Höga Kusten, osa 2/4: Slåttdalsskrevanin rotko ja Tärnattholmarna, Skuleskogenin kansallispuisto

Olimme valinneet toukokuisen lomamme kohteeksi Ruotsin Höga Kustenin eli Korkean Rannikon, joka sijaitsee suurin piirtein Vaasan korkeudella. Tuolta Unescon maailmanperintökohteesta näytti löytyvän runsain määrin patikkapolkuja, ja kuvien mukaan myös ihan kelpo maisemia. Sarjan ensimmäisessä osassa matkasimme Vaasasta Uumajaan ja kiipesimme Skulebergetin huipulle. Toteutimme matkan 9.–19. toukokuuta 2026.

Osa 1: Höga Kusten, osa 1/4: matka Vaasasta Ruotsiin ja Skuleberget

2. retkipäivä Slåttdalsskrevanin rotko

• Kohde kartalla
• Reitti 6 km/suunta
  • Alkumatkasta esteetön

Toisena retkipäivänä suuntasimme Skuleskogen kansallispuiston läntiselle parkkipaikalle, jonne oli majapaikastamme noin 15 kilometrin matka. Tästä lähtee kuuden kilometrin mittainen janareitti Helvetinkolun tapaiselle, mutta reilusti pidemmälle rotkolle nimeltään Slåttdalsskrevan: rotko on 200 metriä pitkä, 30 metriä syvä ja 7 metriä leveä.

Tälle kansallispuiston tunnetuimmalle nähtävyydelle suositellaan läntiseltä parkkikselta lähtevää reittiä, koska sanotaan, että sillä saa parhaimman kokonaiskuvan kansallispuistosta. Upeita maisemia polun varrelta löytyykin. 

Alkumatkasta reitti on esteetön. Sen jälkeen on pitkästi pitkoksia, joissa metalliset poikkipienat torjuvat mahdollisen liukkauden vaaroja.

Polku kulkee pätkän matkaa Långtjärnen-lammen reunaa ja suon laitaa ja on paikoin juurakkoinen. Reitin sivussa näkyi paikoin pieniä lumilämpäreitä. Muilla reiteillä emme lunta nähneet. Noin reitin puolivälissä on lampi nimeltä Skrattabborrtjärn, josta löytyy kansallispuiston uusin yöpymistupa.

Kuuden sängyn tuvassa saa majoittua enintään kaksi yötä, ja myöhemmin tulleille tehdään tilaa, tupaa ei voi varata. Pihapiirissä saa myös telttailla. Paikalta löytyy nuotiopaikka sekä huussi, ja järvi on rannassa. Pihassa oli juuri työmies tekemässä puuhuoltoa ja huussin tyhjennystä, joten pidimmekin evästauon sitten hieman loitommalla.

Matkan varrella kiivettiin useammalle vuorelle ja laskeuduttiin niiltä myös alas ennen seuraavaa. Tässä kohtaa ollaan viimeistä edellisen vuoren huipulla. Vasemmalla häämöttää rotikko, mutta sitä ennen on vielä jyrkkä lasku alas laakson pohjalle.

Oma etenemiseni epätasaisessa maastossa oli äärettömän hidasta, mutta sää oli hieno ja maisemat komeita. Kokonaisten päivien viettäminen ulkona oli loman tavoite, joten se toteutui hyvin.

Laaksosta polku nousee kohti Slåttdalsskrevania.

Vaikuttavan näköinen rotko, jonka pohjalla ei ole saanut kävellä kesästä 2023 alkaen. Syynä ovat kallioseinämistä lohkeilevat palaset.

Rotkon kummankin seinämän päälle kulkee polku. Kummaltakin puolelta avautuu maisema merelle. Oikealla puolella on Slåttdalsberget. Sinne vievän polun jyrkimmässä kohdassa on vaijeri varmistamassa kulkemista.

Huipulta näki kauas, vaikka päivä olikin pilvinen.

Rotkolta on sitten vielä samanpituinen matka takaisinpäin, joten kilometrejä kertyi 12. Valokuvaamiseen ei mennyt takaisin tullessa ihan yhtä paljon aikaa, mutta kiireettömiä taukoja toki pidettiin.

Nylandsruten

• 700 m/suunta
• Esteetön

Poikkesimme vielä hiukan ennen parkkista katsomaan 700 metrin mittaista esteetöntä janareittiä (Nylandsruten) näköalapaikalle. Alhaalla näkyy Långtjärnen-lampi, taustalla meri ja siinä välissä kansallispuisto. 

3. retkipäivä: Tärnattholmarna

• Reitti 6 km/suunta
• Yöpymistupia, ulkopöytiä, penkkejä, tulipaikkoja ja laavu

Kolmantena retkipäivänä jätimme auton Skuleskogen kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle. Tähänkin oli majapaikastamme noin 15 km. Toukokuussa oli hyvin tilaa, kesän sesonkiaikaan tätä parkkipaikkaa suositellaan välttämään. Toisinaan parkkis on niin täynnä, että se joudutaan kokonaan sulkemaan. Tällekin päivälle oli tiedossa janareitti 6 km x 2, mutta tällä kertaa ilman vuoria.

Alkumatkasta on pitkospuita. Jokin hirmuisa myrsky on tännekin osunut, sillä puita oli kaatunut melkoisen paljon. Hyvin niitä kuitenkin oli pätkitty pois polulta, tässä kohtaa…

Noin kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan hiekkarannalle, josta löytyy penkkejä ja tulipaikka. Hyvin tästäkin voisi pulahtaa uimaan, vaikka suosittu uimaranta Kälsviken jääkin hieman sivuun reitiltä. Tämän jälkeen polku jatkuu vähän kauempana rannasta.

Yhdessä kohdassa oli jonkinmoinen matka, jossa sai kulkea reitin poikki kaatuneiden puiden ali tai yli tai jopa välistä. Kun härdelli tuntui vain jatkuvan, siirryimme rantaan ja jatkoimme sitä pitkin, kunnes polku alkoi näyttää siivommalta.

Luonteva taukopaikka on Näskebodarna, johon tulee parkkikselta 3,8 km. Entisaikoina tänne veden äärelle lähetettiin kesäksi lampaat ja paimentytöt. Heitä varten oli karjamajat, joista muutama on jäljellä. Hiekkarannalla on penkit ja tulipaikka sekä yöpymistupa, ja lähistöltä löytyy myös puuvaja ja huussi.

Reitin jatkuessa oikean käden puolelle jää yksityisiä mökkejä, joten niitä ei kannata mennä tutkimaan lähempää. Polku siirtyy kauemmaksi rannasta ja laskeutuu sitten aikanaan kahdelle saarelle (Tärnattholmarna), joille maankohoamisen myötä pääsee nykyään yleensä kävelemään kuivin jaloin.

Hiekka- ja kalliorantaisilla saarilla on useita yöpymistupia, ulkopöytiä, penkkejä, tulipaikkoja ja laavukin.

Paluu tapahtuu samaa reittiä pitkin. Kohdan, jossa oli eniten puita reitin päällä, kiersimme rannan kautta. Illalla löysin polvestani pikkuruisen punkin. Kannattaa laittaa lahkeet sukkien sisään, sitä en tällä kertaa ollut huomannut tehdä.

Kuvat: Mari ja Mika Leijo

Lue seuraavaksi:

Husabyn kirkko ja riimukivi, Ruotsi

Mittasuhteet vetivät sanattomiksi – Storforsen, Ruotsi

Tanumin korostetut kalliokaiverrukset, Bohuslän, Ruotsi