Jaurutunturin valloittava näköala ruskan aikaan, Salla

Kohde kartalla, reitin alku kartalla, GoogleMaps
Autiotuvassa kamina
Reitti 2 km / suunta, korkeusero 200 m

Katselin Karttaselain-sovelluksesta korkeuseroja Sallan suunnalla. Jokin mielenkiintoinen maasta kohoava köntti pitäisi löytää päivän toisen kohteen, Salmijoen kurun, vastapainoksi. Yksi herätti mielenkiintoni, nimittäin Jaurutunturi.

Kartalla tunturi seisoo yksin kaukana kaikesta sivistyksestä. Karttaselaimen mukaan tunturin päältä löytyy näkötorni ja autiotupa. Tämähän näyttää mielenkiintoiselta! Jaurutunturi on yksi niistä kukkuloista, joita näkyy kaukana horisontissa Pyhätunturilta katsottaessa itään / kaakkoon. 

Tunturille johtava kapea hiekkatie oli parhaat päivänsä nähnyt. Varsinaista parkkipaikkaa tunturin juurella ei ole, mutta on hyvä ottaa huomioon, että hiekkateitä pitkin ajelee jos minkälaista vempelettä. Polun alussa on puomi, ja jätimme auton puomin viereen niin, että muut mahtuvat pysäköimään tai pääsevät ajamaan tarvittaessa puomille. 

Taival alkaa kevyesti. Metsätietä vajaan kilometrin verran. Sen jälkeen polku muuttuu jyrkemmäksi kapeaksi poropoluksi.

Reitin löytymistä helpottavat siniset puissa roikkuvat latumerkit. Loppumatka olikin yllättävän jyrkkää, mutta helpohkoa polkua. 70-vuotias isäni titaanipolvella pärjäsi hyvin koko matkan.

Päällä odotti palkinto. Rakennustelineistä kasattu näkötorni ja telineiltä avautuva maisema. Torni ei ollut mitenkään kaunis, mutta ajoi asiansa.

Meinasi Tampereen poikaa hirvittää kovassa tuulessa keikkuva peltihäkkyrä. Onneksi tornista avautuva UPEA näköala helpotti tuskaa. Ruskan väripaletti, sininen taivas ja taivaalla nopeasti vaeltavat vaaleat pumpulit tekivät maisemasta dramaattisen kauniin. Siellä täällä näkyy pilvien välistä auringon valaisemia järviä ja tuntureita. Horisontissa näkyivät aina niin kauniit Pyhä- ja Luostotunturi.

Aivan tornin vierestä löytyy autiotupa ja pari epävirallista tulipaikkaa.

Tuvan varustukseen kuului kamina, pöytä ja kaksi petipaikkaa sekä kaiken maailman kippoja, joita ihmiset ovat jättäneet. Kyllä täällä yönsä viettää, kunhan kuskaa omat polttopuunsa mukanaan. Seinällä oli kehoitus roskattomaan retkeilyyn – kaljapullot kun ovat vieraslaji luonnossa ja tuvassa.

Hieno paikka! Olisin voinut kuvailla maisemia pidempäänkin, mutta seuraava kohde ja lounastauko odottivat vuoroaan.

Voit katsoa lisää kuviani instagramissa @anttiphotography