Tapionpöytä kivan harjuluonnon sylissä – Sulkaharjun luontopolku Vetelissä

Sulkaharjun luontopolun tavoite on esitellä keskipohjalaista suo-, kangas- ja harjumaisemaa. Reitti nousee Sulkaharjun laelle ja laskeutuu Veritaarnanniittujen suoalueen laitaan. Matkalla voi ihastella lähdettä ja pöytäkuusta eli tapionpöytää.

Sulkaharjun luontopolku Vetelissä
Päivämäärä: 24.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 427
Reitin pituus: 4,7 km
Kohokohdat: Harjuluonto, tapionpöytä, luonnonsuojelualueet
Parkkipaikka: Muutaman auton parkkipaikka osoitteessa Jyväskyläntie 1393. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät. Parannusta tulossa vuoden 2023 aikana, ilmeisesti!
Varusteet/jalkineet: Sateen jälkeen reitti oli melkoisen kostea, joten vedenkestävää tarvittiin. Muuten täällä voisi pärjätä lenkkareilla. Kapean polun takia ainakin pitkälahkeista jalkaan.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa (tällä hetkellä)

Ajelin Vetelin kieppeillä ja totesin, että minulla olisi aikaa kävellä yksi luontopolku lähistöllä. Hakukone löysi Sulkaharjun luontopolun ja kertoi sen olevan sopivan mittainen (4,5 km) ja tarjoavan suo- ja harjuluontoa. Kuulosti mainiolta. Kun vielä totesin, että osoitekin oli juuri sillä tiellä, jota olin jo muutenkin kulkemassa, päätin poiketa parin tunnin kävelylle.

Parkkipaikka löytyi helposti osoitteen avulla. Tien laidassa on kyltti osoittamassa lähtöpaikkaa.

Sain auton parkkiin ja katselin lähtöpaikan opastaulua, joka vaikutti melkoisen tyhjältä. Eikä ihme, sillä täällä kerrotaan juuri tänä vuonna tekeillä olevista parannuksista. Kieltämättä kävi mielessä se, oliko reitin kiertäminen nyt edes mahdollista – olisiko merkinnöissä puutteita, puuttuisiko reitiltä pitkoksia tai siltoja. Silti päätin lähteä yrittämään.

Nousin harjua ylös. Siniset reittimerkinnät olivat selkeästi näkyvissä. En ollut varma, lähdinkö kiertämään reittiä oikeaan suuntaan, mutta vilkaisin outdooractive.fi-sivuston karttaa ja totesin, että lähdin kulkemaan reittiä myötäpäivään, kuten sinne oli merkitty. Harjulla oli myös muutama mustikanpoimija.

Heti parinsadan metrin jälkeen ollaan harjun laella. Täältä löytyy reitin paras taukopaikka laavuineen ja puuvarastoineen. Tällä hetkellä paikalla ei ole tulipaikkaa, mutta sellainen lienee tänne tulossa.

Reitti jatkuu hetken aikaa harjun päällä. Mustikoita vaikutti olevan runsaasti, minäkin pysähtelin vähän väliä niitä maistamaan.

Harjulta laskeudutaan sen itäreunalle, joka on luonnonsuojelualuetta. Täällä luontopolku tekee täyskäännöksen ja kääntyy takaisin länteen. Kyltti oli hieman vinossa, mutta selvästi nähtävissä.

Samasta mutkasta voi tehdä piston noin sadan metrin päähän lähteelle. Kyltti kertoo lähteistä yleisellä tasolla. Lähteen kohdalla matkaa oli takana noin kilometri.

Nyt matka jatkuu harjun eteläpuolella, kohti länttä. Polku kulkee melko nuoressa mäntytaimikossa. Polku on kapea ja taimikko paikoin hyvin tiheä, joten sateen jälkeen en voinut välttää kastumista – mäntyjen oksat kastelivat housut ja takin.

Hetken päästä taimikko vaihtuu varttuneemmaksi mäntymetsäksi, jossa on selvästi tehty myös harvennushakkuuta aivan viime aikoina. Männikössä on kyltti, josta en meinannut saada selvää. Lopulta tunnistin sanan ”TAPIO” ja muistin, että reitin varrella piti olla ”tapionpöytä” eli pöytäkuusi. Sinne johtaa noin sadan metrin pistoreitti.

Tapionpöytä on blogin pääkuvassa. Siitä ei ole kovin helppoa ottaa hyvää kuvaa, mutta seison sen vieressä mittatikkuna. Kuusi on korkeintaan metrin pituinen ja alimmat oksat varmasti kolmen neljän metrin pituisia. Vieressä oleva taulu kertoo Tapionpöytä-faktoja: se syntyy, jos kuusi menettää nuorena latvansa ja mikään oksista ei jostain syystä kelpaa uudeksi latvaksi.

Pari kilometriä kävelyä takana. Luontopolku kurvaa vielä alemmas harjun reunalta ja jatkuu rehevässä laaksossa, jossa jouduin jo vähän sadattelemaan, kun housut kastuivat taas heinien ja horsmien seassa. Otin myös muutaman harha-askelen, kun kapea polku haarautui ja erehdyin tekemään väärän valinnan. Kokeilin kahta eri polkua ennen kuin huomasin siniset merkit parinkymmenen metrin päässä ja palasin reitille. Toivottavasti reittimerkinnät paranevat tämän vuoden korjauksissa! Hetken päästä ollaan taas selkeällä polulla mäntykankaalla. Polku ylittää kapean metsätien.

Taas pieni pätkä tiheää taimikkoa.

Reitin oli ehkä mainostettu kulkevan harju- ja suomaisemissa. Tämän lähemmäksi suota ei mielestäni päästy. Erikoisen nimiset Veritaarnanniitut ovat reitin länsipuolella. Tässä kohdassa kyse on melko kuivahkosta rämeestä.

Kolme ja puoli kilometriä kävelty. Nyt reitti kääntyy toiselle luonnonsuojelualueelle. Synkkä korpimetsä ei tuntunut näin illan suussa ihan mieleiseltä, mutta loppujen lopuksi nautin näistä maisemista kovasti. Ojan yli kulkeva silta oli melko kulunut ja liukas – toivottavasti tähänkin on tulossa parannusta tämän vuoden korjauksissa.

Polku oli täälläkin paikoin melko kapea, suorastaan huomaamaton. Onneksi sinisiä merkintöjä oli tiuhassa ja pysyin helposti reitillä.

Luonnonsuojelualueen jälkeen alkaa oikeastaan polun loppusuora, sillä käännytään takaisin kohti itää. Reitin toinen taukopaikka löytyy täältä, noin neljän kilometrin kohdalta. Minä pidin reitin ainoan taukoni tässä.

Muutama sata metriä piknikpöydän jälkeen sinisiä merkintöjä oli sekä vasemmalle että oikealle. En saanut selvää, mistä oli kyse. Katsoin Karttaselain-sovellusta ja sen perusteella valitsin oikean puoleisen haaran, joka vei metsätielle ja saman tien näin parkkipaikan ja oman autoni muutaman sadan metrin päässä. Jäin miettimään, olisiko tässä ollut mahdollista käväistä Kärmenevalla, tien 13 toisella puolella. Siellä olisi ehkä ollut tarjolla sitä komeaa suomaisemaa. Tämä jäi vielä arvoitukseksi.

Kierros päättyi. Minun mittauslaitteeni kertoi reitin pituudeksi noin 4,7 km ja aikaa käytin siihen noin puolitoista tuntia. En tavannut muita kävelijöitä.

Tämäkin reitti on varmasti vaikeusasteeltaan keskivaativa. Korkeuseroa on kaiketi kolmisenkymmentä metriä, jyrkkiä mäkiä ei ole. Reitillä ei ole pahaa kivikkoa tai juuria. Hyvä kävellä, jos ei ota huomioon kapeaa ja kastelevaa polkua (sadekelillä). Ja kiitos vaan Vetelin kunnalle, kun pistätte opasteita entistä paremmiksi – sain toki reitin hyvin kierrettyä näinkin!

Sijainti: N=7033289.436, E=350479.256 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.396716, GEO:lon=24.006352

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Uittomiehenlenkki Evijärvellä
Kortjärven vaellusreitti
Korpinkierros Kauhavalla

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle