Höga Kusten, osa 3/4: Rotsidanin luonnonsuojelualueen rannat

Olimme valinneet toukokuisen lomamme kohteeksi Ruotsin Höga Kustenin eli Korkean Rannikon, joka sijaitsee suurin piirtein Vaasan korkeudella. Tuolta Unescon maailmanperintökohteesta näytti löytyvän runsain määrin patikkapolkuja, ja kuvien mukaan myös ihan kelpo maisemia. Sarjan ensimmäisessä osassa matkasimme Vaasasta Uumajaan ja kiipesimme Skulebergetin huipulle, ja toisessa osassa kuljimme Skuleskogenin kansallispuistossa. Toteutimme matkan 9.–19. toukokuuta 2026.

4. retkipäivä Nordingrå ja Mannaminne

Yöllinen sade jatkui puolillepäivin. Onneksi ei ollut patikkapäivä. Loppureissun ajaksi siirryimme majoittumaan hieman etelämmäksi meren rannalle Barstaan, jonne on Dockstasta noin 40 kilometriä.

Matkalla pysähdyimme Nordingrån kirkolla, jossa katselimme vanhoja kirkkotalleja, joita on nyt jäljellä 12. Lähellä oli kauppa, jossa teimme ruokaostoksia seuraavia päiviä varten.

Matkan varrella on myös Mannaminne – elävä museo, josta löytyy monenlaista rakennusta ja teknistä laitetta. Paikka on auki vain sesonkiaikaan, mutta tarkistin etukäteen, että alueella kulkeminen ja katseleminen oli luvallista.

Pihapiiristä lähtee lyhyt polku Stortorget-nimiselle näköalapaikalle, joka jäi tällä kertaa testaamatta.

Ensimmäistä kertaa reissun aikana pääsimme valmiiseen ruokapöytään, sillä helatorstaina ja sitä seuraavana viikonloppuna useat ruokapaikat olivat auki, vaikka jokapäiväinen aukiolo alkaa vasta myöhemmin. Gårdsbutiken löytyi niin pienen hiekkatien varrelta, että ehdin moneen kertaan epäillä, sijaitseeko se oikeasti täällä.

Putiikkiravintolan pihaan käveli joukko nuoria rinkat selässään ja suuntasivat siitä kohti Själandsklintenia.

Asemapaikkana Barsta

Kartta

Majoituimme vanhasta kalamajasta hiljattain remontoidussa pienessä mökissä, josta löytyi kaikki tarpeellinen: sänky, pöytä ja tuolit, pieni keittiösyvennys, vessa ja suihku. Viereinen maja näytti edelleen olevan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, kalastajat tekivät työtään päivittäin. Meidän mökkimme kuvassa etuvasemmalla.

Illalla kävimme heti kurkistamassa naapurissa sijaitsevaa Barstan kappelia. Tämä 1600-luvun puolivälissä rakennettu kalastajien kappeli on yksi alkuperäisimmässä kuosissaan olevista rannikon kappeleista.

5. retkipäivä: Rotsidanin luonnonsuojelualue

Kartta
Pöytiä, penkkejä ja tulipaikkoja

Viides retkipäivä avautui pilvisenä. Majoituksen hintaan sisältyvän aamiaisen kävimme syömässä läheisessä Skutskepparn-ravintolassa, joka on muutoin auki sesonkiaikaan. Sen jälkeen meni onneksi kotvanen eväiden tekemiseen, ja sinä aikana pieni sadekuuro ehti mennä ohi.

Retkikohteena oli Rotsidan, jonne lähtee polku ihan majapaikan edestä. Alkumatkasta reitti kulkee hetken aikaa kuusikossa ennen kuin meri alkaa häämöttää ja jäkäläiset kalliot levittäytyvät kummallakin puolella.

Reitti kulkee välillä rantakallioilla. Siniset maalimerkit erottuivat silmiini sumuisessa säässä toisinaan melko heikosti, mutta eksyähän tässä ei voi.

Rotsidanin luonnonsuojelualue on neljän kilometrin pituinen laakeiden rantakallioiden alue, joka on lämpimään aikaan suosittu oleskelupaikka. Uimisen kanssa saa olla varovainen, sillä aallot voivat olla kovia ja heittää uimarin kallioille.

Rannan puolivälissä on useammassa kohdassa pöytä, penkkejä ja tulipaikkoja. Tähän pääsee myös esteettömästi 500 metrin päästä parkkipaikalta.

Rannalta löytyy kasveja, jotka ovat muualla Ruotsissa harvinaisia. Tämä näyttää samalta kuin esitteessä kuvattu Cardaminopsis petraea.

Taukopaikalta lähdimme rantakalliota pitkin eteenpäin, ja yksityiselle mökille tullessa huomasimme, että reitti taitaa mennä jostain muualta. Löytyihän se sieltä sitten mökin takaa. Jos taukopaikalta lähtee kohti parkkipaikkaa, reitille löytää helposti.

Tästä saisi ympyräreitin, jos kävelisi polun päähän ja siitä Fjällsvikin kappelin kautta tielle, jota pitkin voisi kävellä takaisin Barstaan. Me kuitenkin käännyimme jossain kohtaa ja kävelimme samaa polkua takaisinpäin. Maisema on erilainen toiseen suuntaan ja matkalla oli paljon tutkittavaa.

Illalla kävimme erikseen autolla katsomassa Fjällsvikin kappelia. Nykyinen kappeli on vuodelta 1978, samalla paikalla aiemmin sijainneen rakennusaikaa ei tiedetä. Tien pientareella oli saamelaisesta kulttuurimiljööstä tekstikyltti, jossa myös kerrottiin suomalaisten pakolaisten tulleen alueelle useina eri aikoina.

Fjällsvikin risteyksessä oli soma minimuseo, ja kun sen osalta sesonki oli jo alkanut eli museo oli auki, kurkistimme sisään. Sieltä löytyi mm. seudun historiasta kertovia lehtileikkeitä. Rakennus on vanha postitalo, jossa sijaitsivat kyläläisten postilaatikot suojassa säältä. Postitalo oli alkuperäisessä käytössään 1960-luvun puoliväliin asti, museona se on toiminut noin kahdeksan vuotta.

Illalla näimme nuorten rinkankantajien kävelevän kylän läpi kohti Rotsidaniin vievää polkua. Tunnistimme joukon samaksi, jonka olimme nähneet edellisenä päivänä. Ehkä he olivat vaeltamassa maailmanperintöreitillä (Världsarvsleden), joka sadan kilometrin pituisena mutkittelee Nordingrån alueella.