Billnäsin ruukkikylästä on kasvamassa Suomen hanami-paratiisi – kulje sinne Jokivallin reittiä pitkin kauniista Pumppulahden puistosta

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raseborg

Hanami on japanilainen kirsikankukkajuhla, jota vietetään, kun kirsikkapuut puhkeavat häkellyttävän vaaleanpunaiseen loistoonsa kaikki yhtä aikaa. Billnäsin jo itsessään pittoreski ruukki Raaseporissa on tiettävästi Suomen suurin kirsikkapuukeskittymä, ja kun muutamissa vuosissa sen nuoret puut kasvavat kokoa, leimahtaa koko kylä takuulla vaaleanpunaiseksi. Kävelijän – osuipa retki hanamiin tai ei – kannattaa lähteä liikkeelle kauniista Pumppulahden puistosta Karjaalta, jolloin voi kulkea Jokivallin reittiä pitkin yhteensä reilun viiden kilometrin kierroksen.

Pumppulahden P-alue kartalla

Kävelymatka 2,8 km/suunta

Karjaan Pumppulahti on Mustionjoen mutkassa levittäytyvä keidasmainen alue, jonne on luotu kutsuva puisto paikallisten ja kävijöiden iloksi. Kohde on helppo saavuttaa, sillä Karjaalle pääsee jopa junalla suoraan Helsingistä ja Turusta. Raaseporin alueella kulkijoiden kannattaa harkita hyödyntävänsä myös kaupunkipyöriä, jos haluaa vaikka rullailla seudulla pidemmänkin matkan tai jos muuten vain tuntuu siltä, että matka taittuu omaan makuun sopivammin pyörällä kuin kävellen.

Pumppulahdesta reilun parin kilometrin päässä odottavaan Billnäsin ruukkikylään johtaa reitti nimeltä Jokivalli, ja Billnäsin puolella kierroksen tekee puolestaan Kulttuurivalli. Kulttuurivalli on kirsikankukkainen silmukka Jokivalli-reitin päässä, Jokivallin itsessään ollessa janareitti.

Kävin alueella toukokuun alkupuoliskolla viikon välein kaksi kertaa ja sain todistaa kevään suorastaan räjähtäneen käyntieni välillä. Tässä jutussa on kuvia molemmilta käyntikerroilta. Ensimmäisellä käynnillä vihreää oli vain haaleasti, mutta viikkoa myöhemmin puisto oli alkanut jo tanakasti kääriytyä kesään. Tuomi kukki ja tuoksui kilpaa valkovuokkojen ja tulppaanien kanssa, nurmikko vihersi auringon lämmössä ja suihkulähdekin oli löytänyt paikalleen joen veteen. Kanadanhanhi- ja sinisorsapari uiskentelivat joella kuin koristeet, ja ihmiset olivat lekottelemassa puiston nurmella, penkeillä ja auringonottotuoleilla, joita näkyi hieman siellä täällä. Kaikki vastaantulijat tervehtivät hymyillen ja ystävällisesti, ja ohikiitävän hetken oloni oli kuin olisin ulkomailla!

Pumppulahden keskellä on saari, jonne puinen silta kutsuu kävelemään. Saarella voi tehdä pienen kävelylenkin tai jäädä viettämään aikaa sen huomaan. Kulku sillalla ja reiteillä on esteetön.

Ennen kuin Pumppulahdesta tuli viehättävä ajanvietto- ja rentoutumispaikka, on se ollut alueen ihmisille sekä tärkeä kulkuväylä että kalastus- ja metsästyspaikka. Visit Raaseporin sivuilla luonnehditaan, että Pumppulahti on ollut ihmisille keskeinen kohde jopa vuosituhansien ajan!

Rannassa näkyy pieni uimarannantapainen, hiekkainen kaistale, ja monet persoonalliset puuyksilöt kiinnittävät huomion. Jos näköpiirissä olisi ollut vielä jäätelökioski, olisin sataprosenttisella varmuudella hakenut pallon kaurajäätelöä ja heittäytynyt muiden puistossa rentoutuvien ihmisten asettamaan tunnelmaan, istahtanut jollekin lukuisista penkeistä ja ihan vain nauttinut puiston kauneudesta viilentävän jäätelön äärellä. Nyt kun jäätelöä ei kuitenkaan ollut näköpiirissä, tyydyin katselemaan kollegani Karoliinan jumppahetkeä jättimäisen terijoensalavan (?) kanssa.

Pumppulahden alueella ja ympäristössä on muutamia alueen historiaa esitteleviä opastauluja. Niin on esittelyyn päässyt puusillan vieressä myös Grabben kanava. Kanava on ollut yhteys Mustionjoen ja linnuistaan kuuluisan Lepinjärven välillä. Vaikka kanavan loiston päivät ovat kaukana takana, on se aikoinaan ollut mahdollisesti hyvinkin tärkeä keskiaikaisen merenkulun väylä.

Reitin kaartuessa lahden toiselle puolelle tulee näkyviin pieni, soma tiilirakennus, jonka valitettavasti myös töhrijät ovat löytäneet. Rakennuksen historia on mielenkiintoinen ja se on antanut nimensä koko puistolle: Pumpputalosta pumpattiin 1800-luvulla höyryvetureille vettä.

Kulkumme käydessä hiljalleen kohti Billnäsiä, on pieni matka pakkautunut täyteen historiaa. Kaunis ja punainen puurakennus herättää huomion, samoin kuin sen vieressä oleva riippusilta. Rakennus on Antkärrin talo eli nykyisin Karjaan museo- ja kotiseutuyhdistyksen yhdistys- ja näyttelytalo. Rakennus on 1700-luvun viimeisenä vuonna noussut Ekeröhön, ja se on siirretty nykyiselle paikalleen 1990-luvulla.

Talon edustalla olevalta riippusillalta on kivat maisemat joelle molempiin suuntiin. Aktiviteetteja rakastavan kannattaa ylittää silta ja nauttia sen toiselta puolelta löytyvistä mahdollisuuksista, kuten frisbeegolf-radasta, tenniskentästä ja vuokrattavasta rantasaunasta oheistiloineen. Billnäsiin suuntaavan ei kuitenkaan kannata ylittää siltaa ainakaan palaamatta takaisin, sillä Jokivallin reitti jatkaa samaa puolta kuin alkumatkakin kohti ruukkikylää.

Antkärrin talon edestä löytyy myös viitoitus joka kertoo, että Billnäsiin on Jokivallia pitkin vielä 2 kilometrin matka.

Jokivallin kulku etenee joen ja sen rantametsikön sekä erinäisten niittyjen, rakennusten ja rauhaisan asuinalueen välissä. Ihailemme kukkivia tuomia ja jokitörmän valkovuokkoja sekä siellä täällä jo kukassa olevia rentukoita. Matkan varrella on istahtamismahdollisuuksia, ja Billnäsiin saavuttaessa alkavat myös sen saloja esittelevät hienot opastaulut koristaa reitin vartta.

Valkovuokkojen taustalla virtaa Mustionjoki.

Matkan varrelle jää myös tuoreita istutuksia ja on helppo arvella, että alueen kehittämiseen on panostettu ihan viime aikoina. Alla oleva herukalta tuoksuva kukka herätti huomiomme. Varmasti se jokin herukka onkin, kun lehtikin on niin samanlainen, mutta mikä kumman herukka se noin kauniisti kukkii?

Kun sitten saavumme Billnäsiin, pitää valita lähdemmekö kulkemaan Kulttuurivallia myötä- vai vastapäivään. Oikealle joen yli vaiko vasemmalle kylän keskustaa kohti?

Billnäsissä joen pääsee ylittämään kolmesta kohtaa: Pumppulahden suunnasta tultaessa ensimmäisenä vastassa olevaa kävelysiltaa pitkin, keskeltä kalaportaiden ja padon yhteydessä olevaa kapeaa kävelyväylää pitkin tai kauimmaisena autotien vartta Billnäsin Puistotien sillan yli kulkien. Kulttuurivallin karttaan kohteet on numeroitu myötäpäivään (ks. aluekartta), ja sitä päätämme noudattaa. Kohti keskustaa siis!

Bongaamme ensimmäiset kirsikkapuut heti kävelysillan pielestä ja tottahan niitä on pysähdyttävä ihailemaan ja kuvaamaan.

Kaikki alueen kirsikkapuut eivät ole samaa sorttia, ja varmasti myös kasvupaikka vaikuttaa kukintaan jonkin verran. Osa puista on vielä täydessä kukassa, osa ehtinyt jo kukkia todennäköisesti vain paria päivää aikaisemmin. Tuuli irrottelee lempeästi kukkien terälehtiä ja luo ilmaan kuin vaaleanpunaisen ja valkoisenkirjavan konfettisateen. Sinistä taivasta vasten kirsikkapuiden oksat ja kellanvihreät vaahterat luovat upeita väriyhdistelmiä.

Billnäsin keskustassa poikkeamme ex tempore -lounaalle ja -limulle ruukin ravintolaan sekä piipahdamme suklaatehtaan puodissa. Kylän keskellä oleva, monia muita isompi kirsikkapuu (alla kuvassa) on ehtinyt jo kukkia – viikkoa aiemmin se ei ollut vielä kukassa. Hanamin ystävän on syytä olla nopeasti liikkeellä, kun tieto puiden kukinnasta kiirii korviin!

Tungoksesta ei aurinkoisena ja lämpimänäkään maanantai-iltapäivänä voi puhua. Näemme vain satunnaisia muita ihmisiä. Voin kuitenkin uskoa, että kesäviikonloppuisin väkeä riittää. Lähtemällä liikkeelle Pumppulahdelta alueelle voi saapua Jokivallia pitkin mukavasti ja rauhaisasti kävellen, ilman tarvetta tuoda autoa suoraan Billnäsiin. Junalla Karjaalle saapuvilla ei tietystikään ole suosituimpina ajankohtinakaan parkkeerausmietintöjä, ja se onkin todella kätevä ja suositeltava vaihtoehto. Karjaan juna-asemalta kävelee puolisen tuntia Billnäsiin ja vain 15 minuuttia Pumppulahdelle.

Vaikka kirsikkapuita kasvaa nykyään monin paikoin, pääsee niiden kauneus oikeuksiinsa erityisen hyvin juuri Billnäsin kaltaisessa kohteessa, joka ilman kirsikkapuitakin olisi soma kuin karamelli vanhoine hienoine rakennuksineen ja ruukkikylätunnelmineen. En malta odottaa aikaa, kun nämä vielä aika pienet puut ovat kasvaneet isompiin mittoihin ja tekevät Billnäsistä mahdollisesti maan kauneimman, jopa aivan epäuskottavan kauniin ruukkikylän hanamin aikaan!

Jos Billnäs ja sen historia ei ole tuttu tai vaikka olisikin, kannattaa lukea tämä Retkipaikan juttu:

Billnäsin ruukki on jo 380-vuotias – kaunis ruukkikylä on loistava kesäretken kohde

Billnäs on yksi Raaseporin ikonisista ruukkikylistä, jotka yhdessä muodostavat erään maamme virallisista kansallismaisemista. Muita Raaseporin ruukkeja ovat kuuluisa Fiskars, pieni ja soma Antskog sekä upea Mustio herraskaisine linnoineen ja puistoineen. Ruukkien alueella ja välillä on mm. pyöräilyreittejä, ja johtaapa virallinen melontareittikin esimerkiksi Mustiosta Billnäsiin.

Keväisessä Billnäsissä kirsikankukat kilpailevat kauneudesta vanhojen ja hoidettujen rakennusten kanssa. Rakennuskanta on viehättävää joen molemmin puolin, ja rakennusten kunnostustöitä on meneillään retkemme aikanakin.

Kuljemme Ruukintietä joen myötävirran suuntaisesti luoteeseen ja annamme silmien ja mielen levätä rauhassa ja kauneudessa. Erään talon pihalla kirpputori pysäyttää tutkimaan antejaan, ja pian sen jälkeen saavummekin maantiesillalle, jossa ylitämme joen.

Sillanpielestä keväisen puuston ohitse näkee, että suloisia rakennuksia odottaa myös joen vastarannalla.

Alla kuva Billnäsin puistotien sillalta kohti voimalan patoa ja kalaportaita.

Sillan jälkeen käännymme oikealle ja samalla alkaa paluumatka kohti lähtöpistettä, joskin Kulttuurivallin kierroksestakin on vielä puolet jäljellä. Ruukin vanhat rakennukset levittäytyvät Vasarasepäntien molemmin puolin. Välillä satunnainen auto tai pyöräilijä suhisee ohitse. Heti sillankulmassa on meneillään remonttityömaa, kun herraskaisen näköisen Billnäs Gårdin pihaa kunnostetaan juhlakuntoon.

Vasarasepäntieltä suuntaamme alas jokirantaan ja löydämme jälleen lisää kirsikkapuita. Täältä alempaa on myös hyvä kuvakulma kenties koko ruukin somimpaan, punaiseen rakennusrivistöön ja niiden takana kohoaville kallioille.

Auroraperhonen liihottelee ohitsemme ja viimeistelee maiseman. Miten keväisen kukkeaa ja kaunista kaikki onkaan!

Kulttuurivallin kirsikka kakun päällä on pääsy padolle ja kalaportaiden luo. Portilla on ohjeet ja neuvot turvalliseen liikkumiseen, ja sen jälkeen kulkija on tervetullut padolle kävelemään. Kurkkaamme alas kalaportaisiin, missä vesi kohisee mutkitellen, joskaan kaloja ei silmiimme tällä kertaa osu. Kalatie on ollut Raaseporissa pitkään haaveiltu ja merkittävä hanke, asiasta voi lukea lisää Raaseporin sivuilta. Tältä sivulta näkee muun muassa millaisia muhkeita eväkkäitä jokeen pääsee kalatien ansiosta jälleen nousemaan.

Toisella puolella levittäytyy patoallas. Patoa pitkin pääsee myös läpi joen toiselle puolelle, keskustan ja mm. ravintolan tuntumaan. Me emme kuitenkaan nyt hyppää takaisin sinne, vaan padon maisemia tarpeeksi tutkittuamme palaamme samalle rannalle mistä lähdimmekin ja jatkamme matkaa kohti kävelysiltaa.

Ei näkynyt eväkkäitä kalaportaissa tässä vaiheessa

Kulkiessamme löydämme rakennusten takaa pienen ja kapean, melkein salaiselta tuntuvan ja varjoisan käytävän, jossa pysähdymme saniaisten seuraan ja varjon viileyteen hetkeksi.

Kävelysilta johdattaa meidät vielä kerran joen ylitse ja takaisin Jokivallin ääreen. Palailemme takaisin Pumppulahteen samaa matkaa kuin tulimmekin. Silmiini osuu upeissa väreissä hohtava tulppaanipenkki, jota en jostain syystä menomatkalla ollut huomannut. Muutenkin Pumppulahden hienoimmat maisemat ovat mielestäni edustavimmillaan tähän suuntaan kuljettuna Pumpputalon kohdalla.

Autollemme palatessa möhlimme tietämättämme, sillä emme hoksanneet kulkea vielä pientä matkaa jokivartta eteenpäin eräälle erittäin kiinnostavalle muistomerkille. Turuntien sillan alueella on nimittäin muistomerkki Isovihan ajalta. Visit Raaseporin sivut kertovat paikasta ja vuonna 1713 käydystä taistelusta seuraavaa:

(…) Näihin aikoihin venäläiset olivat ottaneet haltuunsa koko itäisen ja keskisen Uudenmaan. Ruotsin kuningas Kaarle XII:n joukot olivat linnoittautuneet muutaman sadan miehen joukolla Maasillan viereen. Venäläiset hyökkäsivät yli 13 000 miehellä ruotsalaisten joukkojen selustaan. Ruotsalaiset taistelivat 4 tuntia, mutta joutuivat perääntymään ja venäläiset pääsivät etenemään kohti Turkua.

VisitRaseborg.com

No voi mahoton, pitää siis pian tehdä ehdottomasti kolmaskin reissu tuonne! Juuri Kaarle XII:n eli Carolus Rexin tarinat ovat kiehtoneet minua kovasti viime aikoina, ja hänen joukkonsa olivat siis olleet juurikin tuolla alueella, missä minä ja Karoliina nyt samoilimme kevätpäivän lämmöstä ja paikan kauneudesta nauttien, vailla huolta huomisesta. Älä sinä tee samaa virhettä, vaan etsi muistomerkki käsiisi – tässä karttalinkki.

Lue lisää

Kulttuuria ja kuntoilua – Ratavallin reitti mahdollistaa leppoisan pyörä–juna-retken pääkaupunkiseudulta Fiskarsiin

Loppuvuoden ihana rauha houkuttelee joelle – näin kaunis on melontareitti Mustiolta Billnäsiin

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.