Nauti Sallan kansallispuiston parhaat palat Pahaojankurun kierroksella

Kaupallisessa yhteistyössä Matkalle Sallaan ry

Pahaojankurun kierros antaa kunnon annoksen Sallan kansallispuiston kauneutta. Yli 14 kilometriä pitkä, keskivaativa patikka ei jo pelkän pituutensakaan puolesta sovi aivan kaikille, ja antaa siten kulkijoilleen hieman enemmän rauhaa ja erämaisuutta kuin monet lyhyemmät ja helpommat rengasreitit samalla seudulla. Matkan varrella on kaksi laavua ja kaksi päivätupaa, ja lisäksi kierroksen kauimmaisessa pisteessä on autiotupa – ja kaikkia näitä yhdistää niiden silmiinpistävän moderni, valoisa tyyli! Reissun voi aloittaa Pohjoisrinteen pysäköintialueelta Sallatuntureiden juurelta. Pitkospuita ja metsän voimaa on luvassa runsaasti!

Kuvat, ellei toisin mainittu: Milla Sairanen

Pahaojankurun kierros

• Rengasreitti 14,4 km, osa UKK-reittiä
  • Punaiset reittimerkit
• Palvelut: 2 laavua, 2 päivätupaa, autiotupa
• Esteetön: ei
• Saapuminen autolla: Sallan pohjoisrinteen pysäköintialue, Tunturikummuntie, Salla
• Saapuminen julkisilla: Kemijärvelle saapuvilta yöjunilta pääsee yhteysbussilla Sallaan joka päivä arkipyhiä lukuun ottamatta. Lue lisää.
• Ent. Pahakuru

Sallan kansallispuisto on kuuluisa ikivanhoista aihkimänniköistään, naavapartaisista kuusikoistaan, tunturi- ja lampinäköaloistaan sekä solisevista puroistaan. Kaikista näistä saa nauttia Pahaojankurun kierroksella, jonka kiertämiseen tulee varata ainakin viisi tuntia aikaa – mielellään enemmänkin, jos hiukankin tykkäät edetä hitaasti ihmetellen, evästellen, valokuvaten ja milloin mitäkin luonnon suurta ja pientä yksityiskohtaa hartaudella tuijotellen. Taukopaikkarunsaus matkan varrella houkuttelee oikaisemaan ruodonkin aina silloin tällöin!

Pahaojankurun rengasreitti kurkottaa lähtöpisteestään eli Sallan laskettelukeskuksesta koilliseen. Samoilta sijoilta alkaa suosittu Taivaantavoittelijan taival, joka tarjoaa lyhyemmän maistiaisen Sallan kansallispuiston tunnelmista ylhäältä tunturin huipulta käsin.

Matka Pahaojankuruun alkaa pysäköintialueelta suoraan kohti pohjoista, ja melkein välittömästi vaihtuu maankamara jalkojen alla luonnonsuojelualueeksi. Tunnelma rauhoittuu, kun mieli saa askeleiden mukana hiipiä luonnon hiljaisuuteen, etäämmäs hiihtokeskuksen rakenteista. Y-haarassa Taivaantavoittelijan taival suuntaa oikealle kohti Ison Pyhätunturin huippua, mutta Pahaojankurun kierros jatkaa pohjoiseen ja koukkaa tunturin helmaa seuraillen sen taakse, kapuamatta huipulle. Reitti etenee puuston suojissa puurajan tuntumassa, eli metsän humina pitää huomassaan samalla, kun oikealla puolella kohoaa tunturin harmaa rakkarinne.

Kaippahanojan päivätupa

Ison Pyhätunturin takaa löytyy kierroksen ensimmäinen taukopaikka, Kaippahanojan päivätupa, jonka yhteydessä odottavat myös tulipaikka ja puucee, mutta ei vesipistettä.

Monien mielikuva päivätuvasta saattaa saada tällä paikalla uutta muotoa, sillä Kaippahanojan päivätupa on tyyliltään varsin moderni! Täältä et löydä vanhaa ja pimeää kelohirsimökkeröä, sillä tässä uudenkarheassa tuvassa on suuret ikkunat, jotka laskevat luonnon ja luonnonvalon tunnelmat sisälle mökkiin. Viistoseinäinen rakennus on muutenkin omiaan haastamaan käsitykset perinteisistä vaellustuvista. Jos päivätupa osuu kohdallesi vaikkapa yhtä aikaa sade- tai ukkoskuuron kanssa, on sen suojista ihana katsella ulos tunturimetsään vaikkapa eväitä nauttien tai muutoin vain kehoa ja silmiä lepuuttaen.

Päivätuvassa ei tule yöpyä, eivätkä jokaisenoikeudet päde kansallispuistossa, mutta leiriytyminen omaan majoitteeseen on sallittua tällaisen merkityn taukopaikan välittömässä läheisyydessä.

Kaippahanojan päivätuvalta Pahaojankurun reitti jatkaa itään. Rinnesuo ylitetään pitkoksia pitkin kopistellen, ja hieman alempana rinteessä ylitetään myös itse Kaippahanoja. Kaippahanlatvajängän suot levittäytyvät reitin pohjoispuolella laajoina ja luonnontilaisina. Matka jatkuu kohti reitin päätähteä, Pahaojankurua.

Pahaojankuru ja sen autiotupa

Pahaojankuruun ja sen törmällä tiheän metsän keskellä sijaitsevalle autiotuvalle on itse rengasreitiltä noin 600 metrin pisto. Louhikkoisen ja jylhän kurun pohjalla virtaa suloinen erämaapuro paikoin jyrkästikin pudotellen. Pahaojankurun reittiä kiertävä saapuu kuruun sen länsipäästä. Ikivanhat havupuut kohoavat ympärillä, ja niiden välistä pilkistelee näköala paikoin kauaskin.

Pahaojankurun musta-asuinen autiotupa on myös modernia tekoa, sisältä siisti ja suurien ikkunoiden ansiosta valoisa. Kamiinalla lämpiävä kuivaushuone auttaa mahdollisesti kastuneiden vaatteiden ja varusteiden turvallisessa kuivaamisessa. Tuvan varusteisiin kuuluvat myös mm. sammutuspeite ja sammutin sekä jopa kaasukäyttöinen liesi.

Pahaojankurun tupa on autiotupa, eli siellä saa myös yöpyä. Tupaetiketin mukaan paikalle ensimmäiseksi saapunut väistää uusia saapujia, joten – kuten ihan jo oman turvallisuudenkin vuoksi – mukana kannattaa olla oma majoite, jotta voi tarpeen niin vaatiessa tehdä tilaa muille ja siirtyä tuvasta ulos nukkumaan. Turvallisuustekijä oma majoite on siinä mielessä, että jos joudut syystä tai toisesta hätämajoittumaan kesken matkan, on majoite hyvä suoja. Lue lisää tupaetiketistä luontoon.fi-palvelusta.

Pahaojankurun tuvalla on myös tulipaikka ja puucee. Lisäksi portaat johtavat alas kurun pohjalle, jotta itse kurua ja sen puroa pääsee paremmin ihailemaan. Täältä voi retkeilijä hakea myös juomavetensä suoraan purosta, joskin vesi tulee keittää ennen sen käyttöä.

Paluu rengasreitille & Kylmähetteen päivätupa

Pahaojankurun tuvalta palataan 600 metrin matka takaisin Pahaojankurun rengasreitille. Lähes heti rengasreitin jatkuessa ylitetään pitkoksia pitkin vielä suoalue, josta Pahaojankurun virta kerää vetensä ja saa alkunsa. Tämän jälkeen noustaan metsäiselle Kylmähetteenkummulle, jonka huippu ylitetään piirun verran sen länsipuolelta matkan käydessä suoraan kohti etelää.

Kylmähetteenkummun jälkeen reitti notkahtaa alas soisten lampien ääreen, ennen kuin nousee taas jo seuraavalle kukkulalle, Tunturikummulle. Suolampien ääreltä löytyy Kylmähetteen päivätupa, jonka yhteydessä on tulipaikka ja puucee.

Tupa jatkaa tyyliltään jo tutuksi tullutta modernismia: ikkunat ovat suuret ja osa linjoista tyylikkäästi vinossa. Tunturi- ja suonäköalat ikkunoiden takana tuovat vuoden- ja vuorokaudenajat sisälle tuvan suojiin. Tähänhän voisi ihan tottua! Lammen rantaan johtaa portaikko, ja alhaalla rannassa on jopa laituri, joka varmasti ilahduttaa kesäkuumalla liikkeellä olevia. Pakkasitko uimakamppeet mukaan?

Tunturikummun hipiää peittää kuusikko, jonka Pahaojankurun reitti halkaisee. Sieltä täältä pilkistää maisema kuitenkin myös kauas horisonttiin, ja jos hoksaat olla tarkkana, saatat idän suunnassa nähdä Venäjän puolelle jääneen Sallatunturin.

Pieni kertaus historiaa: Aiemmin Suomelle kuuluneet Sallatunturit menetettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940. Tyystin toiset, Suomen puolella yhä tänä päivänä olevat tunturit, joilta Pahaojankurun reitillekin lähdetään, saavat puhekielessä usein nimen Sallatunturit, vaikka maastokartalla lakien nimet ovat Pieni ja Iso Pyhätunturi.

Tunturilammen laavut ja Itärinteen taukopaikka

Tunturikummulta laskeuduttaessa saavutaan Tunturilammelle. Pitkulaisen ja melko suurenkin lammen eteläpäästä löytyy laavupari sekä puucee. Laavujen paikka merkkaa myös Sallan kansallispuiston rajaa – kierros on hiljalleen tulossa päätökseensä, ja kansallispuiston maat ja mannut alkavat kohta jäädä taakse samalla, kun saavutaan hiihtokeskuksen tuntumaan. Mutta ei hätää: pidä laavulla vielä rauhaisa tauko, ja matkan jatkuessa palataan hetkeksi vielä kansallispuiston rajojen sisäpuolelle.

Tunturilammen laavupari viimeistelee tämän modernien taukopaikkojen kierroksen. Vastakkain olevien laavujen välissä on tulipaikat. Laavut eivät ole suoraan Tunturilammen rannassa, vaan niiltä johtaa rantaan noin 60 metrin reitti.

Vinkki! Jos vaellusintoa ja -jaksamista löytyy vielä kosolti, eikä ihmisten ilmoille ole tarvetta tai mielitekoa palata, niin tässä on mahdollisuutesi: Tunturilammen laavuilta voit suunnata Kaunisharjun kierrokselle! Sinisillä merkityn rengasreitin kulkusuunta on vastapäivään ja kilometrejä sille kertyy 11.

Pahaojankurun kierros seurailee löyhästi Tunturilammen rantaa luoteeseen. Leveä sorareitti etenee suorantaisen lammen lähellä valoisissa metsissä kohti Pientä Pyhätunturia, jonka helmalta löytyy kierroksen viimeinen taukopaikka, Itärinteen grillikatos sekä Sallan alueen erikoisuus, Luonnonilmiöiden havaintopaikka. Jälkimmäisiä löytyy eri puolilta seutua, kuten Kaunisharjulta ja Keselmäjärveltä. Näiltä omalaatuisilta katoksilta voi katsella esimerkiksi revontulia, yötöntä yötä tai ukkoskuuroja. Ne antavat suojaa sateelta ja puhurilta, joskaan eivät sääskiltä ja kylmältä.

Viimeinen etappi takaisin lähtöpisteeseen kuljetaan pientä tietä pitkin. Jos kaipaat vielä oikein korkealle tuulen tuiverrukseen ja avariin näköaloihin, tässä välissä pääset helposti pujahtamaan Taivaan tavoittelijan taipaleelle, joka palkitsee tunturin huipulta löytyvän näkötornin ihanilla maisemilla.

Tekstin toimittanut: Jonna Saari

Koe Sallassa myös nämä

Sievä harjulampi monelta kantilta – Kolmiloukkosen kierros Sallan kansallispuistossa

Syysretki Sallan kansallispuistoon: kohteina Salmijoen kuru, Kaunisharju ja Sallatunturin huippu

Kahden kilometrin retki tuulten valtaistuimelle: Karhutunturin valloitus, Salla