Taaperon ensimmäinen telttayö: Nuku yö ulkona, toukokuu

Toukokuussa kesä saapui Etelä-Suomeen kukkeana, ja sen tuoman mukavuuden turvin oli Retkipaikan pikkuisimman tiimiläisen ensimmäisen yöretken aika. Alle puolitoistavuotias pellavapää pääsi yöpymään luonnossa äitinsä, Retkipaikan kehitysjohtajana työskentelevän Karoliina Kasken kanssa. Nyt jos koska oli aika ottaa käyttöön yöretkeilyn kultainen sääntö: aloitetaan sieltä, missä kynnystä ei ole, eli omalta pihalta. Miten sujui kevätkesäinen yöretki salolaisella pihamaalla?

Taaperon kanssa retkeily on Karolle vielä jokseenkin uutta, ja niinpä hän piti viisaana harjoitella yhdessä telttailua mahdollisimman helpossa paikassa.

– Pystytimme teltan takapihalle, josta voisimme tarvittaessa evakuoitua noin kahden metrin päähän sisätiloihin, Karo naurahtaa.

Majoitteena ollut telttakin oli käytössä vasta ensimmäistä kertaa, sillä Karo on nukkunut aiemman elämänsä retkiyöt pääsääntöisesti riippumatossa tai lainateltoissa.

– Tämä on nyt ihka ensimmäinen oma telttani. Sen valinta oli aika helppoa, sillä ostin sen hetken mielijohteesta paikallisen retkeilyvälineliikkeen poistomyynnistä, Karo paljastaa.

Ajatuksena oli ottaa lapsi mukaan retkeilyharrastukseen heti, kun rahkeet riittäisivät.

– Olin järkeillyt, että emmehän me riippumatossa voi pikkuisen kanssa nukkua. Poistomyynneistä löytyi siis tuntemani varustemerkin pätevähkön oloinen kolmen hengen kupoliteltta, jonka uskoin vastaavan tulevia käyttötarpeitamme hyvin.

Ensitesti: päiväunet teltassa

Karo kertoo teltan olevan omasta mielestään suorastaan tolkuttoman iso. Taapero hyväksyi sen heti ja vaikutti olevan erittäin innoissaan tämmöisestä konseptista.

– Pystytimme teltan jo aamupäivällä, jotta voisimme kokeilla yhdet päiväunet ennen oikeita yöunia, Karo kertoo.

Makuualustoja löytyi omasta takaa valmiina, mutta makuupussi oli ostettu lapselle aiemmin keväällä second handina.

– Sekin on hänelle vielä iso, junior-kokoa, mutta ajattelen tässä aurinkoisesti, että kyllähän niitä varusteita tulee sitten käytettyä vuodesta toiseen, Karo aprikoi.

Päiväunille rauhoittuminen kesti aikansa, mutta lopulta pikkuinen kuukahti ja nukkui melko tavanomaisen unipätkän. Huraa! Ohi kulkevan liikenteen äänet eivät häntä häirinneet, eivätkä sen paremmin pihalla päivittäin vierailevien fasaanien kiekaisutkaan. Positiivisella kokemuksella kohti iltaa ja yötä.

Hämmästyksen hetki: pyjamassa ulos

Yötä varten mukaan Karo pakkasi vain välttämättömät tarvikkeet: unimaskin ja korvatulpat itselleen, tutin ja lorukirjan taaperolle.

– Sää oli mitä mainioin. Yöllä ei juurikaan tuullut, eikä myöskään satanut. Takapihamme on sopivan suojaisa niin, ettei aurinko päässyt porottamaan päivällä, aamulla tai illallakaan suoraan telttaan, Karo kertoo.

– Teltan päällikangas toimikin ennenkaikkea valonsuojana tänä yönä.

Iltapala ja hammaspesut hoituivat totutusti vielä sisätiloissa. Karo kuvailee, että taapero oli ehkä pikkuisen hämmästynyt, kun pyjamassa lähdettiinkin ulos.

– Mutta eipä hän lopulta ollut kovin moksiskaan siitä, että menimme loruja lukemaan telttaan.

Puolen tunnin pomppulinna- ja kiipeilytuokion jälkeen pikkuinen rauhoittui ja nukahti kainaloon aivan oman rytminsä mukaisesti.

– Pidin takaovea auki, puuhasin vielä arkisia askareita sisätiloissa ja katsoin hiukan telkkariakin ennen kuin kömmin itse perässä telttaan. Lapsen isäkin halusi vielä tulla jakamaan ensimmäisen telttayön, joten lopulta yövyimme teltassa kolmistaan, Karo muistelee.

Yö sujui Karon näkemyksen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ei ollut kylmä eikä kuuma, ja vaikka muutama havahdus tulikin yön aikana, pääsääntöisesti kaikki nukkuivat ilman kommelluksia.

– Aamuyön tunteina kuului pientä kitinää, joten otin pikkuisen omaan pussiini nukkumaan, koska pelkäsin hänellä olevan kylmä. Samassa pussissa nukkuminen esti tehokkaasti kyljen kääntämisen koko loppuyöksi, mutta tästä huolimatta nukuin melko hyvin, Karo kuvailee.

– Korvatulpat ja unimaski olivat ehdottomasti minulle tarpeen, koska olen aika herkkä nukkuja. Lapsosta ulkomaailman äänet tai alkukesän valo eivät vaivanneet lainkaan, vaan hän nukkui kirjaimellisesti kuin lapsi aivan aamuun asti ja heräsi pirteänä.

Elämänmittainen harrastus?

Karo kertoo yrittäneensä muistella, mikä on aikoinaan ollut hänen oma ensimmäinen telttayönsä, mutta ei ole asiasta aivan varma.

– Partioharrastuksen aloitin muistaakseni 7-vuotiaana ja luulen, että heti ensimmäisenä harrastussyksynä on ollut myös telttaöitä, mutta en ole tästäkään aivan varma. Lapsuuden perheeni kanssa emme telttaretkeilleet, mutta olen viettänyt useita öitä retkiveneessä luonnonsatamissa.

Vanhempana sitä tietenkin toivoo, että itselleen mieluisia asioita voi jakaa myös lapsen kanssa, ja siten antaa omaa osaamistaan eteenpäin.

– Pidän valtavan ihastuttavana ajatusta, että lapselleni teltassa nukkuminen ja retkeilyharrastus ei tuntuisi mitenkään erikoiselta, vaan olisi hänelle yhtä luonteva osa elämää, kuin vaikka lemmikkien omistajille niiden hoitaminen. Ja toki yhtäläisesti toivon, että oma retkeilyharrastukseni jatkuu ja pääsen jatkossakin viettämään päiviä ja öitä upeissa luonnon paikoissa, nyt yhdessä lapsen kanssa, Karo maalailee.

Tämä takapihan telttayö oli menestys ja hyvä alku tulevaan kesään, jossa onkin suunniteltuna ainakin yksi telttaretki ”oikeaan luontoon” yhdessä kaverin kanssa.

– Ehkäpä intoudumme yöpymään ulkona useamminkin!

Karo kertoo toivovansa, että tästä toukokuisesta yöstä alkaisi tyttärelle elämänpituinen telttaöiden sarja.

Lue seuraavaksi

Täydellisen arkinen retki Altassa: Nuku yö ulkona, huhtikuu

Yö Fjelldukenin ja humisevan kuusikon suojissa Kolilla: Nuku yö ulkona, maaliskuu

Talviyö riippumatossa Kolin Räsävaaralla: Nuku yö ulkona, helmikuu