Tuusulanjärven Pikku-Koli – Sarvikallion virkistysalue, Tuusula

Kaupallisessa yhteistyössä Tuusulan kunta

Sarvikallio on Tuusulanjärven rantojen korkein kohta. Se nousee jyrkästi 28 metriä Uudenmaan maakuntajärven yläpuolelle. Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvi on viime vuosina kehittänyt virkistysaluettaan suunnitelmallisesti yhdessä Tuusulan kunnan kanssa. Rantaan on saatu kauan kaivattu laituri ja raput, jotka palvelevat maihin nousevien veneilijöiden lisäksi luistelijoita ja hiihtäjiä. Kalliolle rakennettu tyylikäs nuotiopaikka sai rinnalleen pikaisesti toisenkin, kun kävijämäärä lisääntyi miltei räjähdysmäisesti kesällä 2020. Myös penkit ovat uuvimaisen upeita ja niin laajoja, että niille mahtuu asettelemaan eväänsäkin.

Pääosin helppokulkuinen reitti, jolla on korkeuseroja

Reitin pituus: 3,7 km 

Opasteet ja kyltit: Hyvät ja selkeät opaskyltit

Reitti: Sorastettu polku, kosteat osuudet pitkostettu 

Vaihtoehtoinen reitti: hiekkatietä pitkin 600 metriä yhteen suuntaan

Palvelut: Kaksi tulipaikkaa, polttopuuhuolto, penkkejä, laituri, kaksi käymälää ja kesäkioski

Kohokohta: Näkymät Tuusulanjärvelle

Pysäköintialue: Sarvikalliontie 35, Tuusula. 60 paikkaa. Kohde kartalla.

Tie aurataan talvisin.

Parkkipaikalta pääsee ihailemaan Tuusulanjärven maisemia neljää reittiä.

Sarvikallion virkistysalue sijaitsee Tuusulanjärven länsirannalla, Tuusulan ja Järvenpään välisen Paijalantien itäpuolella. Sinne pääsee Helsingin suunnasta ajamalla Tuusulanväylää (tie 45) Hyrylään ja kääntymällä ensimmäisestä liikenneympyrästä kohti Hyvinkäätä. 2,5 kilometrin päästä kääntyy oikealle Nummenväylä, joka muuttuu pian Paijalantieksi. Sarvikalliontie kääntyy oikealle keskeltä laajaa peltoaukeaa.

Parkkipaikalle johtava kapea mökkitie oli ennen usein ruuhkainen, kunnes sen varteen tehtiin muutama ohituspaikka. Pysäköintialuetta on laajennettu moneen otteeseen, ja nyt sille mahtuu jo 60 autoa. Ulkoilijoita palvelee kesäkioski. Etenkin aurinkoisina viikonloppuina Sarvikalliolle kannattaa tulla auton sijaan polkupyörällä. 

Vähintäänkin maiseman veroinen houkutin on Seittelin kosteikosta nimensä saanut patikka- ja pyöräilyreitti. Sorastettu Seittelinreitti tehtiin ulkoilijoiden toivomuksesta syksyllä 2019. Reitti alkaa pysäköintialueelta ja mutkittelee herkullisesti vanhan havumetsän siimeksessä ja välillä valoisammassa lehtimetsässä. Korpisuot ylitetään leveillä pitkoksilla, joilla kelpaa myös pyöräillä tai työntää lastenrattaita. 

Aarni Hyökki soitti uudistuneen virkistysalueen ensisävelet.

Polulla on melko runsaasti nousuja ja laskuja, ja se tuo pariin otteeseen peltonäkymien ääreen. Parhaalle taukopaikalle on varattu penkkikin. Siitä näkee myös Rantamo-Seittelin kosteikkoalueelle, joka valmistuessaan oli maamme laajin vesiensuojelukosteikko. Sen eteläpuolella on lintujenkatselutasanne, jonne pääsee jatkamalla Paijalantietä 1,8 kilometriä pohjoiseen ja kääntymällä pysäköintialueelle vievälle hiekkatielle.

Sarvikallion reitti on mainiosti viitoitettu, eikä sorastetulta reitiltä voisi ilmankaan eksyä. Polulle on tehty tiukkojakin mutkia ja mukavia pikkukumpareita, jotka varsinkin pyöräillessä innostavat ehkä liiankin kovaan vauhtiin. Patikoijia ja pyöräilijöitä on usein miltei tungokseen asti. Niinpä reitille on määrätty kulkusuunta – myötäpäivään, jota kaikkien on syytä viihtyvyyden ja turvallisuuden vuoksi noudattaa. Lenkistä voi valita myös lyhyemmän version. Reilun puolen kilometrin paikkeilla on oikopolku, josta pääsee Sarvikallion taukopaikalle johtavalle tielle. Risteyksessä on myös esteetön käymälä. 

Jos jatketaan pidempää reittiä, tullaan taukopaikalle parin kilometrin patikan jälkeen. Kalliojyrkänteen päältä avautuva maisema on tullut tutuksi järven rannalla asuneiden taitelijoiden ikuistamana. Täällä ovat taiteilleet niin vastarannalla Halosenniemessä asunut Pekka Halonen kuin Suvirannan isäntä Eero Järnefelt ja hänen oppilaansa, Annivaaran emäntä Martta Wendelin. Taitelijat tulivat kauniin maiseman äärelle hakemaan töihinsä kansallisromanttista innoitusta. Kesäisin he soutivat perheineen eväsretkelle ja tekivät talvisin hiihtoretkiä samoissa maisemissa. Aluetta onkin kutsuttu puolitosissaan Pikku-Koliksi. Paikka sopii kuvataiteista kiinnostuneelle nykyretkeilijälle eräänlaiseksi pyhiinvaelluskohteeksi. 

Maisemapaikalle pääsee sekä kävellen että pyöräillen.

Avarimmat maisemat näkyvät avokalliolta, joka laskeutuu miltei pystysuorana järveen. Kannattaa välttää aivan reunalle menemistä, varsinkin jos paikalla on runsaasti muita kulkijoita. Kallion päällä on upea nuotiopaikka ja toinen samanlainen etelämpänä, lähempänä järvenrantaa. Polttopuita on puuvajassa ympäri vuoden. Muista, että nuotion sytyttäminen on metsäpalovaroituksen aikana kielletty. Kehota silloin myös muita kulkijoita olemaan sytyttämättä nuotiota tai sammuttamaan tekemänsä tulet. Sarvikalliontien ja järven välinen osa on luonnonsuojelualuetta, eikä siellä yöpyminen ole sallittu. Sen sijaan tien länsipuolelle voi pysyttää telttansa jokaisenoikeuksien mukaisesti, tosin kelvolliset telttapaikat ovat vähissä.

Jyrkänteen pohjoispuolella on järvenrantaan laskeutuvat puuportaat. Ne päättyvät laiturille, jolle pääsee niin veneellä, kajakilla kuin aurinkolautallakin, joita järvellä risteilee kaksin kappalein. Lautan voi tilata noutamaan risteilylle Sarvikallion rannasta ja kuljettamaan vaikka ravintolan rantaan. Pienemmällä budjetilla liikkuvat voivat vuokrata soutuveneen Halosenniemen museokaupasta tai Hotelli Gustavelundista, jossa talvisin vuokrataan retkiluistimia ja potkukelkkoja.

Laiturilta nousee uudet rappuset ylös Sarvikallion laelle.

Takaisin pysäköintipaikalle voi taivaltaa joko autotietä pitkin tai poikkeamalla tieosuuden puolivälistä vielä metsäpolulle, joka kiemurtelee ensimmäisen lenkin tapaan upeiden lehtojen ja vanhojen metsien halki.

Artikkeli: Mikko Lamminpää

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.