yöksi ja otimme illan rauhassa lepäillen ja lähdimme heti aamuvarhain ajamaan takaisin etelään. Täydellinen loma, suosittelen!

Kartta Muotkan Ruoktuun. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7682484  E 492787. Lisää kuvia retkeltämme myös täällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

 

4 replies
  1. Caide
    Caide says:

    Kyllä joo, Lapin ruska on jotain aivan käsittämättömän hienoa! Oli ensimmäinen ruskareissuni Lapissa, muttei taatusti viimeinen!

    Vastaa
  2. Jonna Välikangas
    Jonna Välikangas says:

    On tuo vaan niin ihanaa seutua, tuli oikein ikävä sinne. Kiitos tästä jutusta!

    Meillä täällä Kittilässä olen havainnut suopöllöjen nyt tekevän tuollaisia samoja liikkeitä joita omassa jutussasi kuvailit, ehkä teilläkin oli juuri suopöllö seurana?

    P.s. Karigasniemessä asuessani sain sen käsityksen, että yleisen tiedon mukaan Muotkan Ruoktu on ollut myynnissä jo jonkin aikaa. Ehkäpä siis toteutat unelmasi? 🙂

    Vastaa
  3. Caide
    Caide says:

    Tuolla tarinan hiekkarannalla toisena päivänä rohkaistuin ja kosasin avopuolisoani. No, nykyään hän on vaimoni 🙂

    Hiekkaranta jäi muistoihimme ikuisesti…

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.