Monipuolinen Soutumiesten lenkki Urjalassa huipentuu Kannonkolon laavuun näköalapaikalla

Kaupallisessa yhteistyössä Yhteistyöstä voimaa -matkailunedistämishanke

Retkireissuihin liittyvä kaukokaipuu saa minut usein unohtamaan, että aina uutta luontoseikkailua ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa, vaan uusi reitti voi löytyä ihan läheltäkin. Tänään aion ohjata katseeni Urjalaan ja esitellä paikallisen helmen, Soutumiesten lenkin, joka tarjoaa mieleenpainuvan retkeilykokemuksen aivan lähialueen luonnossa. Sekä Tampereen että Hämeenlinnan keskustasta paikan päälle ajelee noin kolmessa vartissa.

Reitin pituus: 6,1 km
Kulkuaika: noin 3 tuntia
Lähtöpiste: Salmentie 496 (kartta) / Koskuentie 76, Urjala (kartta)
Keskivaativa reitti

Lenkin aloituspiste löytyy Salmentien varrelta, osoitteesta Salmentie 496. Auto on mahdollista pysäköidä tien varressa olevalle parkkipaikalle, jossa on tilaa muutamalle autolle. Vaihtoehtona on jättää auto myös reitin varrella olevalle Koskuentien jätevedenpuhdistamon parkkialueelle.

Salmentien varrella minua odottaa lähes tyhjä parkkipaikka sekä opastekartta. Heinäkuinen ilma on lämmin ja puolipilvinen, joten keli on varsin täydellinen lähteä tutkimaan uutta retkipaikkaa.

Soutumiesten lenkille lähdettäessä reitin pituuden voi halutessaan räätälöidä fiilispohjalta omaan tahtiin sopivaksi. Tämän pitkälti rengasreitistä muodostuvan polun ohjeellinen pituus on noin 6 kilometriä, mutta sitä on mahdollista lyhentää viitoitetulla oikaisureitillä tai pidentää Pietarin polkuun yhdistämällä jopa yli 13 km mittaiseksi. Soutumiesten lenkki tarjoaa siis joustavuutta niin pikaiselle iltakävelylle kuin koko päivän mittaiselle retkellekin. Kuuden kilometrin lenkki on kuitenkin suositeltava, mikäli mielii nähdä sen varrella olevan Kannonkolon laavun.

Reitti ottaa ensiaskeleensa avaralla metsäaukiolla, mutta sukeltaa pian vehreän metsän syliin. Maastossa risteää polkuja runsain mitoin, mutta kulkemani lenkki on onneksi merkitty maastoon selkein kyltein, joten eksymisen vaaraa ei pitäisi olla. Reitti maalaa kiehtovan kuvan monimuotoisesta luonnosta: välillä se halkoo avaria metsäalueita, kulkee koivikoiden kautta, ylittää puroja, kiipeää mäkien huipuille ja laskeutuu taas alas metsään. Jatkuva maisemien vaihtuminen tekee reitistä mielenkiintoisen kulkea.

Polkua kulkiessa huomioni kiinnittyy reitin varrella oleviin pieniin ihmiskäden tekemiin yksityiskohtiin, kuten polun varrelle siististi aseteltuihin puupökkelöihin ja muihin pieniin asetelmiin. Jonkin ajan kuluttua eteeni tulee hieman suurempikin taideteos: pienen nyppylän päälle kasattu puinen hahmo. Mahtaakohan hän olla täällä vartoimassa, ettei luontoon jätetä mitään sinne kuulumatonta?

Jonkin matkaa polkua kuljettuani saavun reitin kenties mieleenpainuvimmalle osuudelle. Metsäinen osuus kaikkoaa taakseni ja astun jälleen avaraan, kauniiseen aukeaan, jonka reunustaa polku sivuaa. Aukion keskellä kohoaa vaatimaton kumpu, joka erottuu selvästi ympäröivästä maastosta. Kumpu nousee siinä yksinäisenä, kuin luonnon oma monumentti, keskellä aukean kaunista maisemaa.

Vaikka kumpu jää itselleni vahvasti mieleen, monille Soutumiesten lenkin kohokohta on epäilemättä Kannonkolon laavu, joka muistetaan mainita usein reitin varrella olevissa opastekylteissä. Odotankin pian pääseväni näkemään, millainen se on. Viimeinen etappi laavulle osoittautuu kuitenkin odotettua haastavammaksi. Matkalla huomaan, että laavu on sijoitettu idyllisesti pienen kukkulan laelle, jonne kiipeäminen vaatii voimia.

Helteisessä säässä laavulle nousu tuntuu raskaalta, mutta matka on lopulta onneksi varsin lyhyt. Perillä minua odottaa uudehkon näköinen laavu, jonka vierestä paljastuu kiva näkymä lähellä siintävälle peltomaisemalle. Sitä ihaillessani paikalle saapuu myös muita retkeilijöitä. Viime päivien rankat sateet ovat täyttäneet laavun vieressä olevan pienen vesiastian kauttaaltaan vedellä, tarjoten retkeilijäseurueen mukana kulkevalle koiralle ansaitut raikkaat juomavedet pitkän kapuamisen päätteeksi.

Pienen rupattelun jälkeen on taas aika jatkaa matkaa. Kierros on jotakuinkin puolivälissä, ja laavulta lähtevä reitti alkaa ohjata askeliani takaisin kohti matkan alkupistettä. Matkan varrella kohtaan vielä lisää pieniä taideteoksia, jotka rikastavat paluumatkan maisemaa.

Saavun takaisin lähtöpisteelle ja olen positiivisesti yllättynyt kaikesta kokemastani. Minulla ei ole tapana selvittää turhan tarkasti kuljettavan reitin yksityiskohtia tai sisältöä, joten onnistuin jälleen säilyttämään tietynlaisen yllätyselementin. Reitti osoittautui paljon odotettua monipuolisemmaksi ja sen huippuhetkiksi jäivät mieleen aukealla alueella ollut kumpu sekä maisemapaikalle rakennettu Kannonkolon laavu. Yleisesti ottaen reitiltä jäivät mieleen myös erinäiset pienet taideteokset, jotka toivat reittiin leikkisää ilmeikkyyttä. Jonkinlainen järvimaisema olisi toki kruunannut kokonaisuuden, mutta kaikkea ei voi saada.

Loppujen lopuksi, ottaen huomioon reitin monipuolisuuden ja sen, että kuljettavan matkan määrää voi säätää fiiliksen mukaan, on tässä varmasti monelle mieluisa lenkki kuljettavaksi. Itse tulen ainakin palaamaan tänne vielä toisenkin kerran.

www.urjalankunta.fi

www.visiturjala.fi