Iki-ihana ’Poika ja ilves’ julkaistiin uudelleen – tällaisen päiväretken voi tehdä suosikkielokuvan kuvausmaisemiin Posiolla

Muistatteko elokuvan Poika ja Ilves? Raimo O. Niemen ohjaama elokuva valmistui 21 vuotta sitten, vuonna 1998. Elokuva kertoo luonnosta ja ystävyydestä. Tarinan 12-vuotias Tomi muuttaa etelän isosta kaupungista eläintutkijaisänsä kanssa Lappiin lähelle eläinpuistoa. Isän tehtävänä on sopeuttaa vankeudessa kasvanut ilves takaisin luontoon, mutta projekti epäonnistuu. Tomi on jo ehtinyt kiintyä Leevi-ilvekseen ja päättää vapauttaa ilveksen salaa. Tästä alkaa seikkailu, joka kiehtoi lukuisia katsojia ympäri maata.

Pääkuva: Seppo Louhi

Elokuva on yhä Suomen katsotuin lastenelokuva ja nyt elokuva herää uudelleen henkiin. Vanha filmiversio on nyt remasteroitu digikopioksi ja sen ensi-ilta oli 2.8.2019. Suomen luonnon päivänä 31.8.2019 Retkipaikan lukijoilla on upea mahdollisuus nähdä elokuva Suomen luontokeskus Haltiassa maksutta – lisätietoja löytyy jutun lopusta.

Haastattelin elokuvan käsikirjoittajaa ja toista ohjaajaa Ville Suhosta ja kysyin, mikä innosti digialisoimaan vanhan elokuvan.

– Elokuvan ensi-illasta tuli joulukuussa 2018 kuluneeksi 20 vuotta. Viimeisten vuosien aikana on elokuvatekniikassa tapahtunut siirtymä digitaaliaikaan, ja filmikopioita esittäviä elokuvateattereita on yhä vähemmän. Koimme, että Pojan ja ilveksen restaurointi digikopioksi on nyt ajankohtainen. Trendi on valloilla ympäri maailmaa ja mahdollistaa näin vanhempien elokuvien laajan esittämisen teattereissa myös jatkossa.

Elokuva kuvattiin Korouoman upeissa maisemissa Posiolla. Paikka lienee monille tuttu talvikuvista ja alueen huikeista jääputouksista. Valtavat jääseinät keräävät talvisin monia jääkiipeilyn harrastajia ja nuo putoukset on jopa nimetty. Korouoman rotkolaaksoa pitkin voi talvisin vaeltaa lumikengin.

Kuva: Pertti Hilkamo

Mutta miltä tuo kaikki näyttää kesällä ja näkyykö siellä ilveksiä? Päätin ottaa asiasta selvää ja lähdin elokuvan maisemiin päiväretkelle.

Jätin auton Saukkovaaran parkkialueelle ja suuntasin viiden kilometrin pituiselle Koronjää-rengasreitille. Se on ainoa rengasreitti, toinen vaihtoehto on kulkea Korouoman rotkolaakso päästä päähän vaellusreittiä pitkin. Reitin pituus on 25 kilometriä ja sen varrella on kattava laavu- ja kämppäverkosto.

Koronjään polku lähtee laskeutumaan alas rotkolaaksoon. Matkalla pysähdyn Hannunkallion näköalapaikalle, josta avautuu mahtava maisema kesäisen jylhille kallioseinämille. Näen mielessäni Tomin ja Leevin kulkemassa jyrkkiä rinteitä ja juoksemassa karkuun metsästäjiä. Havahdun elokuvastani ja mietin, että miksi juuri Korouoma valikoitui elokuvan kuvauspaikaksi.

– Korouoma valikoitui kuvauspaikaksi tietysti osin logistisista syistä, koska se on suhteellisen lähellä Ranuaa, jossa suuri osa kuvauksista toteutettiin ja jossa työryhmä oli majoittunut, mutta ennen kaikkea toki maisemallisista, visuaalisista syistä, Suhonen kertoo.

– Ranuan ja Posion seudulta ei juuri muita jylhiä maisemia löydy, jotka jollain tavalla antaisivat katsojalle vision Lapin erämaista. Ne erämaat ovat tietty pitkälti mielikuvien maailmaa sellaisille, jotka eivät Lappia tunne, mutta halusimme joka tapauksessa luoda kuvan ”äärettömyydestä”.

Maasto on paikoin vaativaa ja voi vain kuvitella, millaista on ollut kuljettaa kuvauskalustoa siellä. Suhonen kertoo, että talvella kulkua helpotti, kun etenemään pääsi moottorikelkoilla, mutta syksyllä liikkuminen oli vaikeaa.

– Syksyllä liikkuminen metsän keskellä oli hankalaa. Valtavat kalustolaatikot oli kannettava paikalla, koska maastomönkijät eivät yksinkertaisesti päässeet yli soiden, jyrkänteiden tai kivikoiden. Bullcranen (kameranosturi) raahaaminen Korouoman korkeimmalle kohdalle, Purnuvaaran huipulle, oli jättimäinen urakka parinkymmenen ihmisen iskujoukolta. Siihen heiltä kului kokonainen päivä. Ja kun kamerat ja näyttelijät saapuivat paikalle, oli aurinko hyvää vauhtia menossa pilveen. Viime hetkellä kamera saatiin käyntiin, kraana nousi korkeuksiin ja viimeiset auringonsäteet tarttuivat filmille. Kuva oli muutamassa minuutissa tehty. Ja kalusto roudattiin samantien takaisin.

Kepein askelin päiväreppu selässä laskeuduin rotkolaakson pohjalle, jossa aikoinaan laidunsivat karja ja lampaat. Eläimet eivät enää hoida luonnonniittyjä, vaan ne niitetään säännöllisesti.

Polku seuraa Korojokea nousten välillä ylemmäs kallioseinämien lähelle. Puolessa välissä reittiä on taukopaikka evästelyä varten. Pöydän äärellä voi ihmetellä kallioseinämää, joka talvella on jääputous nimeltä Jaska Jokunen. Toiseen suuntaan avautuu vastapäätä Hannunkallion näköalapaikka, josta juuri laskeuduin laakson pohjalle.

Ohitan massiivisia kalliojyrkänteitä ja opastaulut kertovat niiden talvisia nimiä: Mammutti ja Ruskea virta. Tämä on todellinen kesäasuinen jääputousreitti. Jäätäkin kyllä löysin yhdestä kivenkolosta, eli ihan on nimensä veroinen polku.

Heinäkuinen jää

Saavun Kanjonilaavuille ja päätän vielä kivuta ylös Piippukallion laavulle. Sinne on puolen kilometrin matka, ja jos on tarvetta vesitäydennykseen, kannattaa se tehdä tässä alhaalla.

Kanjonilaavut ja vesipaikka

Nousu ylös on jyrkkä, mutta yhä vain komistuvat maisemat palkitsevat vaivan. Reitin puolimatkassa on jyrkänteen reunalla risti. Kurkkaan alas ja huh, jyrkkä on pudotus. Miksi risti on siellä, jää arvoitukseksi. Paikka on kyllä niin kaunis, että se voisi olla luonnon kirkko.

Piippukallion laavulla ei ole ketään muita ja saan ihailla henkeäsalpaavaa maisemaa itsekseni. Taivaallinen paikka pullakahveille.

Piippukallion laavu

Katseeni hakee liikettä maastosta, mutta vain linnut näyttäytyvät minulle. Ilves liikkuu ainoastaan mielikuvituksessani. Muistelen elokuvan Leeviä, oikealta nimeltään Väinöä. Se syntyi Ranuan eläinpuistossa, mutta emo hylkäsi pennun. Väinö otettiin kotihoitoon ja sitä ruokittiin tuttipullolla. Näin se tottui ihmiseen ja pääsi elokuvan tähdeksi. Väinöllä oli myös kaksi stunttia, Ruotsista tätä elokuvaa varten tuodut Isa ja Bella. Väinön vanhetessa se keskittyi enemmän PR-hommiin, kun neitokaiset hoitivat raskaammat työt. Väinön tarinan voi lukea Ville Suhosen vanhoilta sivuilta.

Piippukalliolta aukeaa huikeat näkymät

Lähdin paluumatkalle alas laakson, jotta pääsin taas kipuamaan ylämäkeen Saukkovaaran parkkipaikalle. Koronjää-reitti ei ole kilometreissä mitattuna pitkä, mutta maastoltaan se on vaativa. Rengasreittiin, kun lisää vielä edestakaisen matkan Piippukalliolle, saa lisää haastetta jaloille.

Kotona kuuntelin Lapin radiota Poika ja Ilves -elokuvan ensi-iltapäivänä. Toimittaja Sirkku Savusalo haastatteli päähenkilöä näytellyttä Konsta Hietasta. Hietanen muisteli lämmöllä kuvauksia ja Leeviä. Kuvaukset hoidettiin turvallisesti niin näyttelijöistä kuin eläimistä huolehtien. Kaikki tehtiin eläinten ehdoilla ja hyvien eläinkouluttajien johdolla. Hän totesi, että elokuvaa tehtiin suurella sydämellä, siksi sen tarina kiehtoi katsojia.

Toivottavasti tarina ja Korouoman upeat maisemat kiehtovat yhä ja elokuva löytää niin uudet kuin vanhatkin katsojat.

Retkipaikka esittää: Poika ja ilves -lukijanäytös luontokeskus Haltiassa

Suomen luonnon päivänä 31.8. on Retkipaikan lukijoilla upea mahdollisuus nähdä Poika ja ilves -elokuva Suomen luontokeskus Haltiassa. Näytöksessä ovat tekijävieraina käsikirjoittaja-ohjaaja Ville Suhonen ja näyttelijä Jarmo Mäkinen (Haapala). Tilaisuus on maksuton, mutta edellyttää ennakkoilmoittautumista. Katso FB-tapahtumasivulta lisätiedot ja varaa paikkasi!

Alla: Behind the scenes -kooste elokuvan kuvauksista

Alla: maistiaisia elokuvasta ja elokuvan kuvauksista

Lue lisää:

Korouoman jääputouksilla, Retkipaikka

Ruskavaellus Korouoman rotkolaaksossa, Retkipaikka

Korouoma Luontoon.fi-palvelussa

? Saukkovaaran P-alue kartalla
? Piippukallion laavu kartalla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.