Savonrannan Kakonvuoren pirun luolaa etsimässä

Kakonvuorella on syvä onkalo, jossa on asunut piru. Näin kertoivat vanhat savonrantalaiset. Pirulla oli tapana hypätä kirkkoveneisiin, kaataa veneet ja ryöstää kirkkoväen eväät. Pirulla oli myös aarrekätkö jossain Kakonvuoren lähellä, ja sitä se vartioi tiukasti.

Eräänä päivänä Tanninen löysi aarteen ja vaihtoi kultarahat kupariin. Sen jälkeen piru alkoi riivata Tannisen taloa. Öisin se tuli joskus miehenä valkeissa vaatteissa sahaamaan puita riihen edessä. Välillä piru otti naisen hahmon ja ilmestyi lapsi sylissä puukasalla, joskus se tuli itse riihen kynnykselle valkoinen lakana korvissa.

Tämä Tannisten vainoaminen ja kiusaaminen jatkui usean sukupolven ajan. Kerran piru oli jopa kaapannut tytön niityltä ja pitänyt häntä kolme päivää vankina Kakonvuorella. Kakonvuoreen suhtaudutaan Savonrannalla vieläkin pelonsekaisella kunnioituksella (viite 1).

Naapurikunnassa, Heinäveden seudulla, on vaikuttanut tutumpikin kirkkoveneryöstäjä, nimittäin väkimies ja järvirosvo Ryöskä Kontiinen. Kakonvuori ei sijaitse vesireitin varrella, joten ehkä teema kirkkoveneiden ryöstämisestä on lainattu tämän legendaarisen paholaisihmisen tarinaperinteestä (viite 2).

Hieman toisessa versiossa kerrotaan, että Tölkki-Tanninen löysi maasta tölkin rahaa. Sen jälkeen hänen perheenjäsenensä halvaantuivat, joku mätäni jopa elävältä. Kerrotaan, että unessa piru neuvoi Tannista hautaamaan tuohitölkin takaisin maahan. Naapurin mies sai vihiä tölkistä, kaivoi sen ylös ja rikastui. Tämän jälkeen piru rupesi riivaamaan naapurin suvun vanhinta poikaa.

Näiden tarinoiden jälkeen alkaa olla pakko ottaa selvää tämän kuuluisan Kakonvuoren pirun asuinoloista.

Keväällä 2016 sain ensimmäistä kertaa vihiä tästä luolasta, kun Antti Huttunen kirjoitti Suomen Luolaseuran palstoilla, että eräs vanhempi mies oli hänelle kertonut, että Kakonvuoren juurella Sumpsan lammen kohdalla he olivat poikina etsineet luolaa.

Näkymä vuorelle Pienen Kakonjäven suunnalta

Kakonvuori sijaitsee entisen Savonrannan, nykyisen Savonlinnan mailla, lähellä Koloveden kansallispuistoa ja Heinäveden rajaa. Kakonvuoren kallioalueeksi lasketaan 220 hehtaarin kokoinen alue (viite 3), joka puolestaan on osa Kakonsalon luonnonsuojelualuetta (viite 4).

Vuoren näyttävimpia osia muodostaa sen noin kilometrin pitkä pohjois-koillisjyrkänne.

Kallioalueen eteläosaa reunustavat louhikkoiset Kolivuoret, joiden tuntumassa on Kolikonkainaloksi ja Kolikonrahkaksi nimettyjä maastokohteita. Näistä ensiksi tulee mieleen, että siinä on varmaan oletettu jotain pirun kolikkokätköjä, mutta ilmeisesti koli- ja kolikkotyyppiset elementit paikannimistössä tulevat kolista-verbistä (kuten myös esim koliseva) ja liittyvät kivien kolinaan esimerkiksi vuorenvyörymän johdosta.

Onkohan tässä käynyt niin, että kansa on keksinyt tarinoita pirun kolikkokätköistä selittämään näitä “outoja” paikannimiä?

Kolivuoren silmä alati valvoo Kolikonkainaloa

Kakonvuoren lounaiskulmassa on Ukonhyppyri-niminen jyrkänne. Näitä tarinoita lukiessa on käynyt mielessä, että onko siellä kenties joku “pirun riivaama” tehnyt epätoivoisen ratkaisunsa.

Takaisin Kakonvuoreen ja sen jylhiin graniittijyrkänteisiin, joissa paikoin löytyy jopa 15 metriä korkeita pystyseiniä. Jyrkänteen alla on louhikko lähes koko pituudeltaan, eli noin kilometrin matkalta. Käytännön syystä ei ole kovin mielekästä käydä koko louhikkoa läpi yhdessä päivässä ainakaan sulan aikana, koska jossakin kohdassa jyrkänne nousee suoraan lammesta.

Kakonvuoren louhikosta löytyy toistakymmentä lohkareluolaa, jotka kokonsa puolesta täyttävät nykyään Suomessa käytössä olevat “luolakriteerit”, sekä lukematon määrä pienempiä koloja.

Ensimmäinen ehdokas Kakovuoren pirun asuinsijaksi on noin 11 metriä pitkä lohkareluola, jossa on useita eri tasoja, aukkoja ja sivuhaaroja. Koordinaatit: N 6905188 E 605076.

Louhikossa kolme laattamaista lohkaretta makaa päällekkäin, muodostaen muiden lohkareiden kanssa eri tasoissa olevan järjestelmän. Keskimmäisen lohkareen alla on 0,5–3 metriä korkea ja 1–5 metriä leveä tila, joka on läpikuljettavissa ja noin 11 metriä pitkä. Noin puolivälissä on leveä portaali, jossa on useampi aukko. Tässä kohdassa pääkäytävä hieman taittuu. Siinä on myös noin 4 metriä pitkä pystyraon muodostama sivuhaara, joka on ylhäältä puoliksi avoin. Yhteensä luolassa on noin 10 eri tasoissa olevaa aukkoa.

Tämä on komea lohkareluola, jossa riittää tutkittavaa ja ihmeteltävää, mutta ehkä se ei ole kuitenkaan tarinoiden kuvaama syvä onkalo. Perinnetieto ehkä viittaa siihen, että pirunluolaa olisi etsittävä Sumpsan lammen kohdalta. On siis jatkettava etsintöjä.

Kakonvuoren pitkän ja salaperäisen louhikon läpikulku on unohtumaton kokemus. Kun kaakon suunnalta hitaasti edetään, kurkitaan kaikkiin koloihin ja ihmetellään ihmeellisiä kiviä, tullaan vihdoin väsyneenä Sumpsan lammen kohdalle. Tässä kuusikko väistyy, ja maisema muuttuu avoimemmaksi.

Lammen kaakonpuoleista louhikkoa hallitsee iso lohkare. Sen alla on pieni lippaluola, jonka alta on hieno näköala lammelle. Koordinaatit N 6905419 E 604612.

Lipan takana on ahdas muutaman metrin rako. Lohkare on komea, luola on kauniilla paikalla ja kelpaa ilman muuta taukopaikaksi, mutta on pirunluolaksi liian vaatimaton.

Luolan vieressä nousee pystyseinämä suoraan lammesta. Pieni kävely toiselle rantakaistaleelle paljastaa, että seinän toisella puolella on iso louhikko, jossa myös näkyy pari isompaa lohkaretta.

Kakonvuoren pirunluola?

Tätä louhikon osaa kannattaa lähestyä “yläkautta”, Pienen Kakonjärven rantoja pitkin. Järven itäpäästä lähtee Sumpsajoki virtaamaan kohti alempia vesiä, ja Kakonvuoren kohdatessaan se levenee hetken lammeksi asti. Lammen ja vuoren välissä on komea louhikko, josta vihdoin löytyy kunnon luola. Koordinaatit 6905450 N 604523 E.

Pirunluolan sisäänkäynti

Suuren lohkareen alla on iso, matala, salimainen ja puolivaloisa tila, joka on noin 10 metriä pitkä, 4 metriä leveä ja 1,5 metriä korkea. Salin toisessa päässä käytävä laskee alas louhikkoon. Alhaalla pimeydessä on kaksi huonemaista tilaa. Matka syvemmästä ja kaukaisemmasta “peränurkasta” etumaiseen sisäänkäyntiin on noin 20–25 metriä. Sen lisäksi lähtee tästä alakäytävästä yksi vähän valoisampi haara, jonka takaosa (ja mahdolliset sivuhaarat) jäivät yhden ahtaan kohdan takia tutkimatta, mutta silmämääräisesti arvioituna tämä ei ole sen pidempi kuin edellä mainittu haara.

Kyllä tämä luulisi kelpaavan pirunluolaksi. Onkalo on syvä ja aivan pimeä ja on hyvinkin saattanut menneinä aikakausina olla ahdistava ja pelottava inspiraationlähde muutamalle kauhutarinalle.

Mutta onko tässä nyt löydetty Kakonvuoren pirun onkalo? Vaikeaa on meidän enää päätellä, mikä kolo on aikanaan mahdollisesti pannut kansantarinat ja uskomukset tästä pirusta liikkeelle. Ja onko se edes mennyt näin. Osa tarinoista voi olla lainattu lähiseudun muista tarinoista, osa on ehkä keksitty selittämään outoja paikannimiä. Mutta yksi asia on varma. Kakonvuorella riittää onkaloita useammallekin pirulle.

Jos itse haluat ottaa selvää Kakonvuoren saloista, kannattaa varata mukaan ainakin tukevat kengät, asialliset luolavarusteet sekä pieni annos rohkeutta, tai sen puutteessa edes joku kaveri pirunpelättimeksi.

Alue on “tee-se itse-retkeilyalue”. Valmiita polkuja, opasteita ynnä muita ei ole. Pienen Kakonjärven rannalla löytyy kyllä nätti tulentekopaikka, josta on hieno näköala Kakonvuoren pohjoisrinteille. Kulkureitiksi alueen tutkimiseksi voi käyttää Muhamäentietä ja sen sivuteitä ja -uria.

Kakonvuoren pitkää itäpuoleista louhikkoa on hyvä lähestyä Leipämäen-Savonrannantien suunnalta. Käännä Kakonsalontielle ja aja sitä useita kilometrejä, kunnes vasemmalla on iso kaskialue. Kulku vuorelle sujuu parhaiten palaneen aukon takareunaa pitkin.

Ja lopuksi varmuuden vuoksi totinen vakuutus Kakonvuoren isännälle: kävin talossasi, mutta en vienyt mitään. En kultaa, en kuparia, en tuohta!

Kakonvuori kartalla. ETRS-TM35-FIN-tasokoordinaatit N=6905398.2749940455, E=604472.5469599939.

Viitteet:
1) Matti Hako, Kansanperinne. Artikkeli julkaistu teoksessa Vanhan Kerimäen historia I:2, Erillisartikkelit, s. 129-216. Jyväskylä 1993. ISBN 951-96673-2-6. Savonrannan pirusta kerrotaan sivuilla 172 ja 179.
2) Ryöskä Kontiisen luola tarinoiden keskipisteenä ja Legendaarisen Ryöskän tupa ja pöytä Heinävedellä 
3) Jukka Husa, Jari Teeriaho: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa, Suomen ympäristökeskus, Luonnos, Helsinki 2007; s 218-219
ja ymparisto.fi
4) Kakonsalo Luontoon.fi-palvelussa ja ymparisto.fi-palvelussa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.