Juhlapäivällinen äidille: viiden tähden retkiateria Liekokorven kodalla Jämsässä

Artikkeli: HP Hirvonen, Kuvat: S-L Hirvonen & HP Hirvonen

Heinäkuun 12. päivä äidilläni tuli täydet 70 vuotta lasiin. Tämän kunniaksi ajattelin tarjota hänelle seuranneena viikonloppuna hieman äiti-poika-laatuaikaa hyvän ruoan ja juoman parissa. Kohteeksemme valikoitui Isojärvi-mutkan kautta Jämsässä sijaitseva Liekokorven luonnonsuojelualue ja siellä oleva Liekokorven laavu. Yleistietoa sekä lisäkuvia Liekokorven alueesta löydät jutun lopusta.

Liekokorpi P kartalla (Hiukkaan kylätie 390, Jämsä)

Olin jo jonkin aikaa katsellut kaupassa ”rapea pikkusalaatti”-pusseja ja tutustunut eri resepteihin niistä. Teinkin alkuviikosta kaasugrillin kanssa hieman testejä porsaan kasslerin kanssa grillaamalla näihin pienen värin ja totesin, että tämä setti on oiva valinta tähän reissuun. Grillattujen salaattilohkojen päälle valutin hieman balsamietikkakastiketta ja ripottelin parmesaanijuustoa. Lihan halusin kuitenkin olevan hieman parempaa tähän reissuun, joten vaihdoin suunnitelmaan porsaan sisäfileen.

Melko yksinkertaisella siis lähdettiin, mutta näillä taidoilla ei paljon muuta voi.

Kauppojen kautta matkaan

Kahdella aikaisemmalla kerralla ostaessani lähikaupastani kyseistä pikkusalaattia, oli käsiini osunut suoraan pussi, jossa oli kaksi täsmälleen saman kokoista ja ”suoraa” salaattia. Nyt ei meinannut sitten millään löytyä. Sinälläänhän se nyt ei muuten haittaisi, mutta ajattelin, että tavallisella Marttiinin puukolla metsässä veistellessä voisi olla mukavampi, kun ei tarvitsisi niin hirveästi sihtailla. Aikani tuhrattuani löysin kaipaamani pussin ja pääsin jatkamaan matkaa.

Viinin olin käynyt jo aikaisemmin viikolla hakemassa. Kyllä siinä oli kiva lähteä selvittämään Alkon myyjälle: ”Vien äitini syntymäpäivälahjaksi metsään retkelle ja kokkaan hieman possun sisäfilettä ja salaattia. Siihen tarvittaisiin punaviini.” Loistava ehdotus tuli, taas kerran: täyteläinen italialainen Casa Marrone Gran Marrone Appassimento Organic 2021. Kassalta lähtiessä vielä kaupanpäällisiksi: ”Äidille onnittelut!”

Lihan takia tein pienen piston Turun Mestaripalviin. Samalla selvityksellä, kuin Alkossa, sain ehdotukseksi porsaan sisäfileen. Myyjän ohje enimpien mausteiden pesusta juoksevan veden alla – vanhusten makuun parempi niin – kuitenkin särähti (vitsillä) hieman korvaan: ei se nyt mikään vanhus ole, se on mun äiti. Hyvä neuvo siis, en tehnyt asiasta numeroa.

Kotona rinkkaa pakatessani tajusin, että eihän minulla ole kuin yksi muovinen viinilasi. Sen takia pitikin sitten tehdä vielä pienet koukkaukset, vain huomatakseni, että ei samanlaisia myydä enää. Ainakaan kivijalkakaupoissa. Totesin, että juon sitten oman viinini vaikka pahvimukista ja jatkoin matkaani.

Onneksi myöhemmin kävikin ilmi, että äidilläni oli kaksi kappaletta vastaavanlaisia jalallisia, jotka sainkin sitten vielä kotiin viemisiksi reissun jälkeen.

Isojärven kansallispuisto, Kalalahden tulipaikka ja laavu

Kalalahti Kartalla

Aloimme tehdä lähtöä sunnuntaina aamupalan jälkeen. Päivänsankari sai, tietenkin, valita paikan minne mentäisiin. Heitin kuitenkin kolme ehdotusta: Isojärven kansallispuiston Kalalahden laavu tai Kannuslahti Kuhmoisissa. Kolmantena vaihtoehtona hieman eri suunnassa oleva Jämsän Liekokorpi. Näistä ykköseksi valikoitui Kalalahti, joten lähdimme ajamaan kohti Isojärven kansallispuistoa.

Tällä kertaa kuitenkin haaveet grillaamisesta Kalalahdessa sai unohtaa. Viimeisillä metreillä ennen laavua muistin, että minun piti ennen lähtöä tarkistaa metsäpalovaroituksen tilanne. No. Pirkanmaallahan sitten oli ko. varoitus tietenkin päällä, eikä nuotiota näin ollen voinut tehdä. Vielä vuonna 2020 olisimme olleet Keski-Suomessa, mutta niin se maailma vain muuttuu. Pidimmekin sitten vain lyhyen juomatauon ja lähdimme takaisin parin kilometrin päässä olevalle autolle.

Kalalahti, ja Isojärven kansallispuisto kokonaisuudessaan, on melkoisen hyvin tuttu paikka myös minulle, mutta varsinkin äidilleni. Ensimmäisen ”kunnon reissun” Kalalahteen teimme neljästään veljieni ja äitini kanssa vuonna 1997. Sitä ennen kuitenkin mm. Renusaari ja Kannuslahti olivat koko lailla koluttuja paikkoja, niin yöpymisten, kuin päiväreissujenkin osalta. Sen jälkeen äitini on ollut nauttimassa luonnon rauhasta kyseisessä paikassa lukemattomia kertoja, milloin kenenkin kanssa: ystävien, lastenlapsien, nyt jo edesmenneen ex-anopin.

Sitten vuoden -97 on Kalalahteenkin tullut muutoksia. Tulipaikka on vielä rannassa, mutta sen lisäksi hieman korkeammalle on rakennettu laavu, joka on jo kertaalleen uusittukin. Vuokraveneet rannassa ovat kätevät, jos haluaa vaikka poiketa vähän matkan päässä sijaitsevassa Renusaaressa. Tämäkin on tullut veljien kanssa testattua.

Liekokorpi, Trattoria Liekokorven laavu

Liekokorpi P kartalla (Hiukkaan kylätie 390, Jämsä)

Todettuamme Pirkanmaan olevan metsäpalovaroituksen alla hyödynsimme lähellä olevaa maakuntarajaa, siirryimme pois kansallispuistosta ja Keski-Suomen puolelle. Huom! Sytyttäjä on aina vastuussa tekemästään tulesta, eikä auta, vaikka ei olisi metsäpalovaroitusta.

Kansallispuiston parkkipaikalle jäi lähtiessämme kymmenen autoa, täällä oli vain yksi lisäksemme. He kuitenkin olivat koirien kanssa liikenteessä emmekä nähneet autolta lähdettyämme. Ei kansallispuistossakaan voi sanoa olleen ruuhkaa, mutta täällä saikin sitten rauhassa keskittyä ruoanlaittoon.

Pienen polttopuusavotan jälkeen tulet nuotioon, salaatit lohkoiksi ja ne, sekä pihvi tulille. Viinin avaus, pieni onnittelu vielä kerran, kilistely, ja kohta olikin jo ensimmäinen annos valmiina seuraavaa vaihetta varten. Pihvin päälle mustapippuria, salaattien päälle balsamietikka, parmesaanit ja hieman suolaa, ja sitten valokuva.

Mikä positiivista: syömään ei tarvinnut komentaa. Toiseen suuntaan on ehkä saattanut olla joskus sellaista vikaa vuosien varrella.

Porsaan sisäfilee, grillatut pikkusalaatit balsamietikkakastikkeella ja parmesaanilla.

Viini: Casa Marrone Gran Marrone Appassimento Organic 2021.

Onnittelut vielä äiti! Et sä mikään vanhus vielä ole.

Liekokorven luonnonsuojelualue

Jämsän Länkipohjassa sijaitseva Liekokorpi on yksityiselle maalle perustettu valtakunnalliseen Metso-ohjelmaan kuuluva luonnonsuojelualue. Vieressä olevan, noin kilometrin päässä sijaitsevan, jo 1970-luvulla suojellun Parkunsuon kanssa nämä muodostavat lähes yhtenäisen luonnonvaraisen alueen, josta jo pelkästään Liekokorpi on 21 hehtaaria.

Alueelta löytyy isohko puolikota/laavu, jolle vie kaksi luontopolkua, toinen noin 400 metriä pitkä ja toinen peräti noin kaksi kilometriä. Kirsikkana kakun päälle: pitkän luontopolun yhteyteen on lapsille toteutettu Haltijapolku.

Hiukkaan kylätien varresta opastetulle parkkipaikalle mahtuu kerralla kolme autoa.

Lue lisää Liekokorvesta >>

Sijainti: N=6842560.410, E=383947.675
(ETRS-TM35FIN)