Päiväretki Kotkan Haapasaareen: 4 tuntia merellä, 2 tuntia saaressa

Haapasaari on yksi niistä hienoista kohteista, joihin pääsee kulkemaan ilmaiseksi yhteysaluksella. M/S Otava liikennöi Kuusisen satamasta, ja laivamatka saarelle kestää kaksi tuntia. Sen varrella ehtii antaa merituulen tuivertaa arkihuolet pois päästä samalla, kun saa kurkistuksen Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laineisiin. Me teimme viikonloppuna tämän reissun perheporukalla ja vietimme saarella aikaa niin ikään kaksi tuntia, ennen kuin jo oli aika hypätä paluumatkalle.

• Otavan lähtöpaikka kartalla (Juha Vainion tie)
  • 2,7 km Kotkan juna-asemalta
• Laivamatka 2 h/suunta, ilmoittaudu etukäteen
• Aikataulut

Ilmoittautuminen yhteysalukselle

Yhteysaluksille tulee nykyään ilmoittautua mukaan, vaikka matka ei mitään maksakaan. Jokaisen seurueeseen kuuluvan ei tarvitse ilmoittaa itseään erikseen, vaan omallakin reissullamme minä olin ilmoittanut mukaan koko ryhmämme, kuusi ihmistä. Näin laivan henkilökunta tietää, montako ihmistä on tulossa mukaan mistäkin ja jäämässä mihinkin – mitään matkalippuja ei ole käytössä, eikä osallistujien tietoja kysytä, vaan pelkkä nuppiluku riittää.

Minusta ilmoittautuminen on mukava tehdä netissä omilla Finferries-tunnuksilla ihan jo siitä syystä, että helposta varausjärjestelmästä saa samalla selkeät tiedot matkan kulusta: päivämäärä, lähtösatama, kohde ja kaikki itselle olennaiset kellonajat tulevat selkeästi näkyviin, kun tekee varauksen. Kas kun silmäni meinaavat aina mennä sikkuraan, kun yritän tihrustaa monimutkaisia taulukkoaikatauluja, ja pelkään aina lukevani taulukoita väärin.

Lähtö Kuusisen satamasta

Päivä oli valjennut aurinkoisena ja tyynenä todella tuulisen viikon jälkeen. Parhaat mahdolliset asetelmat siispä meriretkelle! Kuusisen sataman tuntumassa näkyi olevan paljon aikarajatonta parkkitilaa (muutamien kiekollisten parkkipaikkojen lisäksi), joten autolle oli helppo löytää ruutu reissun ajaksi. Tämä oli helpotus, sillä olimme lähteneet kotoa Salosta jo viiden jälkeen aamulla, eikä parkkipaikan vaivalloinen etsiminen olisi ollut mukava yllätys pitkän ajomatkan jälkeen.

Kävelimme autolta jonkin matkaa laivan lähtöpaikalle, jossa muutama muukin seurue jo odotteli Haapasaareen pääsyä. M/S Otava hurisi laituriin ajallaan, ja merimatkamme alkoi kello yhdeksältä.

Ehkäpä se johtui siitä, että kesä oli vasta aivan alussa, tai siitä, että tänä samana päivänä monet suomalaiset olivat valmistujaisjuhlissa, mutta laivalla oli todella väljästi tilaa. Ulkoa oli helppo löytää istumapaikkoja auringosta ja merituulesta nautiskeluun, ja myös laivan sisätiloissa suurin osa penkeistä oli tyhjillään. Kaikille mukana olleille löytyi pöytäpaikkoja ikkunan vierestä. Mukana oli myös muutama koira, jotka pötköttelivät hiljaa pöytien alla koko parituntisen matkan ajan.

Pian Kotkan sataman jäätyä taakse, kohosi horisontissa outo näkymä: aivan kuin jono tuntureita olisi siintänyt kaukana merellä. Tihrustin kirkkaassa auringossa karttasovellusta, joka näytti sijaintimme ja menosuuntamme, ja yritin saada selvää, mikä kumma jättiläinen horisontissa näkyi. Tulin siihen tulokseen, että näyn on oltava Suursaari. Äkkiä Wikipedia auki, ja se kertoi, että kyseessä on entinen Suomen kunta, joka nykyisin kuuluu Venäjälle. Jossain vaiheessa mittasin etäisyyttä Suursaareen olevan noin 30 kilometriä. Paikka näytti tarunhohtoiselta, ja tunsin sitä katsellessani surua ja suuttumustakin.

Saapuminen Haapasaareen

• Satama kartalla

Noin kolmen vartin matkanteon jälkeen M/S Otava pysähtyi Kirkonmaa-nimisellä saarella, ja Haapasaarella olimme hyvinkin tarkasti kaksi tuntia Kuusisesta lähdön jälkeen. Saapuessamme saarelle, kuten merimatkan aikana jo aiemminkin, kiinnitin huomiota rantojen kivikkoisuuteen: paljaiden silokallioiden sijaan kalliorannat olivat täynnä suuria ja vieläkin suurempia kivenmurkuloita. Saaristomereen tottuneille silmilleni tämä oli erikoista.

Ne muutamat muut ihmiset, jotka kanssamme samalla kyydillä tulivat, hävisivät nopeasti omille teilleen – osa oli selvästi enemmän tai vähemmän saarelaisia, toisilla oli oma opas mukanaan, ja joitakin oli opas myös rannalla vastassa. Me olimme omillamme, mutta eipä siinä suurta harhailun varaa ollut: lähdimme kulkemaan eteenpäin saaren kylätietä ja arvelimme, että se kyllä johdattaa meidät… jonnekin. Varmaankin ainakin kyläkaupalle, jonka piti tietojemme mukaan olla auki.

Kylätietä pitkin kaupalle ja kirkkoon

Kylätie oli mönkijäura, paikoin sorainen, paikoin vain paljas väylä silokalliolla. Se kulki hyvin liki pihapiirejä, joista osa oli aidattu, osa ei. Panin merkille, että tunnelma oli hyvin tiivis: luonto, puutarhat ja talot olivat limittäin ja lomittain aivan kylkikyljessä, ja niiden keskeltä luikerteli yleinen kävelytie.

Haapasaaressa asuu yhä ihmisiä vakituisesti, mutta varmaan useammille tämä on vapaa-ajanviettopaikka. Yhtä kaikki, talokanta yllätti: monet talot olivat ihan oikeiden talojen kokoisia ennemmin kuin pieniä mökkejä. Lisäksi oli loputon määrä vajoja ja muita pikku rakennuksia. Sanomatta lienee selvää, että täällä tulee skarpata käytöksen kanssa ja antaa saarelaisille rauha – puutarhoissa ei lorkita, ikkunoista ei kurkita ja lemmikit pidetään kiinni.

Pienen taivalluksen jälkeen huomasimme reitin vieressä miinanraivaajien kunniaksi pystytetyn Pro Patria -muistomerkin, ja pian sen jälkeen tulimme kylätietä seuraten kyläkaupalle, jonka terassilla oli väkeä lauantaipäivän kauneudesta nauttimassa. Kalliokukkulalla oli myös tyhjän näköinen kioski, jonka edessä oli piknik-pöytiä ja tölkkiroskis.

Haapasaaren kaupan aukioloajat ja muut lisätiedot löydät tästä.

Kioskin kulmalla rypäs viittoja osoitteli lähialueen kiintopisteitä. Kirkko ja koulu näyttivät kylätietä eteenpäin, ja myös lähialueen saaria, kuten Kaunissaari, Tammio ja Varissaari, oli viitoitettu.

Me pidimme piknik-pöydällä evästauon ja jatkoimme sitten kylätietä eteenpäin. Kirkko pilkisti jo edessäpäin, ja sen ympäristöstä löytyikin monenlaista mielenkiintoista: opastaulu saaren luonnosta ja historiasta, tietoa itse kirkosta sekä vierasvenelaituri ja jopa käymälät olivat kaikki tässä samassa ryppäässä.

• Kirkko kartalla

Jurmon ja Utön saarilla jonkin verran reissanneena huomasin yllättyväni Haapasaaren kirkon koosta. Se tosiaan oli ihan oikea kirkko, ei pelkkä rukoushuone. Kirkon takaa löytyi saaren vanha koulu, jossa nykyisin on mm. majoitusta.

Lukusuositus: Haapasaari talven hiljaisuudessa

Itseäni kiinnosti eniten vierasvenelaituri. Olin puolitosissani etsinyt uimapaikkaa, mutta ei sitä tästä ainakaan löytynyt – liekö koko saarella yleistä uimarantaa? Jos tiedät, jätä kommentti artikkelin alle! Vierasvenelaiturissa oli kuitenkin monenlaista muuta kiinnostavaa katseltavaa. Maisema kylän sisälahdelle oli kaunis, ja maassa laiturin alla vipelsi isoja vesimyyriä. Mustakurkku-uikut pitivät pesää maassa, ja kalalokki hätyytteli uikkuja, jotka puolustivat toisiaan – naapurisovusta ei ollut tietoakaan tällä draamaa uhkuvalla laituripalstalla.

Kuten mainittua, kirkon ja vierasvenelaiturin välissä oli myös saaren opastaulu, joka kertoo alueen luonnosta ja historiasta, luotseista, seprakaupasta ja kalastajista.

Haapasaareen kannattaa tutustua jo ennakkoon myös saaren omilla sivuilla, joilla kerrotaan muun muassa saaren silhuettia hallitevasta tornista, Puokista. Huomiota herättävä tumma torni on vuonna 1862 valmistunut tähystys- ja merkinantotorni. Enää se ei ole luotsien, vaan puolustusvoimien palveluksessa, ja tutka-asema valvoo merialueita etänä.

Kello oli ehtinyt jo vierähtää, ja oli pakko alkaa kääntyä takaisin päin. Vielä ei ollut niin kiire, etteikö olisi ehtinyt hakea kaupalta jäätelöitä ja nautiskella ne puiden varjossa kallioilla.

Otava oli tainnut odottaa rannassa koko tämän ajan, ja pääsimme kävelemään laivaan suoraan noin varttia ennen lähtöaikaa. Uimakamppeeni olivat tällä erää olleet turhaan mukana, mutta parempi niin kuin että olisin jättänyt ne kotiin, ja saarelta olisi löytynyt jokin paratiisimainen ranta polskittavaksi.

Mantereelle palattuamme kävimme vielä kulkemassa pienen reitin Sapokan vesipuistossa, joka oli vain muutaman askeleen päässä siitä, mihin olimme automme Haapasaaren-retken ajaksi jättäneet. Kirjoitan siitä erikseen!

Lue seuraavaksi

13 tiedonjyvää sinulle, joka teet retken kaukaiselle Utön saarelle

Saavuin Jurmoon yhtä aikaa takatalven kanssa ja sain kokea rakkaan saaren monet kasvot

Ah näitä merenrantamaisemia – niitä riittää Santalahden luontopolulla Kotkassa