Iltapäivän metsäretki taaperon tahdissa: Tupurin laavu ja reitistö, Salo

Perjantainen after work -retki suuntautui kotikaupunkini Salon Tupuriin, jossa on yllättävänkin iso metsä. Alue on enemmänkin lenkkeily- kuin retkeilykäytössä, mutta meitä ilahduttivat auringolta suojaavat puut sekä ympärillä vellova mustikkavarpujen meri. Onkohan loppujen lopuksi lenkkeilyn ja metsäilyn ero vain siinä, kumpaa lähtee tekemään? Talvisin latupohjina toimivalla polkuverkostolla oli kiva kulkea lastenrattaiden kanssa. Reitistön kohokohtana – ainakin metsäilijälle – on siisti laavu.

*Helppo ja kiva kulkea metsäistä leveää baanaa.*

Tupurin ulkoilualue

5 rengasreittiä
- yhteensä 10,5 km
- pururata/latupohja, osittain melko jyrkkiä mäkiä
Palvelut: laavu, kuntoportaat, talvisin reitistö on latuina
Esteetön: Rattailla kuljettavissa. Keskivaativia korkeusvaihteluita, ja laavun läheisyydessä näkyviä kompastuskiviä reitillä.
Saapuminen autolla: Pysäköintialue Tupurin alueen kuntoparkki, Kalkkimäenrinne 80, Salo
Saapuminen julkisilla: Salon paikallisliikenteen Paikun bussilla 20 (Salo-Tupuri). Lähimmät pysäkit Fribölentie tai Tähtäinkatu, kummaltakin n. 400 m kävely reitin alkuun.
Lue lisää VisitSalo.fi

*Laavu löytyy mäen päältä. Reitillä on tässä kohtaa joitakin näkyviä isompia kiviä ja juuria. Rattailla pääsee silti kulkemaan hyvin.*

Plussat

Helppo kulkea rattaiden kanssa
Perusmukava laavu
Runsaasti mustikkamaita

Miinukset

Liikenteen äänet kuuluvat ajoittain
Lampi oli odotettua pienempi

Taapero oli haettu päivähoidosta ja kello oli piirun yli neljä, joten riisikakku pikkuisen kourassa köpsöttelimme omia suunnitelmiamme mukaillen kohti laavua, jolla pidettäisiin päiväruokatauko.

Luin aikanani eräästä lehdestä erinomaisen vinkin, jossa eräopaspariskunta oli tehnyt tietoisen päätöksen viettää mahdollisimman usein mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa ulkona, ja näppärimmin se onnistuu, kun minimoi ulko-ovesta kuljetut kerrat. Siispä päiväruoka mukaan ja metsään suoraan hoitopaikasta! Miksipä sitä edes menisi sisälle välillä? Toimii, allekirjoitan tämän täysin.

Aloitimme tosiaan Lampilenkiltä. Pienen lammen rannalla nuokkuvat suovillat olivat kaunis näky. Matkan varrella ihastelimme muutoinkin kaikessa runsaudessaan puskevaa alkukesän luontoa. Männyn siitepölyä oli vauhkonaan joka paikassa, ja mustikka kukki täysillä.

Piipahdimme lammen luona melko nopeasti ja jatkoimme siitä Laavulenkille. Mitä pidemmälle pysäköintialueelta ja asutuksesta kuljimme, sitä metsäisempää luonto ympärillämme oli. Pysähdyimme muutamaan otteeseen ihastelemaan pieniä notkelmia ja mättäitä, saniaiskasveja (ehkä hiirenporrasta?) ja metsän varjoja. Pidimme metsää erinomaisen hyvänä.

*Laavun ympärillä on kivaa metsäistä maastoa.*

Laavu löytyi helposti. Parkkeerasimme rattaat ja päästimme taaperon vapauteen. Pikkuinen lähtikin innoissaan omien aistiensa ohjaamana tutkimaan lähiympäristöä samalla, kun aikuiset kaivoivat eväitä nyssäköistään. Päiväruoan syöminen sujui vähän niin ja näin, mutta luotan siihen, että lapsi tietää onko hänellä nälkä vai ei. Ja jos käpy vie huomion, niin minkäs sille mahtaa.

Tupurin laavulla on kaupungin verkkosivujen mukaan puuhuoltoa loma-aikoina. Varmuuden vuoksi kuljettaisin itse omat puut mukanani, mutta tällä kertaa emme aikoneet ryhtyä nuotiohommiin. Maastopalovaroituksen aikaan ei tässä saa tulia tehdäkään. Laavu vaikutti vankalta, ja siihen mahtuisi arvioni mukaan nukkumaan ainakin kuusi aikuista. Nuotiopiirin ympärillä on kiva puolikehäpenkki. Huussia ei ole. Melko lähellä laavua kulkee 110-tie, jonka äänet kuuluvat laavulle.

*Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo.*

Ruokatuon jälkeen tutkimme kaikki yhdessä laavun lähiympäristöä jalan. Pohdimme kaverin kanssa minkälaiselta tuntuisi itse kulkea varvikossa, joka yltää melkein kaulaan asti. Saattaisipa olla haastavaa. Taaperolla oli nimittäin täysi työ ja täysi ilo kulkea mustikoiden keskellä. Voimien hyytyessä hän sai kyydityspalvelun takaisin polulle ja kohta rattaisiin, jotta pääsimme jatkamaan matkaa eteenpäin.

*Ihastelimme reitillä muutamaa hienoa kallionseinämää.*

Kuljimme Laavulenkin loppuun takaisin lähtöpisteeseen pysäköintialueelle. Päivä oli kaunis, vatsat täynnä, eikä muita velvoitteita ollut, joten jatkoimme vielä innostuksissamme Tammenlenkille. Lenkille pääsee kävelemään autotien ylittävää kaarisiltaa pitkin.

*Laavulle on hyvät opasteet. Vinkki! Ota puhelimellasi kuva reittikartasta pysäköintialueella. Itse käytän aina myös maastokartan karttapalvelua.*

Tammenlenkki kulki tutun perinteisen metsämaiseman läpi leveänä baanana. Koetimme välillä bongailla reitin varrelta nimikkopuita tammia, joita näkyikin muutamia.

Sopivassa kohtaa päästimme taas taaperon valloilleen ja hän ottikin ilon irti joka tavalla. Tutkimme pääreitin vieressä ollutta hiekkakasaa, menimme pienempää metsäpolkua eestaas, vilkuttelimme lenkkeilijöille ja tutustuimme linnunsulkaan. Oli ihastuttavaa myös jatkaa matkaa niin, että taapero käveli itse ja minä työntelin tyhjiä rattaita vieressä. Kaupungin hälyssä en vielä uskaltaisi näin kulkea, mutta pururadalla, lenkkipolulla tai muutoin metsässä tuntuu ihanalta saada katsoa lapsen riemua omasta liikkumisesta.

Vinkki! Metsäänkin voi ottaa hiekkalapion mukaan!

Kuljimme Tammenlenkin loppuun takaisin pysäköintialueelle. Reittien välittömässä läheisyydessä on myös metsäinen frisbeegolfrata sekä maastpyöräilymahdollisuuksia. Iltapäivän aikana vastaan tuli erinäisiä lenkkeilijöitä, mutta polkujen ulkopuolella, umpimetsän puolella, ei näkynyt ketään. Ehkä sitten mustikka-aikaan?