Mikä ihme on Lullaus? Tai Hyi-halkeama? Ne ovat kohteita Jämsänkallion luontopolulla Toholammilla

Toholampi lienee tunnettu peltomaisemista, jota kutsutaan yleisesti ”aakeiksi laakeiksi”. Yllättäen seudulta löytyy kuitenkin hieman jylhempää maisemaa – Jämsänkallio, jonka tienoilla kulkee myös muutaman kilometrin polkuverkosto. Luontopolku kulkee niin suolla, mäkisessä kangasmetsässä kuin avokalliollakin.

Jämsänkallion luontopolku Toholammilla
Päivämäärä: 26.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 431
Reitin pituus: 3,5 km (Kierros Kotojärven ympäri sekä pistoreitti halkeamalle ja Lullaukselle)
Kohokohdat: Kotojärven maisemat, hieno taukopaikka Jämsänkalliolla, kalliohalkeama
Parkkipaikka: Reitin voi aloittaa kolmesta pisteestä. Isoin pysäköintipaikka (5-6 autolle) löytyy osoitteesta Järvenojantie 187. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Heinäkuussa täällä oli melko kuivaa, joten juuri nyt ei erikoisvaatimuksia. Keväällä ja syksyllä varmasti vedepitävät jalkineet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Matka kulki Toholammin ohi ja päätimme ystävän kanssa tutustua Jämsänkallion luontopolkuun, jonka tiesin tarjoavan Pohjanmaan oloissa ”eksoottista” kalliomaisemaa. Ajoimme siis Jämsän kylään, joka on ilmeisesti saanut nimensä jo 1600-luvulla, jolloin kolme veljestä muutti seudulle Jämsän pitäjästä. Tiesin lähtöpaikan olevan Järvenojantiellä – ja sitä ajellessa sitten selvisi, että reitillä onkin tavallaan kolme lähtöpistettä tien varrella. Lännestä lähestyttäessä ensimmäisen lähtöpisteen luona ei ole levikettä, joten ajelimme toiselle mahdolliselle lähtöpaikalle, jonka osoite on noin Järvenojantie 101. Tähän mahtuisi muutama auto, yksi olikin jo paikalla. (Ja vielä tiedoksi: reitin toisen pään parkkipaikka on suurin – se on siis osoitteessa Järvenojantie 187)

Lähtöpaikalla on opaste, joka kertoo paljon reitistä. Siihen on merkitty sekä reitin eri etapit että niiden pituudet, samoin polkuviivaan on merkitty eri värillä pitkospuuosuudet ja portaat sekä neljä siltaa. Myös reitistön kolme lähtöpaikkaa on merkitty osoitteineen. Luontopolku kulkee siis ympyräreittinä Kotojärven ympäri ja sekä idässä, pohjoisessa että lännessä on janareitit kolmelle parkkipaikalle. Itäisen reitin varrella on Jämsänkallion taukopaikka. Me kulkisimme pohjoiselta (hyvin lyheltä) pistoreitiltä Jämsänkalliolle ja kiertäisimme lopuksi järven.

Matka alkoi. Polku on selkeä. Erillisiä reittimerkintöjä ei ole käytössä, mutta eipä täällä tainnut olla risteäviä polkujakaan, joten mitään eksymisen vaaraa ei kyllä ole.

Heti sadan metrin jälkeen saavuimme risteykseen, jossa valitsimme suunnaksi kierroksen myötäpäivään, tällöin pääsisimme melko pian Jämsänkalliolle ja tauolle, joka alkoi olla tarpeen.

Reitin ensimmäinen silta on tässä alkumetreillä. Sillat on ilmeisesti Toholammilla aiemmin vaikuttaneen Aalto Haitek -nimisen yrityksen tekemiä. Siltojen yhteydessä on myös kyltit ojien nimistä, tässä ylitettiin Kruununoja.

Luontopolun pisin pitkospuuosuus on täällä, Kotojärven koilliskulmassa.

Kotojärven itäranta on soinen – ja siksi myös melko avoin. Täällä onkin erinomainen paikka istahtaa ihailemaan Kotojärven maisemaa. Me halusimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä Jämsänkalliolle. Reitin varrella oli muutama muukin penkki.

Kävelyä takana 400 metriä. Nyt vastaan tuli risteys, jossa erkanimme ympyräreitiltä ja lähdimme vasemmalle kohti itää ja Jämsänkalliota. Pieni kyltti oikealla kertoo, että kun kävelee polkua ylös, löytää kuntoportaat, laavun ja nuotiopaikat.

Seuraavat kolmisensataa metriä onkin pientä nousua kohti kalliota, tässä kohdin noustaan vielä loivasti ja korkeuseroa lienee kymmenisen metriä. Sitten tulevat kuntoportaat näkyviin ja nousu jyrkkenee.

Portaita ei tullut laskettua, mutta arvaanpa vaikkapa kuuttakymmentä. Heti portaiden yläpäässä ollaan sitten jo taukopaikan tuntumassa.

Maisema toiseen suuntaan, kohti länttä. Portaiden ylimmäinen tasanne näkyy oikeassa reunassa. Ollaan noin 133 metriä merenpinnan yläpuolella.

Pidimme laavulla tauon ja pohdimme samalla, mitä olisi vielä odotettavissa. Ennen kaikkea meitä ihmetytti kartassa ollut sana ”Lullaus”, joka olisi laavulta jonkin matkaa itää kohti. Ystäväni mielestä se saattaisi tarkoittaa jotain keinuvaa. Kohtahan se nähtäisiin! Jatkoimme matkaa kohti itää, polku oli melkoisen kivinen hetken matkaa.

Kurvasimme vielä halkeamalle vievälle pistoreitille. Tätä kirjoitellessani löysin vihdoinkin faktaa – vai olisikohan tämä kuitenkin enemmän perimätietoa. Hyi-halkeaman reuna on ollut jättiläisen istumapaikka ja hän on korjannut siinä vaatteitaan. Itse Hyi-halkeaman nimen historiasta en löytänyt enempää tietoa.

Ilmeisesti luontopolku on joskus aikaisemmin noussut kalliolle halkemaa pitkin (vanha luontopolun teksti: ”Kun tulet Jämsänkallion juurelle, joudut menemään kallion päälle Hyi-halkeamaa pitkin. Hyvin siitä mahtuu, vaikka halkeama näyttää kapealta.”) Tämä todettu itse. 

Viivyimme halkeaman tienoilla hyvän tovin, sitten kurvasimme kohti Lullausta. Paikan nimi ei selvinnyt, Kyltti ja penkki eivät kertoneet asiasta sen enempää. Mutta tätä kirjoittaessani löysin sitten luontopolun suunnitteluun liittyvän dokumentin, jossa kerrotaan, että Lullaus on ollut mäenlaskupaikka, jossa loivan alkumäen jälkeen on tullut jyrkkä monttu ja se on heittänyt mäenlaskijan pitkälle vastamäkeen. Ystäväni ehdotus keinumisesta oli siis tavallaan oikeilla jäljillä.

Nyt oli aika palailla Kotojärven rantaan. Pohjoisrannalla kuljettiin vähän kauempana järvestä, vanhemman rantametsän ja matalamman kasvatusmetsän välissä.

Länsirannalla törmäsimme muutamaan tonttuun. Taisi jonkun kannon päällä olla kiveen maalattu leppäkerttukin.

Reitin viimeinen silta oli järven luoteisrannalla. Tässä ylitetään Karjanpuro.

Olin vähän jo kerennyt valitella, ettei tällä järven ympäri kiertävällä reitillä näköjään pääse järven rantaan. Ihan loppumetreillä polku kulki rannan lähistöllä ja tässä pääsi sitten vähän kurkkaamaan järven tunnelmaa. Rauhallistahan täällä oli – vain yksi silkkiuikku uiskenteli järvellä noin viidenkymmenen metrin päässä.

Hetken päästä ympyräreitti päättyi ja palasimme autolle. Näin kierrettynä reitti oli noin 3,5 kilometriä. Käytimme aikaa siihen tunnin ja 20 minuuttia. Tapasimme reitillä yhden kävelijän koirineen.

Reitti on oikeastaan melko vaativa. Järveä kiertävä reitti oli kyllä helpohko, mutta kalliolle päin vievä polku oli kapea ja juurakkoinen. Kalliolle oli rapsakka nousu portaita pitkin – ja mäen päällä kulkeva polku oli hieman kivikkoinen. Ei erityisen vaikeaa, mutta ehkä hieman keskitasoa hankalampi.

Mukava reitti ja mukava taukopaikka! Olisi ollut kiva lukea faktaa (tai fiktiota) Hyi-halkeamasta ja Lullauksesta reitin varrella, nyt etsin niistä tietoa vasta tätä kirjoittaessani. Paikat tuntuvat entistä kiinnostavammilta, kun nämä tarinat on kuullut!

Sijainti: N=7080381.842, E=363088.620 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.823970, GEO:lon=24.217579

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ohtakarin luontopolku
Tastulanjärven luontopolku
Sulkaharjun luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle