Pyhää tunnelmaa Pilpasella – Perunkajärven maisemia Rovaniemellä

Suomen luonnon päivänä elokuun 28. päivä otimme aurinkoisen ja lämpimän sään lennättäminä suunnaksi Rovaniemen koillispuolella sijaitsevat Perunkajärven metsät. Itse Perunkajärvi ei kuitenkaan ollut tähtäimessämme, vaan sen kaakkoiskärjessä kohoava, keihäänkärkeä profiililtaan muistuttava Pilpanen. Jyrkkäpiirteinen vaara ei liene liian monien retkeilijöiden kauttakulkupaikkana, paikallisia lukuunottamatta, sillä pikkuteitä ja metsäautoteitä sai muutamaan kertaan rattia käännellä, ennen kuin nelostieltä Pilpasen polulle ennätti. Ajomatkaa Rovaniemen keskustasta kertyi vajaa 40 kilometriä, mutta itse polku hiekkatien reunasta Pilpasen huipulle ei ollut pitkä.

Kohde kartalla

Ei retkeilyrakenteita

Huomaathan kunnioittaa kohdetta hyvällä käytöksellä ja retkietikettiä noudattamalla.

Muutaman kilometrin patikka aurinkoisessa, syvän vihreässä loppukesän metsässä jäi mielen sopukoihin, mutta paras herkku oli luvassa vasta huipulle kapuamisen jälkeen. Tasaisesti nouseva polku jyrkkeni vasta aivan huipun alapuolella, ja viimeistään siinä kohdalla pystyi jaloillaankin uskomaan todeksi sen, minkä kameran linssi oli hiekkatieltä kauempaa ikuistanut: Pilpasen rinne on jylhä, eikä sinänsä vaatimattoman korkuinen huippu turhaan teräväpiirteisenä verkkokalvoille ja kameran linssille kauempaa katsottuna piirry.

Huipulta avautuivat samaan aikaan rauhoittavat ja henkeäsalpaavat näkymät yli vihreiden metsien ja rusehtavien soiden, Perunkajärven sinisten laineiden välkkyessä horisontissa. On vaikea sanoa, onko Pilpasen huippu todella ollut pyhä paikka saamelaisille tai muille paikallisille, mutta pyhän tuntu oli huipulla vahvasti läsnä. Monenlaisille huipuille on tullut kengänpohjansa aseteltua, mutta Pilpasen tunnelma oli erilainen. Jotain kummaa huipun rauhassa tuntui, eikä metsien ja soiden hiljaisuus sitä vaikutelmaa varsinaisesti lannistanut – kunnes jostain kaukaa kuului Suomen luontoon ilmeisesti niin tyypillisellä tavalla kantautuva raivaussahan särinä. Mikä olisikaan ollut ironisempi äänimaisema Suomen luonnon päivän ja jylhän vaaran huipun kumppanina.

Retkeilyrakenteita ei Pilpaselta löydy – ainostaan peremmällä huipun takana sijaitseva postilaatikko, johon retkeilijä voi vieraskirjamerkintänsä ikuistaa. Polku huipulle oli hiekkatieltä kuitenkin selkeä. Rengasreittiä ei varsinaisesti ole, mutta huipun takaa pääsee varmasti kiertämään takaisin polulle. Itse palasimme kuitenkin samaa reittiä takaisin.

Pilpasen tunnelman löydät, kun suuntaat Peunkajärven itäpuolentielle vajaa 40 km Rovaniemeltä koilliseen, Olkkajärven kylän kohdalla ensin nelostieltä länteen Perunkajärventielle kääntyen, ja lopulta pari kilometriä ennen Pilpasta Perunkajärven itäpuolentielle kohti itää kääntyen. Auton voit jättää Perunkajärven itäpuolentien laitaan pienelle levikkeelle, josta polku kohti huippua lähtee.

Hengitä syvään ja aisti pyhää tunnelmaa – miten sen itse koetkaan. Pilpasen huippu jäi mieleen, ja sinne on vielä palattava.

Juho Niemelä

Kohteen sijainti: N=7400651.401, E=458893.020 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.