Luontomatkailijan Merikarvia, osa 1/2: Lankosken luontopolku on keidas 8-tien varrella

Merikarvian pieni kunta Satakunnassa, Selkämeren kyljessä, lienee tuttu monille kasitietä matkaaville ja Pohjanlahden veneilijöille. Aurinkoisista päivistään tunnettu mökkikunta tarjoaa luonnon ystäville merellisten kokemusten lisäksi myös muuta. Mutta mitä? Siitä lähdin ottamaan selvää kesälomani alkajaisiksi. Aivan ensimmäiseksi haluan esitellä teille Lankosken luontopolun, ja juttuparin myöhemmin julkaistavassa osassa tutustumme Kräsooran saaren esteettömään lähiluontokohteeseen.

Lankosken luontopolku kartalla

Reitin pituus 1,5 km

Lähistöllä: Lankosken laavukota

Puolen tunnin ajomatkan päässä Porista pohjoiseen seisoo jykevä 126-vuotias kivisilta Merikarvianjoen yllä, valtatie 8:n kupeessa. Olen Lankoskella, rakennuskulttuurisesti merkittävässä vanhassa teollisuusympäristössä, paikassa, jossa toimivat vuosisatoja sitten saha, paperitehdas, saviastiatehdas ja tuulijauhomylly. Vanhaa kaksiholvista kivisiltaa pitkin kuljettiin autolla aina 1960-luvulle saakka. Nykyisin se on jalankulkijoiden käytössä. Aikomuksenani on tutustua pienellä luonnonsuojelualueella kulkevaan, reilun kilometrin pituiseen polkuun ja sen ympäristöön.

Jätän auton parkkiin valtatien itäiselle puolelle kahvilan viereen. Sujahdan sillan alitse viitoitetulle polulle, eikä aikaakaan, kun jo unohdan olevani vilkasliikenteisen valtatien kainalossa. Kosken tasainen kohina ja lintujen sydänkesän kuorokonsertti ottavat kuuloaistin haltuunsa. 

Kuusien varjostama kapea ja alkupätkän kivikkoinen neulaspolku mukailee joenuoman kulkusuuntaa, ja pian huomaan olevani keskellä rehevää koskilehtoaluetta. Aluskasvillisuudesta päätellen luonnonsuojelualue on keväisin valkovuokkojen ja kielojen valtakuntaa. Siinä onkin muuten yksi hyvä syy lisää vierailla täällä myös muulloin kuin kesän kuumuudessa. 

Iäkkäät kuusiveteraanit polun molemmin puolin johdattavat kulkijat syvemmälle luonnonsuojelualueen siimekseen. Muurahaiset kipittävät jonomuodostelmassa pitkin ja poikin kapeaa polkua, ja kiukkuiset hyttyset tarttuvat ahnaasti kiinni keskikesän helteiden auringon porottamalle ja hikiselle iholle.

Tiettävästi juuri täällä toimintansa aloittanut pieni paperitehdas oli ensimmäinen Satakuntalainen teollisuuslaitos. Tuolloin Elettiin 1840-lukua. Teollisuushistoria näkyy alueella monin tavoin. Historiasta kertovat polun vieressä nököttävät opastaulut, ja löytyypä sieltä myös sammaleen peittämä vanha luonnonkivinen myllykivi. 

Jostain kantautuu ihmisääniä. Kaksi kalastajaa siellä, kaloja narraamassa, tottakai. Lankoski onkin mitä parhain paikka kalastuksen harrastajille, niin kuin muutkin Merikarvianjoen koskipaikat, mm. Piinukoski ja Holmankoski. 

Pysähdyn joen rannalla lepääville kiville ja kuuntelen kosken kohinaa ja peipposten iloista, duurimaista rupattelua. Täällähän voisi viettää kesäpäivää pidempäänkin! Polku on kuitenkin lyhyt, joten sen kiertämiseen ei paljoa aikaa uppoa. Alueen idyllisyys vetää kuitenkin puoleensa, ja miksipä ei! Vehreä luonto vesielementteineen ovat vahvasti läsnä ja virkistävät matkailijan kehoa ja mieltä! Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti Merikarvian keskustaa – retkikohde-esittelyä sieltä on luvassa juttuparin jälkimmäisessä osassa.

Ken mielii eväitään valmistaa, Lankosken laavukota löytyy kosken toiselta puolelta, läheltä myllyrakennusta. Myllyssä toimii myös kahvila.

Lue myös:

Lankosken luontopolku, Merikarvia