Etelä-Konneveden Enonniemi, Rautalampi

Kesäkuun lopulla 2011 sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Tarjolla oli souturetki Etelä-Konneveden maisemiin, joita olin siihen mennessä tyytynyt katselemaan vain rannoilta. Suuren ja melko  luonnontilaisena säilyneen järven eteläosan maisemien kiinnostavuutta lisäsi se, että aluetta on ehdotettu osaksi uutta kansallispuistoa.

Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella Konnekosken pohjoispuolelta. Käytössä oli liukkaasti kulkeva tervattu savolaisvene ja käytössä kaksi airoparia. Päivästä oli tulossa lämmin, ja keskipäivällä ylittyi helleraja. Vesillä lämpöä ei juuri huomannut, mutta maihin noustua se kyllä tuntui. Ensimmäiseksi soudeltiin katsomaan suuren Mäkisalon saaren näkymiä. Mäkisalossa kasvaa varsin varttunutta sekametsää ja useita metsälehmuksiakin. Tiheän kuusikon suojissa viihtyivät myös lämmön hurjistuttamat sääsket ja paarmat. Vuoden 2010 Asta-myrsky oli tehnyt  saaren lounaiskyljen metsään sellaisen murrokon, ettei siitä ollut läpi menemistä. Puut saavat kuitenkin pysyä missä ovat. Vastaavanlainen myrskyn kaatama metsä poltettiinkin eräässä Konneveden saaressa tänä kesänä (2012).

Mäkisalosta jatkettiin etelään, kierrettiin Sulasaari ja pidettiin evästauko. Lahden vastarannalla kiinnitti huomiota kymmenen metriä korkea ja sata metriä pitkä kalliojyrkänne, jonka juurella oli melkoinen lohkareikko – mutta sehän olikin vain tavanomaista Etelä-Konneveden rantamaisemaa, kuten jatkossa kävi ilmi. Rantasipi alkoi hermostua kahvittelijoihin, joten jatkettiin matkaa. Enonniemen pohjoispäässä pistäydyttiin kuitenkin taas maissa, ja nyt kallioiden välistä löytyi lehtomaisen rehevä puronvarsi saniaisineen ja harvinaisine saroineen.

Sitten käännyttiin Enonniemen länsikyljelle, ja näkyviin avautuivat Etelä-Konneveden laajimmat selkävedet. Järvellä on parhaimmillaan leveyttä yli 15 kilometriä, mutta lukuisat saaret ja niemet pilkkovat näkymiä pienempiin osiin. Enonniemen kyljeltä löytyvät Alanenänlahti ja Louhulahti olivat kallioisine rantoineen, jyrkänteineen ja lohkareineen varsinaista silmänruokaa ja kaikin puolin mielenkiintoisia käyntikohteita. Valtion omistamilla rannoilla ei ole mökin mökkiä, joten maihin pääsee varsin vapaasti, jos vain sopiva rantautumispaikka löytyy. Sileät, mannerjäätikön hiomat ja aaltojen huuhtelemat laakeat kalliot Louhulahden etelärannalla olivat tällä kertaa sopivin paikka vetää vene maihin. Rantavedessä oli vieläpä vastassa oikein etevän näköinen kivinen hahmo synkkine kulmineen ja terävine nokkineen.

Kun eväät oli Louhulahden rannalla pistelty poskeen, käväistiin vielä heittämässä pieni lenkki etelässä Majasaaren pohjoiskärjessä. Mantereen puolella näkyi pieni mökki, joka on aikoinaan kuulunut kirjailija/toimittaja/sanoittaja Reino Palmrothille. Päivä alkoi kallistua illaksi, joten päätettiin lähteä palailemaan lähtöpaikkaan. Majasaaren eteläpuolelta alkaisivat järven eteläpään sokkeloisimmat vedet, joihin tutustuminen saisi odottaa seuraavaan kertaan.

Kartta.   ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6939844 E 481158

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.