Metsäpeura bongattu! Pakosuon kierros Salamajärven kansallispuistossa.

Pakosuon kierros on yksi Salamajärven merkityistä rengasreiteistä. Se vie kulkijan pitkospuita pitkin avosuolle, pirunpelloille sekä monien metsäpalojen tummentamaan mäntymetsään. Opastustaulut kertovat Pakosuon eläimistä ja kasveista sekä tietenkin Salamajärven metsistä ja soista.

Pakosuon kierros Salamajärven kansallispuistossa Perhossa
Päivämäärä: 2.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 680.
Reitin pituus: 4,5 km. Oma kävely 6 km sisältäen käynnin Hepolammella.
Kohokohdat: Suomaisemat, mäntymetsät, pirunpellot ja mahdollisuus nähdä metsäpeuroja.
Parkkipaikka: Sysilammen P-paikka. Osoite noin Sysilammentie 697. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Pakosuon kierroksella ei tarvitse astua märkiin paikkoihin/suolle, jos ei halua. Tällöin ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Pohjanmaan kiertue 2026 alkoi Salamajärven kansallispuistosta. Ajelimme lähiseudulla asuvan kaverin kanssa Perhoon ja suuntasimme kohti Sysilammen kierrosta. Hiekkatietä riitti, ja välillä taisimme vähän pysähtyä risteyksiin miettimäänkin, mutta lopulta löysimme Sysilammentielle ja siellä sijaitsevalle tilavalle pysäköintipaikalle. Suuresta opastaulusta saa tietoa niin 115 km pitkästä Peuran polku -vaellusreitistä, metsäpeurasta kuin tervanpoltostakin.

Peuran polun kartasta löytyy myös Pakosuon kierros, jonka pituudeksi voi laskea 4,4 kilometriä. Sysilammelta lähtee toinenkin vihreällä merkitty lyhyt ympyräreitti Hepolammelle. Päätimme kiertää myös sen. Ainakin Outdooractive-sivun löytyvän kuvauksen mukaan Pakosuon kierros alkaa Sysilammen vuokratuvilta. Autoilija joutuu kuitenkin jättämään auton pysäköintipaikalle (Sysilammelle vie kyllä tie, mutta se on suljettu portilla), joten käytännössä reitti kannattaa kyllä aloittaa sen eteläisimmästä pisteestä.

P-paikalla on vain yksi Pakosuon kierroksen nuoli kohti itää, jolloin reitti tulee kuljetuksi vastapäivään. Reitti on merkitty vihreällä maalimerkillä opastenuoleen.

Sama toistuu luonnossa. Ensimmäiset 300 metriä kuljetaan kumpuilevassa havupuuvoittoisessa metsässä.

Netissä näitä luontoaiheisia tauluja kutsuttiin opastustauluiksi, joten käytänpä itsekin samaa nimeä. Ensimmäisen opastustaulun aiheena ovat saloseudun sarvipäät. Täällä voi siis nähdä hirviä ja metsäpeuroja.

Kohta laskeudutaan ensimmäiselle suo-osuudelle. Pitkospuut olivat erinomaisessa kunnossa. Huomasimme useissa pitkoksissa vuosilukuja, nämä ensimmäiset olivat vuoden takaa (eli vuodelta 2025).

Noin 600 metrin kohdalla noustaan taas metsäsaarekkeelle. Tässä Pakosuon kierros eroaa sinisellä merkitystä reitistä, joka vie kohti Koirasalmea. Kolme vuotta aiemmin kävin Salamäjärven kansallispuistossa ensimmäisen kerran, silloin kävelin Koirasalmelta lähtevän Pahapuron lenkin.

Tällä metsäosuudella kiinnitimme huomiota palokoroihin eli metsäpalojen aiheuttamiin vaurioihin männyissä. Opastustaulun aiheena ovat luonnontilaisen metsän merkit – niitä ovat juuri palokorot, samoin kelopuut, pökkelöt tai vaikkapa liekopuut. Se sana ei oikeastaan ollut minulle tuttu: maahan kaatunut ja sammaloitunut puunrunko.

Yksi palokoro oli tässä opastustaulun takana.

Kilometrin kohdalla kävellään taas hetki pitkospuilla ja kierros ohittaa pienen matalan metsäsaarekkeen. Sen takana oli metsäpeura syömässä. Pääsimme yllättävän lähelle, vaikkemme olleet edes hiiren hiljaa. Kerkesin napata komeasarvisesta peurahirvaasta kuvan juuri kun se huomasi meidät. Pian se jolkotteli kauemmas ja katseli meitä metsän reunasta.

Samalla reitti tekee 90 asteen käännöksen kohti pohjoista. Reitti nousee Pajulammenkankaalle. Käydään reitin korkeimmalla kohdalla. Pieneltä mäeltä laskeudutaan kohti Isoa Pajulampea. Tässä ohitetaan ensimmäinen reitin pirunpelloista.

Iso Pajulampi on tyypillinen suolampi, karu ja ruskeavetinen. Reitti kulkee sen länsirantaa pitkin jonkin matkaa. Kaksi ja puoli kilometriä kävelyä takana.

Lammen rannalta tehdään taas 90 asteen käännös kohti länttä. Tällä osuudella kuljetaan taas niin mäntykankailla kuin avoimilla soillakin. Täällä reitti ylittää myös pienen pirunpellon eli rakkakivikon. Taulu kertoo sen syntytarinan: se on syntynyt jääkauden jälkeen, kun eri kivilajeista koostuvaan kallioperään on päässyt vettä. Kun vesi on vuorotellen jäätynyt ja sulanut, on kallio murtunut yhä pienemmiksi lohkareiksi.

Takana melkein neljä kilometriä kävelyä. Saavuimme Sysilammen vuokratuville. Niiden pihapiirissä on pöytiä ja penkkejä, mutta myös tulipaikka.

Lammen rantaan lienee noin 50 metriä. Löysimme vielä yhden nuotiokehän saunan vierestä lammen rannalta. Tässä oli mukava pitää taukoa. Kävimme myös katselemassa Sysilampea laiturilta. Se vaikuttaa olevan hyvin matala, sillä lummetta kasvoi lähes kaikkialla.

Arvoimme hetken sitä, kiertäisimmekö myös lisälenkin Hepolammelle. Sää oli hieman epävakaa, mutta päätimme uhmata sitä. Tämän lyhyen kierroksen pitkospuut eivät olleet ihan tuoreinta kaliiberia. Joissain kohdissa ne hieman lonksuivat, mutta reitin saa kyllä kierrettyä ympäri. Ensimmäinen tämän lenkin opastustauluista kertoi hyllyvästä suosta eli nevasta.

Reilun kilometrin kierros vie Hepolammen rantaan ja takaisin. Tämäkin lampi on ruskeavetinen.

Erona Isoon Pajulampeen: täällä oli mukavaa rantakivikkoa, jossa voi tiirailla maisemia ja lintuja – tai voisipa täällä vaikka istahtaa tauolle ison rantakiven päälle.

Yksi mielenkiintoinen kohde täällä oli vanha heinämiesten laavu, josta oli muutamia lahonneita hirsiäkin jäljellä. Aikoinaan karjan rehua kasvatettiin rantaniityillä ja soilla. Heinätöissä oltaessa yövyttiin mm. tällaisilla vaatimattomilla laavuilla.

Palasimme Sysilammelle. Viimeinen osuus tästä melkein neliön mallisesta kierroksesta kuljettaa tietä pitkin suoraan etelään. Oikealla puolella olevalla suolla huuteli valkoviklo varoitusääntä koko sen ajan, jonka kävelimme tätä tietä pitkin. Ihmettelen, jos se piti meitä uhkana – olimme luultavasti parinsadan metrin päässä.

Paluu lähtöpaikkaan. Tämän kävelyn pituudeksi tuli melko lailla tasan kuusi kilometriä. Aikaa käytimme kaksi ja puoli tuntia. Tapasimme lähtöpaikalla yhden virveliä kantavan herran sekä Sysilammella kaksi retkeilijää, jotka pakkailivat tavaroitaan. Muuten täällä oli yllättävän rauhallista heinäkuisena aamupäivänä.

Pakosuon kierros on aika lailla keskiverto vaatimustasoltaan. Jonkin verran kiviä ja juuria, vähän korkeuseroja. Pitkospuut olivat täällä erinomaisessa kunnossa (paitsi Hepolammella). Tämä oli nautinto. Ja ilmeisesti metsäpeuran tapaaminen täällä on hyvin mahdollista, jos ei suorastaan todennäköistä. Kannattaa lähteä katselemaan!

Sijainti: N=7017940.540, E=383690.998 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,2714975, GEO:lon=24,6816408

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kotajärven polku
Kiiskilänmäki, Multia
Karoliinanportaat, Viitasaari

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.