Rosala, Dragsfjärd

Sunnuntaiaamu starttasi melko varhain liikkeelle, sillä edessä oli ensin sadan kilometrin automatka ja sen jälkeen venematkaa Suomen eteläisimpään asuttuun kolkkaan noin tunnin verran Rosalassa ensin pysähtyen.

Saavuimme Kasnäsiin satamaan jo hyvissä ajoin, koska ajattelimme hieman kuvata paikkaa. Jatkoyhteytemme lähtisi vasta kello 11.

Pieneksi pettymykseksi voidaan tässä sanoa, että miksi kauppa ei ollut lainkaan auki koko sunnuntaipäivänä? Eväät jäivät sillä kertaa sitten ostamatta. Aikaa satama-alueen kuvaamiseen sitten riittikin. Siinä sivussa ehti kummastella, että mistähän se meidän alus sitten lähtisi. Yksi porukka näet lähti 10.30 huimaa vauhtia menemään ja alkoi tuntua siltä, että jäimmekö pahus matkasta.

rosala (13)

Mitä vielä – kotvasen odoteltuamme aluksemme saapui luvattuun aikaan ja seurueemme kapusi kannelle. Olimme lunastaneet itsemme 57 euron arvoiselle unohtumattomalle retkelle.

Retkikuntamme koostui 10 henkilöstä, mikä ainakin itsestäni tuntui juuri sopivalta määrältä ja toisaalta ei veneeseen oli paljoa enempää mukaan mahtunutkaan.

Noin puolen tunnin reippaaseen venematkaan kuuluivat loistavat saaristomaisemat ja luodoilla parveilevat lintuparvet, joista ainakin itse tunnistin merimetsot jo kaukaa. Olipa matkan varrella muutama perin suurrealistinen kesämökkihankekin, jotka suorastaan pomppasivat silmille maisemasta.

Lopulta saavuimme Rosalaan, joka ainakin itselleni oli täysin mystinen paikka. Ensiksikin sen koko hämmensi jo kaukaa katsottuna ja toiseksi, että asuuko näinkin kaukana mantereesta todellakin vakituisesti liki 100 asukasta ympärivuotisesti?

Rosalassa tarkoituksemme oli tutustua Viikinkikeskukseen ja muutenkin alueen historiaan sekä nauttia maittava saaristolaislounas. Keskuksen opas toivotti meidät tervetulleeksi useaan kertaan, sekä suomeksi että englanniksi, ja johdatti meidät kohti päällikön taloa. Päällikön talossa oli tapahtuva lounastaminen ja siellä kuulisimme myös oppaan kertomuksen alueen historiasta.

rosala (16)

Sisällä odotti hämyinen tunnelma, joka oli mielestäni juuri oikea tänne. Sähkövalot olisivat taatusti raiskaneet jopa erittäin maukkaan kalakeiton maun. Sen kanssa tarjoiltiin saaristolaisleipää. Yksinkertaista, mutta niin toimivaa.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa näyttely- ja myymälärakennuksessa videoesitys, jonka jälkeen ohjelmassa oli vapaamuotoista tutustumista itse alueeseen. Opas vielä muistutti, että tämä ei ole museo, vaan toimintakeskus, joten kaikkea saa koskea ja kokeilla. Itse kokeilin ensimmiseksi t-paitaa myymälässä.

Aluetta kiertää pienimuotoinen muinaispolku, jonka päätimme kulkea. Ensimmäinen vastaan tullut rakennus oli Helga-Kappeli. Kristinusko tuli pohjolaan viikinkiaikana ja 1000-luvulla alettiin rakentaa kirkkoja ja kappeleita. Oikeat kristityt näet eivät suostuneet tekemään kauppaa pakanoiden kanssa, joten pohjolassakin oli ainakin näennäisesti siten käännyttävä kristityksi.

Kappeli on roomalais-katolinen ja sen alttaritaulu esittää Kristusta valtaistuimellaan taivaassa. Kappelin kattoa komistaa ristin ja tuuliviirin sekoitus.

rosala (7)

Uhrikivi ei selityksiä kaipane? Vanhat pakanariitit ja -tavat elivät vielä pitkään pohjolassa kristinuskon rinnalla.

Seuraava rakennus on Farmansgården. Idänkävijän talo, jonka vahva savuntuoksu tarttui välittömästi vaatteisiin, kun astui sisään. Talossa ei ole savuhormia, vaan savu on johdettu tulisijasta ulos katossa olevan reiän kautta. Sellaisissa taloissa asui isäntäväki orjineen. Seinustojen pitkät penkit tarjosivat leposijan.

Viikinkikeskus on hieno ja mukava paikka lasten kanssa retkeiluun sekä juhlien viettoon. Omatoimisen ja aktiivisesti ympäristöstä ylättäviä asioita tutkivan vieraan se kenties jättää hieman vaisuksi, paitsi että alueen arkeologinen historia on toki Suomen oloissa poikkeuksellinen.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6645262 E 245355

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.