Komiat näkymät pohjalaiseen metsään, ne löydät Sievin Huuhankalliolta

Sievissä sijaitseva Maasydänjärven alue tarjoaa paljon ulkoilu- ja patikointimahdollisuuksia. Pisin rengasreitti on noin seitsemän kilometrin Huuhankallion luontopolku. Sen varrella on hulppea näkötorni, josta avautuu melkoiset metsänäkymät.

Huuhankallion luontopolku Sievissä
Päivämäärä: 2.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 681.
Reitin pituus: 7 km.
Kohokohdat: Maasydänjärven rannan maisemat, Huuhankallion hieno taukopaikka näkötorneineen.
Parkkipaikka: Todella tilava pysäköintipaikka sijaitsee osoitteessa Metsolanranta. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset.
Varusteet/jalkineet: Melko kuivaa, lenkkareillakin pärjää ainakin kesällä.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka reitin varrella, toinen lähellä. Lisätietoa tekstissä.

En aio yrittääkään otsikoida tätä ihan pohjalaisella murteella, toivottavasti sana ”komiat” riittää kertomaan, missä päin Suomea ollaan. Savolaiselle tämä on mahdoton tehtävä. Joka tapauksessa olimme kaverin kanssa käyneet aamulla Pakosuon kierroksella Perhossa, josta matka jatkui Sieviin. Olin kirjannut listoilleni Maasydänjärven ulkoilualueen – lähdimme tutustumaan siihen.

Todella laaja pysäköintipaikka löytyy Metsolanranta-nimisen tien laidasta. Vieressä on Urjanlinna, perinteikäs tanssilava ja matkailukeskus. Lähistöllä näkyi myös paljon asuntovaunuja, paikka on myös karavaanareiden suosiossa. P-paikan laidalla on selkeä reittikartta maastopyöräilijöille ja retkeilijöille.

Meidän kohteemme olisi Huuhankallion luontopolku, joka on karttaan merkitty sinisellä. Kartasta puuttuu Maasydänjärven rantapolku, jota voi kulkea mm. järven länsirannan laavulle (jota itsekin käytimme) ja järven itärannan polku, jota pitkin palasimme lopuksi lähtöpaikalle. Palaamme näihin aiheisiin myöhemmin!

Kyltistössä luontopolku on merkitty 6,7 kilometrin mittaiseksi. Kiertosuunta on vastapäivään. Opasteeseen järven kiertävä lyhyt polku on merkitty ”Maansydämen rantapoluksi” – ja kartassa järven nimi on todellakin Maansydän.

Aloitus leveää polkua pitkin aivan järven rannan tuntumassa. Kuvan vasemman reunan nurmikolla kävimme jo vilkaisemassa järvimaisemaa. Pieni nurmialue oli aivan täynnä parin sentin mittaisia sammakonpoikasia. Oli suorastaan vaikea väistellä niitä ja yrittää olla astumatta niiden päälle. En usko koskaan nähneeni niin paljon sammakoita yhdellä silmäyksellä.

Reittimerkinnät alkavat hetken päästä. Puissa on sinisiä ja oransseja merkintöjä. Kuvittelin, että meidän tulisi seurata oransseja merkkejä, mutta tähän tuli jossain vaiheessa epäilys. Palaamme siihenkin.

Pitkospuut kulkevat järven pohjoisrannan tuntumassa.

Vajaat 400 metriä kävelty. Risteyskohta. Luontopolku jatkuu suoraan, mutta vasemmalle kääntyy järven kiertävä rantapolku. Samaan suuntaan oli myös nuoli Maa(n)sydämen laavulle. Päätimme käväistä laavulla. Kapeahkot pitkospuut kuljettavat rämeen halki.

Laavu on kivalla paikalla järven länsirannalla, itään kurkottavassa niemessä. Tarjolla on myös ruokailukatos ja nuotiopaikka.

Emme palanneet samaa reittiä takaisin, sillä tästä oli mahdollista oikaista kohti Huuhankallion polkua. Tämä polku oli todella kapea ja merkinnät olivat melko haalistuneita, mutta saimme seurattua sitä jotenkuten.

Puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen olimme taas luontopolulla. Pitkospuuosuutta jatkui vielä jonkin matkaa.

Luontopolun varrella on aiemmin ollut infotauluja paikallisesta luonnosta sekä jonkinlaisia tehtäviä. Osa niistä oli haalistunut lukukelvottomiksi. Tämä taulu oli selkeä, mutta tehtävän suorittaminen ei onnistunut. ”Kuinka kaukana on puussa oleva teeri sinusta?” Veikkaan, että jossakin puussa on aiemmin ollut vanerinen teeren siluetti, sillä näimme myöhemmin ketun siluetin jonkin tehtävän yhteydessä.

Luontopolku ylittää parikin metsätietä. Sillat ovat leveitä, mahtaisiko tässä olla myös kelkkareitti talvisin.

Reitti lähtee nyt nousemaan kohti Huuhankalliota. Aluksi melko loivasti ja kumpuillen.

Kohta ollaan jo hieman jyrkemmässä maastossa. Nousu on silti aika kevyt – ja polku on oikein hyväkulkuinen sorastuksen takia.

Kohta näin näkötornin, laavun ja tulipaikan. Leuka taisi loksahtaa auki – olin nimittäin käynyt täällä jo aiemmin. Lyhyt selitys: vuotta aiemmin olin Nivalassa asuvan kaverin mukana Nivalan kotiseutuviikolla järjestettävällä yövaelluksella. Kaksi bussilastillista ihmisiä kuljetettiin luontoretkelle. Kävelyn vauhti oli melkoinen enkä voinut tehdä reitistä blogitekstiä – en olisi edes kerennyt kuvaamaan reittiä. En todellakaan muistanut olleeni juuri täällä. Kävelimme suurin piirtein saman reitin, mutta myötäpäivään. Siksi maisematkaan eivät tähän mennessä olleet näyttäneet tutuilta.

Jos kuvittelit, että Pohjanmaalla näkötornista näkee vain lakeutta, olit väärässä. Täällä tarjolla on tosiaan vain pohjalaista metsää.

Edellisellä käynnilläni makkaranpaistossa oli 80 ihmistä yhtäaikaa tai vuoroissa. Nyt pidimme taukoa ihan omassa rauhassa. Ihmettelin huonoa muistiani varmasti monta kymmentä kertaa. Tauon jälkeen matka jatkui. Laavulta lähti useampikin polku. Päätimme kokeilla sitä, jossa oli oranssit merkinnät, mutta se hävisi läpipääsemättömään pajukkoon sadan metrin jälkeen. Vaihdoimme siniseen reittiin (samaan, jota pitkin olin edellisenä vuonna tänne Huuhankalliolle noussut). Tässä kuljetaan aluksi metsätietä pitkin.

Reitti jatkuu isomman hiekkatien lähistöllä. Kapeampi polku kulkee vain kymmenen metrin päässä metsätiestä. Vain sinisiä merkintöjä näkyvissä. Polun varrella kasvoi runsaasti valkolehdokkia – asia, jonka senkin muistin edellisen vuoden käynniltäni. Joka sekin oli heinäkuun alkupuolella.

Kohta ylitettiin tie. Oranssit merkinnätkin palasivat taas kuvaan. Yritin selvitellä asiaa retken jälkeen. Tekoäly väittää, että oranssit reittimerkinnät liittyvät maastopyöräilyyn, luontopolun merkinnät olisivat sinisiä.

Reitti kulkee vaihtelevissa maastoissa. On tarjolla sekametsää, havumetsää, pari kallion ylitystä – ja vaikkapa nuoren taimikon ja suon rajalla kulkevaa osuutta.

Kävelyä oli jo kuusi kilometriä takana, kun saavuimme taas Maasydänjärven rantaan. Täällä voi tehdä piston Hiljaisuudenniemeen, jossa on eräänlainen metsäkirkko.

Rantaosuudella kuljetaan mökkirivistön ohi, sen jälkeen ohitetaan karavaanareiden alue – ja lopuksi saavutaan Urjanlinnalle, josta on enää satakunta metriä pysäköintipaikalle.

Kävelymme pituudeksi tuli 7,5 kilometriä. Uskoisin Huuhankallion luontopolun olevan jonkin verran alle seitsemän kilometriä, sillä meidän kävelyymme sisältyi käynti Maansydän-laavulla sekä Hiljaisuudenniemessä. Toisaalta reittiä voi myös pidentää kiertämällä mökit ja karavaanarialue kauempaa rantaa (kuten karttaan oli merkitty). Kävelyyn meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Tapasimme reitillä vain yhden muun kävelijän.

Huuhankallion luontopolku on oikeastaan helpohko. Huuhankallio on parikymmentä metriä ympäristöään korkeampi, muuten reitti on suorastaan tasainen. Vaikeita paikkoja täällä ei ole. Korkeuseron takia määrittelisin reitin kuitenkin keskivaativaksi.

Parasta reitillä olivat ehdottomasti järvimaisemat sekä Huuhankallion taukopaikka. Olin iloinen, että sain nyt reitin kierrettyä rauhassa ja kuvia ottaen, Huuhankallion polku ansaitsi oman blogitekstinsä.

P.S. Pidän kovasti Nivalan kaupungin ideasta viedä kaupunkilaisia lähiseudun reiteille kävelemään. Suosittelisin sitä muillekin kunnille ja kaupungeille!

Sijainti: N=7068053.094, E=390197.739 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63,7230530, GEO:lon=24,7768913

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jämsänkallion luontopolku
Kukonkylän luontopolku
Kopsannevan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.