Keski-Suomen korkein luontopolku: Kiiskilänmäki Multialla

Kiiskilänmäki sijaitsee Multian Nikaranperällä, noin 60 kilometriä Jyväskylästä. Se on Keski-Suomen korkein paikka, 268,6 metriä merenpinnasta. Kiiskilänmäellä kohoaa 20 metriä korkea näkötorni – ja sen juurelta voi starttailla kolmen kilometrin luontopolulle.

Kiiskilänmäki ja Konkarinkierros Multialla
Päivämäärä: 19.6.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 416
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Näkötorni ja Konkarinsuo
Parkkipaikka: Näkötornin juuressa tilava parkkipaikka. Osoite Sahrajärventie 725, Multia. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Reittimerkintä hieman puutteellinen
Varusteet/jalkineet: Kävin kuivalla säällä, ei erikoisvaatimuksia. Kostealla säällä kunnolliset vedenpitävät jalkineet, esim. kumisaappaat varmasti tarpeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Keski-Suomen korkein paikka näkötorneineen ja luontopolkuineen, Kiiskilänmäki. Tämäkin paikka oli ollut jonkin aikaa mielessäni. Nyt se sattui sopivasti reitin varrelle ja päätin piipahtaa katsomassa, olisiko sekä torni että luontopolku yhä olemassa. Tornista löysin nimittäin tuoreempaakin infoa, luontopolusta vähemmän. Upe Nykänen on kirjoitellut Konkarinkierroksesta jutun vuonna 2014, sen uudempia tekstejä en tainnut löytää. Monilla nettisivuilla (Visit Jyväskylä esimerkkinä) mainitaan Kiiskilänmäki ja kolmen kilometrin luontopolku, mutta nimeä Konkarinkierros ei tunnuta enää käytettävän.

Päätin tutustua paikkaan ja ajelin kuitenkin Sahrajärventielle. Tätä hiekkatietä ajellessa jo huomaa sen, että noustaan ylängölle – jokaisen pitkän suoran päässä tuntuu olevan jyrkähkö ylämäki, joka vie taas korkeammalle. Kiiskilänmäki ei ole jyrkkäpiirteinen vuori vaan korkean ylängön korkein kohta. Lopulta tien laidassa on viitta ja lyhyt nimeämätön hiekkatie vie Sahrajärventieltä näkötornin juurelle. Parkkipaikka on tilava. Kesäkuisena arkiaamuna ei muita autoja paikalla ollut.

Kävelin heti katsomaan infotaulua. Konkarinkierros. Ainakin opastaulu on yhä sitä mieltä, että tämä nimi on käytössä. Varsinaista reittikarttaa tästä luontopolusta ei ole, taulun kartta on laajempi Nikaraisten kirkkotien (tästäkin Upe on kirjoittanut blogitekstin) kartta. Tätä kirjoittaessani tarkastin, että Kiiskilänmäeltä vie yhdyspolku kirkkotielle. Konkarinkierroksen faktat löytyvät A4-tyyppisestä infolehdestä. Reitin pituus 3,3 km, matkalla aluksi talousmetsää, sitten ylitetään luonnontilainen suo ja päädytään Lauttajärven rantaan. Se olisi merkitty punaisilla maalitäplillä.

Infotaulun jälkeen kuvasin laavun, kodan ja tulipaikan. Mukavasti tilaa vaikka vähän useammallekin taukoilijalle. Tänään oli kuitenkin rauhallista.

Torni odotti kauniissa kesäsäässä. Seuraavaksi sinne, sitten vasta polulle.

Maisema aukeaa melko samanlaisena kaikkiin ilmansuuntiin. Kuten sanottu, Kiiskilänmäki ei sinänsä ole korkealla muuhun maastoon verrattuna, ympäröivä maisema on yllättävänkin tasaisen näköistä. Kuva otettu etelään, kuten kylttikin kertoo.

Selfien aika! Onneksi kännykkä pysyi hyvin kaiteella eikä pudonnut kahtakymmentä metriä alemmas.

Palailin maan kamaralle ja starttailin luontopolulle, Konkarinkierrokselle. Nuoli osoitti luontopolun alun, tässä lähdetään melko leveää polkua kohti länttä. Punaisia maalimerkintöjä en alkumatkalla nähnyt.

Ympyräreitti alkaa noin sadan metrin jälkeen. Molempiin suuntiin on luontopolku-nuoli. En ollut havainnut myöskään opastusta kiertosuunnasta, päätin jatkaa tätä aloittamaani reittiä suoraan eli lähdin kiertämään ympyräreittiä myötäpäivään. En ollut missään nähnyt karttaa tästä reitistä. Kun punaiset maalimerkitkin puuttuivat, olin edelleen epävarma, onko reittiä ylläpidetty ja saisinko kierrettyä sen ympäri. Tutkin Karttaselain-sovellusta ja totesin, että pystyn seuraamaan kartassa näkyviä polkuja – osasin jopa suurinpiirtein arvata, minkä reitin ympyräreitti kulkisi. Jatkoin siis eteenpäin polkua, joka oli melko nyt melko kapea. Polku laskeutuu parikymmentä metriä alemmas melko nuoressa taimikossa, sitten kuljetaan taas tasaisemmassa maastossa ja vanhemmassa metsässä.

Karttasovelluksesta huomasin, että reitti kulkisi seuraavaksi Konkarinsuon yli (siitä siis reitin nimikin!). Päätin jatkaa matkaa, jos pitkokset olisivat kunnossa. Suon laidassa totesin heti, että hyvältä näytti!

Suo-osuus alkoi hieman puolen kilometrin kävelyn jälkeen ja sitä jatkui noin kilometrin kohdalle. Puolessa välissä suota oli myös mukava penkki. Minulla oli jo tarve pitää taukoa, joten päätin istahtaa tähän aurinkoiseen maisemaan ja nauttia välipalaa. Kerrassaan erinomainen istuskelupaikka, keskellä melko avointa suomaisemaa.

Suon ylityksen jälkeen huomasin koivuissa ensimmäiset maalimerkit. Eivät ihan tuoreimmat, mutta selvästi havaittavissa. Reitin länsiosissa merkintöjä oli selvästi enemmän ja pystyin seuraamaan reittiä kohtuuhyvin.

Reitti ylittää hiekkatien. Tien ylityksen kohdalla oli selkeät luontopolku-kyltit.

Nyt laskeudutaan vielä muutama metri alemmas, Lauttajärven rantaan. Katselin kauempaa, että täällä saattaisi olla vielä mukavampi taukopaikka. No ei, pöytä ja penkit olivat jo melko kuluneet. Lähtöpaikan sekä suon keskellä olevan taukopaikan rakenteet olivat selvästi paremmassa kunnossa.

Muutaman hetken ihmettelin, mihin polku tästä jatkuisi. Huomasin oikealla puolellani maalimerkkejä ja kurvasin siihen suuntaan. Reitti kulki muutaman kymmenen metrin matkan järven rannan tuntumassa ja kääntyi sitten takaisin kohti itää. Melkeinpä voisi sanoa, että luontopolku on kaksi melko samansuuntaista polkua järvelle ja sieltä pois. Tosin tämä minun paluureittini (eli pohjoisempi puoli) oli selvästi mutkaisempi.

Taas saman hiekkatien ylitys. Ihmettelin keltaisia merkintöjä, jotka näyttivät ohjaavan jatkamaan tietä pitkin. Taisin kuitenkin saada selvitettyä jo kävellessäni, että keltaiset merkinnät vievät Nikaraisten kirkkotielle, jonka mainitsin jo alkumetreillä. Itse osasin kuitenkin jatkaa tien yli ja kohti Kiiskilänmäkeä.

Paluureittini eli reitin pohjoinen osa kulkee suolla huomattavasti lyhyemmän matkan. Ojitetussa metsässä ylitetään myös luonnollisesti useita ojia, sillat vaikuttivat melko heppoisilta. Katsoin muutaman kerran, että myös ojat näyttivät näin helteisenä kesäaamuna kuivilta. Eipähän tarvinnut pelätä kastumista, vaikka olisi sillalta pudonnut.

Reitillä oli varmastikin joskus ollut muutama luontotaulu. Pari tyhjää taulua osui matkani varrelle.

Hieman ennen kolmen kilometrin täyttymistä polku kulki taas hetken matkaa suon laidassa (ilman pitkospuita) ja kurvasikin sen jälkeen jo ylämäkeen ja taimikon laitaan. Hieman ennen ympyräreitin päätöstä katselin vielä perhosia, joita tuntui lentelevän mustikanvarvuissa harvinaisen paljon. Yhden sain kuvattua ja ehkä tunnistettua – kyseessä lienee metsämittari, joka lienee Suomessa ilmeisen yleinen.

Ympyräreitti päättyi ja palailin tornin juureen parkkipaikalle. Kierrokseni pituudeksi mittasin noin 3,5 kilometriä ja käytin siihen aikaa tunnin ja neljä sekuntia (joka on suorastaan pakko mainita, kun näin tarkasti meinasin osua tasan tuntiin). En tavannut Kiiskilänmäellä tai kävellessäni muita ihmisiä.

Reitti on helpohko, sillä nousut ja laskut ovat loivia. Rankin osuus oli luonnollisesti näkötorniin kipuaminen! Puuttuvista reittimerkinnöistä huolimatta polku oli käveltävissä, toki karttasovellus oli hyvä lisä reitin seuraamiseen. Näkötorni on toki Kiiskilänmäen ehdoton valtti, mutta jos sinne innostut lähtemään, suosittelen kulkemaan myös polun ja käväisemään hienolla Konkarinsuolla.

Sijainti: N=6931338.160, E=404893.330 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.500856, GEO:lon=25.153637

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Nyrölän polku, Jyväskylä
Tampinkierros, Petäjävesi

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle