Retkipäivä 700-vuotiaalla Karjaalla: 11+1 kohdevinkkiä eri makuun

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raseborg

Pikkukaupunki-idylliä huokuva, 700-vuotisjuhlavuottaan viettävä Karjaa kannattelee helmoillaan suloisia retkikohteita, joista omansa löytävät sekä leppeät lekottelijat, metsälampien rauhaan haikailevat seikkailusielut että historian ystävät. Raaseporissa sijaitsevalle Karjaalle on suora junayhteys Helsingistä ja Turusta, ja oranssit kaupunkipyörät odottavat heti juna-asemalla – käytännön ainekset retkipäivään tai -viikonloppuun Karjaalla ovat siispä hyvin kasassa. Vietin Karjaalla toukokuisen päivän kerätäkseni ihania kohdevinkkejä moneen eri makuun. Tässä tulevat kokemukseni ja suositukseni!

Seuraavasta listasta voit poimia vinkkejä ja tietoa kohteista omien mielenkiinnonkohteidesi mukaan. Lista sisältää nostoja:

• helpoista ja kauniista puisto- ja uimarantapaikoista
• historiakohteista
• poluttomista erämaajärvistä
• funkistaloista ja kirpputoreista

Liikuin itse kohteiden välillä sekä autolla että jalan, ja alla listaamistani vinkeistä monet ovat saavutettavissa esimerkiksi juna-asemalta ihan vain kävellen. Erämaajärviä lukuun ottamatta kohteisiin pääsee myös pyörällä kevyen liikenteen väyliä, rauhallisia autoteitä ja maalaisteitä pitkin.

Merkitsen kuhunkin kohteeseen sen välimatkan juna-asemaan. Jos sinulla on oma, tuttu ja rakas fillari, ja aiot saapua Karjaalle junalla, varmista, että varaat junasta paikan myös pyörällesi – kaikissa junavuoroissa ei ole pyöräpaikkoja. Lue lisää VR:n sivuilta.

Vinkki: Jos saavut Karjaalle ilman omaa menopeliä, kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaupunkipyöriä. Karjaalla kaupunkipyörät odottavat suoraan juna-aseman edustalla ylikulkusillan mutkassa.

1. Pumppulahden puisto & Karjaan funkistalot

• Kohde kartalla
• Matkaa juna-asemalta: 1 km/suunta

Jos aiot kokea Karjaalla vain yhden paikan, Pumppulahti on oikea valinta päästä nauttimaan kukkien, puiden ja veden kauneudesta. Pumppulahden kohdalla Mustionjoki tekee virrassaan mutkan, jonka keskellä on pieni saari. Saareen johtaa puinen silta, ja alueella on mm. aurinkotuoleja, joilla voi pötkötellä ja nautiskella elämästä suihkulähteen suhistessa vieressä.

Olen käynyt Karjaalla monesti, mutta koska arkkitehtuuri on ollut minulle vierasta maata, en ole tiennyt, että Karjaata kutsutaan Suomen funkispääkaupungiksi. Tällä reissulla olin kuitenkin aiempaa sivistyneempi, ja osasin kiinnittää huomiota funkistalojen runsauteen Pumppulahden ympäristössä. Aurinkoisen lämmin kesäpäivä ei tehnyt kännykän katsomisesta helppoa, mutta sivustolta kansanfunkis.fi onnistuin tarkastelemaan talojen sijainteja. Suosittelen kurkkaamaan sinne ennen retkeä tai sen aikana, jos aihe kiinnostaa!

Lisävinkit Karjaan keskustaan

2. Monta kirppistä pienellä alueella

Tein juna-aseman tuntumassa pienen keskustakävelyn – jäätelö kourassa, tottakai – ja huomioni kiinnitti muutama seikka, jotka haluan mainita. Kulttuuritalo Fokus pisti silmään modernina jättiläisenä keskellä keskustaa, ja oli mukava katsella ihmisiä, jotka istuskelivat sen ympäristössä keskusteluihinsa uppoutuneena. Ihanaa kun on kesä, ja voi taas istuskella ulkona! Bio Pallas -elokuvateatteri näkyi pitävän majaa isossa funkisrakennuksessa, ja internet tiesi kertoa, että täällä on näytetty elokuvia jo yli sadan vuoden ajan, vuodesta 1923.

Kaikkein eniten minua kutkuttivat kuitenkin kirpputorit. Hetken aikaa tuntui siltä, että mihin ikinä katseeni kohdensinkaan muutaman askeleen matkalla, siinä oli kirpputori. Yksi heti Bio Pallaksen vieressä, ja aivan sen kupeessa useampi muukin. Tiesin, että minulla oli pitkä retkipäivä edessä, enkä voinut nyt uppoutua tutkimaan kirppiksien antimia. Panin kuitenkin merkille, että seuraavaksi tulisin tänne ihan vain kirppistelemään ajan kanssa. Nils Grabbenkadun, Keskuskadun ja Kauppiaankadun varsilta sekä Papinnevankadulta löydän ainakin kuusi, seitsemän kirppistä tai vanhan tavaran liikettä vain muutaman sadan metrin säteeltä.

3. Billnäsin ruukki on ihan vieressä

Moni tuntee varmasti sekä Karjaan että Billnäsin ruukin nimiltä, mutta kaikki eivät ehkä ole hoksanneet, että nämä kaksi paikkaa ovat oikeasti ihan kylki kyljessä. Jos oikoo juna-asemalta suoraan Billnäsiin, matkaa tulee 2,8 km/suunta. Pumppulahden rannalta alkaa kuitenkin hieno kevyen liikenteen reitti, Jokivalli, joka johtaa Billnäsiin ja jonka kautta suosittelen kuljeskelemaan. Pumppulahdesta Billnäsiin on vain kolme kilometriä matkaa, ja Jokivallin reitti tekee kulkemisesta kaunista ja leppoisaa Mustionjoen rannan metsäisissä maisemissa.

4. Maasillan taistelun muistomerkki

• Kohde kartalla
  • Vanha Turuntie 2, Karjaa.
• Matkaa juna-asemalta: 1,5 km/suunta

Pumppulahden laitamilta löytyy Maasillan taistelun muistomerkki. Taistelu käytiin vuonna 1713 ruotsalaisten ja venäläisten joukkojen välillä. Se oli osa Suurta Pohjan sotaa (1700–1721). Tiiviinä historiakertauksena: suurvalta-asemaan nousseen Ruotsin kuninkaaksi oli vuonna 1697 tullut nuori, vasta teini-ikäinen Kaarle XII, Carolus Rex, ja vihollisliittouma, mukaan lukien mm. Venäjä ja Tanska, laskeskeli Ruotsin olevan heikko vastus niin nuorella kuninkaalla. Liittouma lähti hyökkäykseen Puolan johdolla vuonna 1700, ja yli 20 vuotta kestänyt sota alkoi.

Karjaalla käytiin taistelu Maasillan kohdalla. Luin hämmentyneenä muisteloa, jonka mukaan 500 ruotsalaisen sotilaan joukko yritti pysäyttää Turkuun aikonutta, 13 800 miehen vahvuista venäläisarmeijaa, ja rintama mutkitteli Mustionjoella. Melkoinen ylivoima venäläisillä? Ruotsalaiset joutuivat lopulta vetäytymään.

Karjaalaiset pystyttivät muistomerkin vuonna 1934. Minulle on jäänyt epäselväksi, ketä muistomerkki esittää – jos sinulla on asiasta tietoa, jätäthän kommentin artikkelin alle!

5. Historian superfaneille: Grabben kanava

• Kohde kartalla
  • Kroggårdintien varressa, kutakuinkin vastapäätä Fagervikintien risteystä
• Matkaa juna-asemalta: 1 km/suunta

Jos olet ihan todella suuri historian ystävä, tämä kohde on sinulle – muita suosittelen priorisoimaan listan muita kohteita! Grabben kanava on Karjaan erikoisuus, muinaisjäänne todennäköisesti keskiajan syövereistä 1200–1300-luvulta. Kanava on aikoinaan kaivettu 500 metriä pitkäksi kuljetuskanavaksi Lohjanharjun matalimmalle kohdalle. Pidetään mahdollisena, että kanavaa pitkin – ilmeisesti vetäen, sillä vettä ei vallitsevien käsitysten mukaan ollut tarpeeksi varsinaiseen vesiliikenteeseen – olisi kuljeteltu sisämaasta kalkkia Grabbackan ja Raaseporin linnan rakentamiseen. Grabben kanavaan liittyy hyvin paljon kysymysmerkkejä, joihin emme ainakaan vielä tiedä vastauksia. Nimensä kanava on joka tapauksessa saanut Grabbackan linnan rakennuttaja Måns Andersson Grabben mukaan.

En ollut onnistunut löytämään karttalinkkiä suoraan oikeaan paikkaan, mutta sinä pääset nyt minua helpommalla, sillä ylempänä oleva karttalinkki vie suoraan oikeaan paikkaan. Tiedossa oli, että se, mitä Grabben kanavasta on vielä jäljellä, näkyy selkeimmin Kroggårdintielle. Pienen etsimisen jälkeen löysin oikean kohdan liki vastapäätä Fagervikintien risteystä. Pensasaita kätkee kanavanpätkän taakseen, mutta sen suojissa nököttävä opastaulu antaa vihiä, että puskien takaa löytyy etsitty kohde. Ethän odota näkeväsi mitään näyttävää vallihautaa, sillä näkymä vastaa melko tavallista kaupunkiojaa. Kun tietää sen muinaisen historian, paikka tuntuu kuitenkin erityiseltä!

6. Pyhän Katariinan Kirkko

• Kohde kartalla
  • Lärkkullantie 26
• Matkaa juna-asemalta: 2,6 km/suunta

Pysytellään vielä hetkonen historian parissa. Vuonna 1470 – yhä siis keskiajalla! – käyttöön vihitty Pyhän Katariinan kirkko kohoaa kauniissa maalaismaisemassa Kyrksjönin rannalla, Karjaan keskustan koillispuolella. Saavun puistoiseen miljööseen, jossa vallitsee maaseudun rauha. Paikallisbussi laskee kyydistään lippispäisen koululaisen samalla, kun käppäilen lähemmäs kirkkoa. Niityn takana kummulla kohoavat kukkeat ja kauniisti hoidetut Karjaan Ison Pappilan tilukset.

Kivikirkon ympäristössä tuoksuvat vastaleikattu nurmi, toukokuisen järven raikas vesi sekä ihana, ihana terva, jota nuuhkin hetken aikaa oikein silmät suljettuina. Kuljen kirkon ympäri polkuja pitkin ja tähyän taustalla pilkottavalle Kyrksjönille, Kirkkojärvelle, jonka ranta on luonnonsuojelualuetta ja joka todellisuudessa on pullistuma Mustionjoessa.

Pyhän Katariinan kirkon sakaristo on peräisin peräti 1300-luvulta ja kellotapuli 1700-luvulta. Tällaisissa oikeasti ikivanhoissa rakennuksissa, etenkin kivisissä, on jotain valloittavan rauhoittavaa. Tunnustelen kirkon pihapiirissä sitä, kuinka aika tuntuu pysähtyvän täysin aloilleen muutoin hässäkkäisen päivän keskellä. Tunne on ihana, lempeä, rauhoittava. Pulssi rauhoittuu, hengitys syvenee, yhteys vuosisatojen taakse saa sydämen kehräämään.

Kirkko on avoinna tilaisuuksien ja jumalanpalveluksien aikana sekä sopimuksesta vahtimestarin kanssa.

Vinkki: Jos lähdet juna-asemalta Pumppulahdelle ja Maasillan muistomerkille, olet samalla jo yli puolivälissä matkaa Karjaan kirkolle.

Uimarannat Karjaalla

Täydelliseen retkipäivään kuuluu pulahdus luonnonveteen, jotta keho ja mieli pysyvät yhtä aikaa sekä virkeinä että rentoina. Itselläni puski jo hikeä pintaan, joten oli aika suunnata rannalle. Päivällä otin kohteeksi Kaskimaan uimarannan, ja vielä illalla retkipäivän päätteeksi kävin Skogängsgölenin rannalla.

7. Kaskimaan eli Svedjan uimaranta

• Kohde kartalla
  • Kaskimaan lampitie, Raasepori
• Matkaa juna-asemalta: 5,3 km km/suunta
• Hiekkaranta, laituri, pukukopit, käymälä, rantapolku

Pienen ja kapean hiekkatien päästä, ei kuitenkaan kovin kaukana keskustasta, löydän peilityynen Svedjaträsket-nimisen lammen. Tammisaareen ja Hankoon matkalla ollut juna porhaltaa hiljaa ohi, kun jalkaudun pysäköintialueelta tutkimaan rantaa. Pukukoppeja löydän kaksi, käymälöitä yhden, ja piknikpöytäkin odottelee viikonlopun herkuttelijoita äärelleen. Huomioni varastavat kuitenkin itseoikeutetusti ihanasti kaartuva hiekkaranta ja sitä komeasti reunustavat petäjät. Pieni pala paratiisia! Pienen Svedjaträsketin rannalla on etäämmällä muutama rakennus, mutta suurimmilta osin koko ranta on rakentamaton. Lammen pohjois- ja länsipuolella levittäytyy isompien ja pienempien polkujen halkoma metsämaa, joten ranta- ja metsäpolkuineen kaikkineen Svedja on jo itsessään mukava retkikohde vaikkapa lapsiperheelle. Metsässä voi tehdä sen kokoisen tutkimus- ja luontokylpyretken, kuin kulloinkin on mielekästä, ja loppuajan voi nauttia uimarannalla.

Vinkki: Metsäalue Svedjan pohjois- ja luoteispuolella on sen verran suuri, että fiilistelevä, rauhassa etenevä ja kartanlukutaitoinen retkeilijä saa siitä ihan kunnon retken itselleen. Noin 1,5 km pohjoisempana odottaa Lomsjö- ja Lilla Lomsjö -niminen metsälampipari.

8. Skogängsgölen

• Kohde kartalla
  • Skogängintie 182, Raasepori
• Matkaa juna-asemalta 5,4 km/suunta
• Kallioranta ja laituri, pukukopit, käymälä, rantapolku

Skogängsgölen on toinen uimarantaihanuus Karjaan kupeessa. Tämäkin kohde on sellainen, jonka rantapolut ja ympäröivät metsät antavat retkimahdollisuuksia melkeinpä niin paljon kuin kukin vain haluaa hyödyntää.

Laajan ja kaartuvan hiekkarannan sijasta Skogängsgölenillä odottaa rantakallio, kutsuva kukkula, jonka kupeesta pääsee veteen laituria pitkin. Rannalle saapuessani eletään jo alkuiltaa, ja moni muukin on tullut virkistymään tänne perjantaipäivän päätteeksi, viikonlopun alun kunniaksi. Joku on tullut autolla, toiset polkupyörillä, jotkut mopoilla. Osa pärskii onnellisena järven tummassa vedessä, jotkut istuvat kalliolla juttelemassa.

Tänne saapuessani kiinnitin huomiota siihen, että Google maps tuntui keksivän mitä monimutkaisimpia tapoja saapua rannalle mm. puomitettujen metsäteiden kautta – tosiasiassa tänne pääsee ihan helposti ja mutkitta kääntymällä Turuntieltä Skogängintielle, ja seuraamalla sitä IHASTUTTAVIEN vanhojen pihapiirien lomitse niin kauan, että uimaranta osuu kohdalle.

9. Lepinjärvi

• Kohde kartalla
  • Lepinkaari, Raasepori
• Matkaa juna-asemalta: 3,6 km/suunta
• Reitistö 3 km, laavu ja tulipaikka, lintutornit

Lepinjärvellä on mahtavan lintujärven maine, joten kun suuntasin sitä kohti, odotin kohteen hienouden kulminoituvan sen lintutorneihin. Voi kuinka olinkaan väärässä! Kerron kohta tarkemmin.

Miten Lepinjärvelle pääsee

Isolta ja kiireiseltä Hangontieltä (25) kääntyy pikkiriikkinen peltotie, Lepinkaari, kohti Lepinjärveä – huomaamaton risteys on lähellä Karjaan ABC-liikenneasemaa. Jos olet liikkeellä autolla, näpyttele Lepinkaari navigaattoriin ja toivo, että peltotien päässä olevalla pienellä kentällä on autollesi tilaa. Jos olet liikkeellä jalan, luikahda Nesteen kylmäaseman kulmalta kevyen liikenteen väylälle, joka johtaa Hangontien alikulkuun ja sieltä kohti sitä samaa peltotietä, johon autoilijat saapuvat. Pyöräilijän kannattaa jättää pyöränsä parkkiin vaikkapa huoltoaseman ympäristöön: Lepinjärven poluilla ei pyörästä ole kuin vaivaa, ja peltoaukealta voi olla enää vaikea löytää mitään, mihin pyörän saisi lukittua kiinni.

Älä hämmenny, jos missään ei ole opasteita Lepinjärvelle – itse en sellaisia ainakaan onnistunut huomaamaan.

Tassuttelin tyytyväisenä kohti metsää, jonka takana olin nähnyt järven pilkottavan. Metsänrajasta löysin puiset opasteet lintutorneille, ja samalla alkoivat pitkospuut. Nyt oli edessä todellinen yllätys: tämä rantametsä on ihan järjettömän kaunis! Lehtien, vehreyden, korkeiden puiden, kukkien ja linnunlaulun runsaus oli kuin sadusta! Olin odottanut saapuvani tavalliseen metsään, ruovikkoon ja lintutorneille, mutta totta puhuen lintutornit unohtuivat mielestäni saman tien, kun sain uppoutua tämän korean rantalehdon syliin.

Lähdin ensin koilliseen kohti Lillnäsetiä ja korkeampaa tornia. Tornin huipulle en juuri nyt päässyt, sillä lähistöllä pesivä lintu oli sitä mieltä, ettei minun tarvitse päästä sinne – se hänelle suotakoon. Nautin kuitenkin metsän kauneudesta tällä osuudella suunnattomasti. Pitkospuut olivat paikoin huonossa kunnossa, joten kannattaa katsoa tarkkaan jalkoihinsa.

Palasin samaa polkua takaisin ja jatkoin seuraavaksi luoteeseen kohti matalampaa tornia, joka on saanut nimen Pelikaanitorni. Myös tällä välillä metsä oli korkeaa ja kaunista, ja kuulin useaan kertaan jopa hämärälinnuksi luulemani kaulushaikaran tuuttaavan, vaikka elettiin kirkasta päivää. Jalkojen alla oli jälleen välillä pitkoksia, välillä metsänpohjapolkua. Tähän suuntaan pitkokset olivat paremmassa kunnossa. Reittiä oli helppo seurata, ja koska kasvillisuus teki välillä hyvinkin läheistä tuttavuutta, päätin suorittaa punkkisyynin illalla.

Polun varrelta löytyi torni, jonka huipulta avautui näkymä Lepinjärvelle. Tähän saakka järvi olikin pysynyt varsin näkymättömissä kasvillisuuden takana.

10. Lepinjärven laavu

• Kohde kartalla
• Ei puuhuoltoa

Omasta mielestäni varsin yllättävästi tästä kohteesta löytyi myös laavu. Se odotti oman polkunsa päässä edelliseltä tornilta, piti vain jatkaa vielä matkaa parisataa metriä sisämaahan päin. Tämä metsän keskellä oleva laavu on ennemminkin sääsuoja kuin varsinainen istuskelupaikka, mutta jos maastopalovaroitus ei varmasti ole voimassa ja sinulla on omat puut mukana, on tässä ihan oiva paikka lämmittää eväät.

Minulla ei ollut eväitä eikä puita, ja kaiken kukkuraksi maastopalovaroituskin taisi olla päällä, joten teputin takaisin ihmisten ilmoille ja nautin ihanan roskaruokalounaan lähimmällä huoltoasemalla, joka onneksi ei tosiaan ollut kaukana. Kyllä muuten maistui hyvältä pitkän retkipäivän keskellä! Joskus on suurta etua siitä, että retkikohde on aivan palveluiden kupeessa syvän korven sijaan.

11. Järvisuosituksia erämaasieluille

Poluttomia metsiä, rakentamattomia rantoja ja omaa rauhaa kaipaaville Karjaa tarjoaa melko yllättävän vaihtoehdon, jonka ääreen voi saapua vaikka ilman omaa autoa. Karjaan ja Degersjön-järven väliin jää nimittäin metsäinen, metsälampien täyttämä alue, jonka eteläpäähän aiemmin esitelty Skogängsgölenkin lukeutuu. Alueelta on löydettävissä jopa kokonaan rakentamattomia lampia tai pieniä järviä, ja etenkin kävelijälle ja pyöräilijälle sen pikkuruiset metsätiet tarjoavat hyvän kulkurungon sielläkin, missä autolla ajo on kielletty. Todellinen metsäsielu siirtyy teiltä maaston puolelle samoamaan, seudulla voi leiriytyä jokaisenoikeuksien ja -velvollisuuksien puitteissa.

Söudon

• Kohde kartalla
• Ei mitään retkeilyrakenteita
• Matkaa juna-asemalta: 6,6 km/suunta

Kunhan hoksaat kiertää sopivan matkan päästä alueen kaksi mökkiä (näkyvät karttalinkissä yllä) – sekä olla tekemättä tulia tai liikkumatta mopedilla, kuten kyltti alueella pyytää – löydät kauniin Söudonin rannoilta hienoa luonnonmaisemaa ja -rauhaa. Huomaa, että alueella ei ole minkäänmoisia retkeilyrakenteita, joten täällä pitää todella skarpata: ei tulia, ei vessapapereita maastoon, kaikki roskat reppuun ja sitä rataa.

Kartanluku- ja erätaitoinen, retkietiketin läpikotaisin tunteva omien polkujen kulkija on oikea ihminen tänne; hän voi poiketa myös läheisellä Abborgölen-lammella sekä luonnontilaisella Väglös-suolla tai patikoida vaikka Porssjönin ja Långsjönin rannoille saakka – linnuntietä matkaa rakentamattoman seudun lävitse on kolmisen kilometriä.

Långsjön ja Porssjön

• Kannas kartalla
• Ei mitään retkeilyrakenteita
  • Uimaranta lähellä: Bastjön ranta, Pursujärventie, kartta
• Matkaa juna-asemalta: 12,5 km/suunta

Päivä alkoi olla ehtoopuolella. Ajelin vielä Gennäsintietä ja ihailin sen maalaismaisemia, joita sai paikoin katsella melko korkealtakin. Hiekkatie rahisi pehmeästi renkaiden alla, eikä muuta liikennettä ollut. Veneenlaskupaikalla Degersjönin ja Böleträsketin välissä pysähdyin katselemaan maisemia rauhassa. Rakentamattomat, metsäiset rannat hivelivät silmiä, täydellinen hiljaisuus tuntui nautinnolliselta.

Hieman edempää jalkauduin metsään ja saavuin sen lävitse Långsjön luokse. Tämän kirkasvetisen järven rannalla ei ole yhden yhtä rakennusta. Långsjön ja viereisen Porssjönin välissä kohoaa metsäinen, mutkitteleva kannas, jonka sivuitse Porssjöbäcken-puro laskettelee Bastjö-nimiseen järveen. Metsää, kallioita, puroja ja lampia ihanana tilkkutäkkinä, henkisesti varsin kaukana ihmisten ilmoilta – tänne voisi olla ihana vetäytyä telttailemaan yhdeksi yöksi. Tosin, ehkä riippumattoleiri olisi parempi valinta tänne, sillä tasaisia kohtia teltan alle ei osunut silmiini tällä erää yhtäkään.

Långsjönin kirkasta vettä ihailtuani ja metsän hiljaisuutta kylliksi kuunneltuani oli retkipäiväni Karjaalla tulossa päätökseen. Olin kuumissani, joten onneksi edessä oli vielä viilentyminen Skogängsgölenin aalloissa ennen kotimatkaa, ja totta puhuen viilennyin kotimatkalla vielä toisellakin tapaa hakemalla jäätelön Fiskarsin pikku kyläkaupasta.

Raasepori on kyllä naurettavan kaunista seutua, ei voi muuta miettiä, kun kulkee näitä teitä kohteesta ja kylästä toiseen! Toivottavasti nämä reissupäiväni poiminnat sisälsivät jotakin sellaista, että saat niistä inspiraatiota, iloa ja hyötyä myös omaan retkipäivääsi Karjaalla ja sen ympäristössä.

+1 Bonusvinkki: Pitkä vaellus Etelä-Suomessa?

Jos etsit maastoja pidempään vaellukseen Etelä-Suomessa, haluat liikkua julkisilla ja sinulla on tarvittavat taidot ja varusteet retkeilyyn tyystin merkitsemättömissä, jopa poluttomissa maastoissa, joissa olet paikoin kaukanakin ihmisten ilmoilta eikä käytettävissäsi ole retkeilypalveluita kuten polttopuita tai huussia, niin arvelisin, että Karjaa–Kisko-väli voisi hyvinkin olla harkinnan arvoinen.

Tälle välille jäävät mm. järvet Långsjö, Degersjön, Iso-Simi ja Iso-Kisko, joista kaksi jälkimmäistä lukeutuvat hakkaamattomaan, rakentamattomaan ja lampirikkaaseen Pohjan-Kiskon järviylänköön. Matkan varrelle saa reittivalinnoista riippuen osutettua lukemattomia lampia. Voit pohtia itse oman makusi mukaan, mitä kautta kierrät minkäkin veden ja haluatko matkan puolivälin kieppeille esimerkiksi hotelliyön Fiskarsissa. Kiskon ja Karjaan väli on taitettavissa varsin metsäisesti, lammelta ja järveltä toiselle taivaltaen, pieniä metsä- ja maalaisteitä aika ajoin lähinnä ylittäen. Mitä enemmän mutkittelet ja osutat matkasi varrelle lampia, puroja, suojelualueita ja kallioita, sitä pidemmän ja antoisamman patikan saat.

Huomautettakoon, etten ole siis itse taittanut tätä patikkaa, sillä minulla ei ole riittäviä varusteita moiseen. Olen kuitenkin kuullut muutamia ylistäviä tarinoita tästä seudusta, ja se, että taipaleen molemmista päistä kulkee julkinen liikenne, luo mielestäni erinomaisen potentiaalin sujuvaan vaelluskokemukseen hyvin erämaisella Etelä-Suomen seudulla. Jos olet itse vaeltanut tämän välin tai osan siitä, jätäthän kommentin kokemuksestasi!

Lue seuraavaksi

Billnäsin ruukkikylästä on kasvamassa Suomen hanami-paratiisi – kulje sinne Jokivallin reittiä pitkin kauniista Pumppulahden puistosta

Aurinkoinen ja talvinen Fiskars on kuvaajan paratiisi

Loppuvuoden ihana rauha houkuttelee joelle – näin kaunis on melontareitti Mustiolta Billnäsiin

Billnäsin ruukki on jo 380-vuotias – kaunis ruukkikylä on loistava kesäretken kohde