Kesonsuon keidas Ilomantsissa on lintujen paratiisi

Kesonsuo alkoi muodostua jo 9500 vuotta sitten jään perääntyessä. Ensin vetisiin painanteisiin kertyi ravinteikasta ruskosammalturvetta, jonka päälle alkoi vähitellen kerrostua saraturpeita. Vähitellen rahkasammalet valtasivat alaa saroilta ja turvekerros paksuuntui. Nyt suon keskialuetta peittää paikoin 2 metriä paksu rahkaturvekakku. Suoalueen ytimenä on vuonna 1976 rauhoitettu 1400 hehtaarin kokoinen keidassuo. Myöhemmin alueeseen on liitetty yksityisiä luonnonsuojelualueita ja suojellun alueen laajuus on nykyisellään noin 9000 hehtaaria.

Reitin pituus 1km
Kohde kartalla

Harvinaisen suotyypin lisäksi Kesonsuon ja Koitajoen alue on linnustoltaan kansainvälisestikin merkittävä. Alueella pesivien metsähanhien, kurkien, joutsenten, merikotkien, sääksien ja monien muiden tavallisempien lajien lisäksi Kesonsuolla tiedetään pesivän myös harvinainen muuttohaukka. Koitajoen ja erityisesti Kesonsuon alue onkin keväisen lintubongarin unelma.

Olimme vaimoni kanssa lomailemassa Ilomantsissa Koitajoen alueella ja päätimme ennen kotimatkalle lähtöä poiketa vielä Kesonsuon lintutornilla. Paikoin pitkokset olivat 10 senttiä veden alla, ja matalavartisilla kengillä sai olla tarkkana.

Suokukka (Andromeda polifolia) alkaa avata kukkia lämpissä auringonpaisteessa.

Lintutornista (kartta) aukeaa hieno näkymä avaralle suolle. Polulla vastaan tullut lintuharrastaja kertoi nähneensä kurkia vain 50 metrin päässä tornista. Jonkun kerran merikotkat olivat laskeutuneet tornin katolle ja tarkkailleet sieltä ympäristöä miehestä välittämättä.

Meidän havaintomme reilun tunnin ajalta jäivät yhteen sääkseen, yhteen taivaanvuoheen, pariin tilheen, jouhisorsiin, heinäsorsiin, taveihin, telkkiin, kurkiin, joutseniin ja kymmeniin lokkeihin. Tai no, onhan sitä jo noissakin kun lisäksi lasketaan parin päivän aikana Koitajoelta kolme havaintoa saukosta, toinen havainto sääksestä ja lisäksi lukematon määrä muita pienempiä lintuja rannan puissa.

Tällä kertaa hienot eläinkuvat jäivät ottamatta, mutta sellaistahan se luontokuvaus on. Eläimiä kun ei voi oikein ohjailla eikä käskeä missä niiden pitää olla kuvattavana. Ne joko tulevat kuvattavaksi tai sitten eivät. Yleensä eivät, pitää olla kärsivällinen ja käyttää paljon aikaa saadakseen hyviä kuvia.

Kesonsuon retki on julkaistu aiemmin Tervastulia-blogissa osana laajempaa retkikertomusta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.