Antskogin ruukki Raaseporissa – historiallinen idylli joen varrella

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raseborg

Kaikkien tunteman Fiskarsin maankuulusta ruukki-ikonista alle kuuden kilometrin päässä koilliseen sijaitsee vain harvojen tuntema luonnonkaunis ja historiallinen kohde, Antskogin ruukki. Antskogin pittoreski ruukkikylä paljastaa kauneutensa sen historiaa arvostavalle seikkailijalle, joka lähestyy idylliä hienotunteisesti ja sen muista ruukkikylistä merkittävästi eroavaa luonnetta kunnioittaen. 

Kesäkuun lopun alkuillan tunnelma Antskogissa on taianomainen. Olen saapunut uneliaan oloiseen, kauniiseen pikkukylään. Pilvimassa mataa melkein puunlatvoja hipoen, pahin sateen uhka on kuitenkin jo väistynyt.

Tiedän ainoan sallitun parkkipaikan olevan Antskogin torilla. Joudun vielä erikseen navigaattorista varmistamaan, että olen varmasti oikeassa paikassa. Kyllä, olen torilla, osoitteessa Harabackantie 3 (kartta). En ole milloinkaan aiemmin vieraillut näin pikkiriikkisellä torilla, mutta mihinkäs 120 vakituisen asukkaan kyläyhteisö Senaatintoria tarvitsisikaan?

Torin tunnistaa siitä, että sen kulmalla seisoo keltainen talo – entinen ruokala ja kaupparakennus – sekä kupariruukin ajoista kertova infotaulu otsikolla ”Antskog kupariruukkina.” Kun ne näkee edessään, tietää olevansa luvallisessa parkissa. Minnekään muualle ei autoa saa pysäköidä, eikä varsinkaan vanhan VPK-talon eteen, sillä se on bussin kääntöpaikka, ja jokainen neliö tarvitaan.

Antskogin ruususen untaan uinuvaa ruukkia ympäröi lukittujen porttien sinetöimä aita. Aidan sisäpuolelle ei ole asiaa, sillä alue on kokonaisuudessaan omistajansa Mako Oy:n hallinnassa.

Onneksi pieniä vilahduksia historiallisen tehdasalueen nykyisin varastokäytössä olevista rakennuksista näkyy luvallisille kulkureiteille. Kurkistan kameralla aidan takaiseen teollista historiaamme henkivään menneeseen maailmaan.

Antskogin ruukin historia on pitkä ja polveileva

Antskogin ruukki on Pohjan ruukeista vanhin ja pienin. Antskogin rautaruukin perustajana pidetään saksalaissyntyistä turkulaiskauppiasta Jacob Wollea. Historiankirjoissa Antskog ja Wolle yhdistetään toisiinsa vuodesta 1630, joten tuota vuotta pidetään Antskogin ruukin perustamisvuotena. 

Rautaruukkina Antskog kilpaili huomattavasti myöhemmin perustetun (kröhöm, vasta 1649) Fiskarsin kanssa. Lopulta liikenteellisesti paremmassa paikassa, lähempänä merta sijainnut Fiskars veti kisassa pidemmän korren.

Vielä vuonna 1650 masuunin toimiessa oli kylässä kahdeksisenkymmentä aikuiseksi laskettavaa asukasta. Antskogia palvelivat tuolloin mm. masuunimestari, padanvalaja, kaksi pistooliseppää, hieno- ja pyöräseppä, useita vasaraseppiä, rakennusmestari, sekä miilun- ja hiilenpolttajia. 

Ensimmäinen kirkko Antskogiin saatiin 1665. Ruukkiseurakunta lakkautettiin väen vähennyttyä 1770-luvulla, ja Antskogin kirkko siirrettiin Perniön Kosken rautaruukille. Siellä se on säilynyt pääpiirteissään Antskogin aikaisessa asussaan, vaikkei enää käytössä olekaan.

Nykyisin kirkosta on Antskogissa jäljellä enää kirkkopaikka ja sille opastava kyltti. Vähemmän elinvoimaisen aluskasvillisuuden aikaan kirkosta on löydettävissä kivijalka. Maailman lämpimimmän Suomen kesäkuun jälkeen kivijalka lienee amazonmaisen kasvillisuuden peitossa.

Vuosisatojen vieriessä ruukin hyödyntämä malmi ja lopputuotteet vaihtelivat. Nykypäivää ajatellen yksi merkittävimmistä omistajista oli turkulainen apteekkari John Jacob Julin. Malmiproomujen kulun helpottamiseksi läheiseltä Malmbergetin kaivokselta Julin rakennutti 1824 Antskogiin sulun. Julin itse piti sulkua Suomen ensimmäisenä, ja hakkautti oletuksensa myös sulun viereiseen kiveen. Kunnia ensimmäisestä sulkukanavasta kuulunee kuitenkin Mustion ruukinpatruunalle Henrik Johan Kreij’lle, jonka kerrotaan rakennuttaneen kaksi sulkua Mustionjokeen jo niinkin varhain kuin 1745.

Kuparilaitoksen toiminta loppui 1880. Jo vuonna 1875 oli apteekkari Julinin vanhin poika Emil Lindsay von Julin joutunut luovuttamaan tehtaansa velkojilleen, mutta samalla hän sai johtavan aseman 1883 perustetussa Fiskars Aktiebolaget -yhtiössä.

Teollinen toiminta kuitenkin jatkui Antskogissa. Jo vuonna 1839 John Jacob Julin oli saanut luvan verkatehtaan sekä vanutus- ja värjäyslaitoksen perustamiseen ruukin yhteyteen. Verkatehtaan kivinen tehdasrakennus valmistui 1841 ja oli vuoteen 1849 asti vuokralla eri yrittäjillä. Kun Antskogin tehdaslaitoksia yritettiin myydä vuonna 1879, täällä oli kuparilaitoksen ja myllyn lisäksi myös pieni villakehräämö, kutomo ja värjäämö. Antskogissa oli ennen vuosisadan vaihdetta jo trikoonvalmistuslaitoskin.

Vuonna 1900 tulipalo hävitti vanhan verkatehtaan. Kaksi vuotta myöhemmin perustettu Antskogin Verkatehdas Osakeyhtiö (Antskog Klädesfabrik Ab) rakennutti samalle paikalle suuren tehdasrakennusryhmän. Sarka-, tohveli-, ulsteri- ja pukukankaiden valmistukseen erikoistunut tehdas työllisti 1900-luvun alkuvuosina yli 100 työntekijää. Koko kylää elättäneen tehtaan toiminta päättyi yllätykselliseen konkurssiin vuonna 1959. Vuonna 1960 alueen omistus siirtyi pakkohuutokaupalla nykyiselle omistajalleen Mako Oy;lle.

(Tämä on mukaelma Antskogin ruukin pitkästä ja polveilevasta historiasta. Koko pitkä historia on luettavissa  Antskogin ruukin sivulta täältä.)

Antskogin ruukkikylä tänään

Tänään Antskogissa vallitsee rauha ja hiljaisuus. Ruukki uinuu, sen tehdasrakennuksissa ei valmisteta enää mitään.

Anskunjoki virtaa kiireettömästi aidatun tehdasalueen halkaisten. Korviini kantautuu jostain alas juoksevan veden kohinaa, mutta vesiporrasta ei näy.

Vaikka kaikenlainen tuotanto on lopetettu, on vanhoissa rakennuksissa edelleen ryhdikkyyttä. Tyhjentyneet tehdasrakennukset henkivät mennyttä aikaa, Suomen teollisuuden historiaa.

Anskunjoen seesteisen rikkumaton pinta maalaa kauniita kuvajaisia, edes pienet ajan hampaan rouhaisemat kauneusvirheet eivät tässä kokonaisuudessa haittaa.

Ruoho ei rehota, polut erottuvat. Valkoiset aidat näyttävät kuin vasta maalatuilta. Joku pitää tästä teollisuusarkeologisesta ympäristöstä huolta.

Vaikka Antskog ja Fiskars sijaitsevat vierekkäin, Antskog on tyystin toista maata kuin muutaman kilometrin päässä matkailijoita syli avoinna odottava Fiskars.

Täällä ei ole kauppoja, eikä sisään astumaan kutsuvia avointen ovien käsityöläispajoja.

Antskog nautitaan sellaisenaan, raakana, eikä annosta ole sokerikuorrutettu houkuttavuuden lisäämiseksi. Täällä ei ole lompakon nyörejä auki hivuttelevia houkutuksia, mutta täällä on rauhaa ja tunnelmaa.

Antskogin kesäidylli löytyy Slussintieltä

Slussintien alkuun päästäkseni ylitän kylää halkovan asvalttitien.

Nopeusrajoitus on alhainen, mutta sivuilleen on silti paras katsoa huolellisesti. Monella tästä ohi ajavalla tuntuu olevan kiire Fiskarsiin.

Slussintien entisistä työläisasunnoista on kehittynyt kesäasukkaiden paratiisi. Vuokra-asunnot ovat vaatimattomia, ja hyyskät pihan perällä. Peseytyminen hoituu saunalla, ja uinti joessa virkistää. 

Näitä edullisia vuokra-asuntoja vapautuu harvoin, ja silloinkin ne menevät tiskin alta. Oikotieltä näitä on turha etsiä. Puskaradio hoitaa markkinoinnin. Onnekkaita kesäasukkaita on noin satakunta.

Näillä aikaa ja elämää nähneillä taloilla on nimet. Plevna, Onnela, Fiskars I & II, Pomola.

Asukkailla on omat pikkuiset laiturinsa joen varrella.

Jokisaunalla riittää kävijöitä. Naiset vilvoittelevat pyyhkeet hiuksissaan ja ympärillään saunan seinustalla, ja lapset plutaavat hiljalleen virtaavassa vedessä. 

Hetken kuvittelen pudonneeni historialliseen kosmiseen madonreikään, ja ajassa ainakin 80 vuotta taaksepäin. Ulkona leikkivien lasten määrä ylittää ymmärrykseni. Täällä ihan oikeasti uidaan ja temutaan kuten kesällä kuuluu. Ulkona! Illallakin! Täällä nautitaan kesästä ja jokaisesta lämpimästä päivästä. 

Odotan hyvän tovin ennen kuin voin ottaa kameran esiin. Joen kalvo kerkiää hädin tuskin tasoittua, kun uudet uimarit ovat jo vedessä.

Anskunjoen rannan pesutupa-mankelihuonekin näyttää kovin idylliseltä.

Antskogin luonto on erityisherkkää 

Slussintien vastaranta Keskiportilla on erämainen. Komea puusto heijastuu veden peilistä. Jossain puuston suojassa mustarastas laulaa lurittaa kauneinta serenadiaan. Vesi virtaa tänne yläpuolisesta Seljänalanen -järvestä, josta on vesireitti kapean kanavan kautta myös Määrjärveen

Luonto on täällä Pohjan-Kiskon järviylänköalueella, erityisesti näissä jokilaaksoissa, rehevää ja monimuotoista. Alueella on paljon mökkirakentamiselta ja maatalouden valumilta säästyneitä puhdasvetisiä ja erämaisia järviä, joiden rannoilla sileät kalliot nousevat jyrkkinä kohti taivasta.

Pohjan-Kiskon järviylänköalue valittiin vuonna 2017 Suomen Luonnonsuojeluliiton sadan luontohelmen joukkoon. Raaseporin luonnossa voi bongata Uudellamaalla harvalukuisen kaakkurin, ja alue on myös kuikan, mustakurkku-uikun, laulujoutsenen, kurjen, huuhkajan ja varpuspöllön elinympäristöä. Veikeän saukonkin voi järviylängön puroista tavata. 

Valkohäntäpeurojen kanta on runsas. Hirviä, ilveksiä, karhuja ja susiakin voi äänettömästi ja tuulen alla liikkuva täällä tavata. Soilla voi kuulla myös metson ja teeren, ja lepakot ja korennot esiintyvät runsaslukuisina.

Antskogin lähistöllä on useita luonnonsuojelu- ja Natura-alueita. Jotta niiden herkkä luonto säilyisi mahdollisimman koskemattomana, reittejä ei niille ole rakennettu. Lähimmät merkityt reitit löytyvät kuitenkin läheltä. Fiskarsin ruukkialueella kulkee noin kahden kilometrin mittainen puulajipolku, joka tutustuttaa peräti 23:een eri puulajiin. Nelikilometrinen Risslan metsäpolku vie kauniiden maisemien halki Risslan putoukselle ja vanhan voimalaitoksen rakennelmien luo. Retkipaikka-tarinan Risslan polulta löydät tästä. Ja fillarin päällä viihtyvälle Fiskarsin ruukki tarjoaakin peräti 60 kilometriä merkattuja ja huollettuja maastopyöräreittejä – siitä kertomuksen voit lukea täällä!

Antskogin idylli on päässyt myös elokuvaan

Slussintie polveilee jokirannassa, askeleeni vievät minua kohti slussia, sulkua.

Rauhallisesti kävelevän katse tavoittaa Slussintien varrella vähän väliä silmänruokaa: Kukkia, taiteellisia ja lämpimän humoristisia asetelmia, kesäasuntoja siivekkäille ystäville. Vastarannan pyykinkuivatusnarut ja tuolikin, joissa onnellisella pyykkärillä taitaa olla aikaa odottaa pyykkiensä kuivumista. 

Slussintien kesäidylli on kuin Astrid Lindgrenin lastenkirjoista! En hämmästyisi lainkaan, vaikka mäkeä alas juoksisi lakki vinossa itse Vaahteramäen Eemeli, tai Peppi Pitkätossu kopsuttelisi vastaan pilkullisella ratsullaan.

Ei ihme että Antskogin jokiranta on päässyt myös elokuvaan. Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista -romaania kuvattiin täällä, ja myös Antskogin työväentalo näkyy elokuvassa. 

Täällä luonto kukoistaa. Tässä maisemassa on monen pörriäisen turvapaikka.

Antskogin kyläseuralaiset ovatkin saaneet kunniamaininnan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tekemästään työstä. Antskog osoittaa näin omalla esimerkillään, että oman kylän luontoympäristöstä huolehtiminen ei vaadi välttämättä suuria resursseja, vaan hyvää tahtoa ja toimeen tarttuvia aktiivisia käsiä.

Antskogin kyläseura on tehnyt kylänsä kehittämiseksi myös oman kyläsuunnitelman. Antskogin halutaan olevan elinvoimainen kyläyhteisö viihtyisässä ympäristössä, ja antskogilaisille halutaan tarjota monipuoliset, terveyttä ylläpitävät liikuntamahdollisuudet.

Antskogin aktiivinen kyläseura järjestää vuosittain kesäjuhlan, yhteisiä talkoita, kesänäyttelyitä, kesäkahvilatoimintaa ja konsertteja. Toiminnan sydän on Harabackantien perällä sijaitseva, pieteetillä viihtyisäksi kunnostettu työväentalo.

Antskogin sulku

Muutaman sata metriä käveltyäni saavun historialliselle sululle. 

Antskogin sulun rakennutti vuonna 1824 Orijärven kaivoksen kuparin jalostamista johtanut Johan Jacob Julin. Malmin telkkuaminen Koskella ja Antskogissa sijainneisiin sulattoihin oli erittäin vaivalloista etenkin talvisin runsaan lumen aikaan. Julin ratkaisi logistiikkaongelmat rakentamalla vesitien Orijärveltä Antskogiin, josta oli yhteys Suomenlahteen pienten järvien kautta. Julinin ratkaisu oli onnistunut, sillä sulkujen avulla saatiin malmin kuljetuskustannukset puolitettua. 

Antskogin sulun merkitys väheni 1830, kun kuparin jalostus keskitettiin Kosken sulattoon. Antskogin sulkua käytettiin vuoteen 1908 saakka, jolloin varsinaiset sulkuportit purettiin.

Historian siivet havisevat jäljelle jääneessä ruosteisessa sulkurakennelmassa, ja kiveen hakatussa ”Suomen ensimmäinen sulku, J.Julin 1824” -tekstissä. Sulkuhan ei siis ollut ensimmäinen, mutta paha sitä on mennä epäilemään, kun tieto on oikein kiveen hakattu.

Slussintie päättyy kauniiseen Mikkolan rantaan

Slussintie päättyy kauniiseen rantaan. Mikkolan ranta on kyläläisten uimaranta, jonka kyläyhdistys on vuokrannut käyttöönsä Fiskars Oy:ltä. Roskaaminen ja koirien irtipito on ymmärrettävästi kiellettyä, täällä myös leiriytyminen. 

Fiksu vieras kunnioittaa aina isäntätahon sääntöjä, eikä missään nimessä halua harmimieltä itselleen, saati pahoittaa vakiasukkaiden mieltä. Olemme kaikki saaneet lukea koronavuoden luontomatkailubuumin aikana kohteiden kulumisesta ja roskat jälkeensä jättävistä, säännöistä piittaamattomista retkeilijöistä. Emmehän me fiksuina ja huomaavaisina luontoystävinä halua kuulua siihen joukkoon?

Anskunjoen iltakuvajaiset

Takaisin torin suuntaan kävellessäni ihmettelen edelleen joessa polskivia lapsia. 

Slussintien alun leikkivistä lapsista varoittava kyltti tuleekin ottaa tosissaan, eikä missään nimessä lähteä autolla sokkailemaan sulun suuntaan.

Ihailen kauniita joen pinnan heijastuksia, kun kameran linssi löytää iltamelonnalla olevat pojat.

Antskogin linnunmaidon pehmeän kesäillan tunnelmasta nauttivat Luukas Huppunen ja Niilo Alander parhaalla mahdollisella tavalla, vesiltä. 

Villa Taika tarjoaa yllätyksellistä ja uniikkia aamiaismajoitusta

Piipahdan vielä Manibackan mäellä, jonkun matkaa Antskogin keskustasta Fiskarsiin päin. Täällä majoitusta tarvitsevaa retkeilijää odottaa todellinen yllätys. Raisa Kaipainen ja Torsten Rüger ovat remontoineet vanhasta kansakoulusta omaleimaisen aamiaismajoituksen, jollaista ei Suomessa liene toista.

Heti ulko-ovella ajatukseni karkaavat Kaakkois-Aasiaan. Sisustuksessa käytetty tumma puu ja yhteistilojen turkoosi väri toimivat virtuaalimatkalippuna kaukomaille.

Viihtyisiin majoitushuoneisiin kurkatessa mikään ei muistuta vanhasta kansakoulusta. Kahdeksasta huoneesta jokainen on omanlaisensa, yksilöllisesti sisustettu. 

Villa Taian vieraat saavat nauttia kauniiden huoneiden lisäksi ympäröivästä luonnonrauhasta, ja rakkaudella valmistetusta kasvisruoka-aamiaisesta. Laajassa puutarhassa solisee suihkulähde, ja iso puulämmitteinen sauna lämpiää tilauksesta kurssiryhmille.

Villa Taika on elämyksellinen ja viihtyisä tukikohta Antskogin luonnon kauneutta arvostavalle löytöretkeilijälle. Vesille mielivä voi vuokrata täältä soutuveneen, ja Fiskarsiin halajavalle järjestyy fillari lainaksi. Autolla Fiskarsiin ajaa viidessä minuutissa. Myös muut Raaseporin elämykselliset kohteet ovat lähellä. Billnäsin ruukki ja Mustion linna ovat nekin vain 15 kilometrin päässä, Tammisaareen on 35 kilometriä.

Kävelymatkan päässä Villa Taiasta on peräti viisi järveä ja luonnonsuojelualue. Kirkasvetisen ja tiukasti suojellun Simijärven uimarannalle on vain 200 metriä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on AntskogVillaTaikaAurinkoSviitti1160805-687x1030.jpg

Kell onni on…

…se onnen kätkeköön, sanoo vanha kansanviisaus. Antskogissa viettämäni ajan lopputulemana ymmärrän hyvin niitäkin kyläläisiä, jotka mielellään pitäisivät tämän idyllin kokonaan piilossa. Ellei matkailijoille ole tarjolla palveluja ja kylässä yrittäjiä jotka kävijöistä hyötyisivät, monen mielessä voi välkähtää pelko rauhan rikkoutumisesta ilman yhteisölle koituvaa hyötyä.

Massojen kohdetta Antskogista tuskin tulee niin kauan kuin vanha tehdasalue uinuu lukittujen porttien takana. Mutta rauhaa ja luonnon kauneutta arvostaville omien polkujensa kulkijoille Antskog on kerrassaan parahultainen vaihtoehto. Pienille ryhmille ja työporukoillekin löytyy täältä paitsi Villa Taian taianomainen majoitus, myös mahdollisuus räätälöityihin ohjattuihin luontoseikkailuihin. Paikallinen KD-Adventure järjestää elämyspalveluja melonnan, kiipeilyn, ratsastuksen ja retkiluistelun ystäville. Onnistuupa myös ryhmän toiveiden mukainen selviytymiskurssi tai vaikka tulikävelyilta. Eräkokkausoppejakin järjestyy nokikokeiksi mieliville herkkusuille. Kenties haluaisit oppia loimuttamaan lohta, tai valmistamaan eeppisen rosvopaistin? 

Antskogin työväentalolla on joka kesä pidetty kesäkahvilaa kesäjuhlien ja -näyttelyn aikaan. Tänä vuonna kesäjuhla järjestetään 31.7, ja kesänäyttely järjestettäneen samaan aikaan. Jos olet heinäkuun lopulla näillä main, Antskogin työväentalon löydät osoitteesta Harabackantie 30.

Mikäli kesäkahvila on avoinna, tue toimeliasta kyläyhdistystä vaikka nauttimalla kiireetön kuppi kahvia. Samalla näet hienosti kunnostetun työväentalon, ja voit kupillista nauttiessasi miettiä miten hieno pala Suomen teollistumisen historiaa Antskogin ruukki on.

Lisätietoja ja linkkejä:

Karjaalta Fiskarsiin kulkeva Ratavallin pyöräily-, ratsastus- ja patikointireitti

Fiskars Village Trail Center ja Fiskarsin pyöräreittiverkosto

Viisi upeaa ja erilaista pyöräilyreittiä Raaseporissa

Alamäkipyöräilyä Suomen eteläisimmässä rinnekeskuksessa

Visitraseborg.com

Retkipaikan tarinat Raaseporista

Teksti ja valokuvat: Johanna Suomela

Instagram-tilini löydät osoitteesta Instagram.com/maisemaonnellinen

Tästä artikkelista on julkaistu versio myös Maisemaonnellinen-blogissa.

1 reply
  1. Kalle Virtanen
    Kalle Virtanen says:

    Kuka kyläpoliisi on väittänyt, ettei muualla kuin toripaikalla saa pysäköidä? Se ei pidä paikkansa. Pysäköidä voi siellä, missä on tilaa. Esim. Slussintien päässä on tilaa useammalle autolle ja muuallakin on kyllä tilaa. Kiitos muuten mukavasta jutusta.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.