Kävelyreitti valtavan urakan vaatineen kanavan varrella – Kirjavalan kanavapolku Parikkalassa

Kahden kilometrin mittainen Kirjavalan kanava kaivettiin 1800-luvulla uuden peltomaan aikaansaamiseksi. Eikä siinä kaikki: lisäksi sitä syvennettiin 11 vuotta kestäneessä urakassa 1920-1930 -luvuilla. Kyläyhdistys on pitänyt yllä mukavaa luontopolkua, joka kulkee historiallisen kanavan varrella.

Kirjavalan kanavapolku Parikkalassa
Päivämäärä: 15.6.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 669.
Reitin pituus: 2 km.
Kohokohdat: Kirjavalan kanavan mielenkiintoinen tarina sekä kylän kauniit maalaismaisemat ja rehevä luonto.
Parkkipaikka: K-Market Röksän takana, osoite Kirjavalantie 66. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kuutostie on alle kilometrin päässä, mutta en löytänyt yhteyksiä, jotka toisivat Kirjavalan kohdalle.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitin varrella rehevää kasvillisuutta, ja kengät ja sukat kastuivat kesäisenä aamuna, muuten reitti ei vaikuttanut kostealta.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti. Jopa helpohko.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Historiakatsaus: Käväisin Kirjavalassa muutama vuosi sitten Parikkalassa ajellessani, mutta en löytänyt silloin kanavapolkua. Tien laidalta meni huonokuntoiset portaat kanavan rantaan ja taisin kuvitella, että reitti ja sen rakenteet olisivat todella huonossa kunnossa. Tänä vuonna huomasin, että Kirjavalan seudun kyläyhdistys oli pistänyt rakenteita kuntoon ja nyt päätin ottaa sen kesäkuisen retkipäivän ohjelmaan.

Ajelin Kirjavalan kyläkaupalle ja huomasin sen vieressä kanavapolkun opastaulun sekä nuolen kohti P-paikkaa. Nuoli ohjasi K-Marketin takapihalle. Auto parkkiin, reppu selkään ja kohti opastaulua. Huonokuntoiset portaat kanavan rantaan ovat yhä tässä kylttien takana, mutta reitti ei oikeasti lähde sinne – totesin sen karttaan tutustuessani.

Reitti kulkee kanavan molemmin puolin. Pohjoinen puoli kuljetaan hiekkatiellä, eteläinen puoli metsäpolulla. Kiertosuuntaa ei ole määritelty. Ajattelin kulkevani metsäpolun ensin ja palaavani hiekkatietä takaisin – kiertäisin siis reitin vastapäivään.

Reitin varrella on muutama taulu, jossa kerrotaan seudun kasvillisuudesta sekä kanavan mielenkiintoisesta historiasta. Ja nyt historiakatsaus 2: Kirjavalanjoen kanava on kaivettu alun perin 1835-1838 ja tavoitteena oli Suur-Rautjärven pinnan laskeminen uuden peltomaan saamiseksi. Työ jatkui 1920-1931, jolloin kanavaa syvennettiin ja peltoaluetta saatiin vielä toinen mokoma (noin 600 hehtaaria) lisää. Jälkimmäisen osuuden kestoksi oli arvioitu 4 vuotta, mutta loppujen lopuksi työ veikin aika paljon enemmän, 11 vuotta. Tässä vaiheessa kyläläisten into oli jo aika vähissä, mutta työ saatiin kuitenkin valmiiksi.

Ensimmäiset metrit kuljin siis asfaltoitua Kirjavalantietä. Sillan jälkeen on näkyvissä jopa kanavapolulle ohjaava liikennemerkki.

Käännös siis vasempaan ja tielle, joka vaikutti kulkevan talojen pihaan – tämä on kuitenkin aivan oikea suunta.

Hetken päästä ollaan jo metsäpolulla. Reitti on täällä merkitty oranssein maalimerkein. Syvä kanava on melkein kilometrin ajan polun pohjoispuolella. Aivan kanavan rannassa polku ei käy (en ainakaan huomannut).

Eteläisen polun puolivälin kieppeillä (noin 600 metrin kävelyn jälkeen) saavuin tämän reitin taukopaikalle, jota oli ilmeisesti tänä keväänä kunnostettu kyläyhdistyksen toimesta. Taukopaikalla on penkit, tulipaikka ja puukatos. Taustalla näkyvät myös portaat, joita pitkin tänne voi saapua suoraan hiekkatieltä.

En tarvinnut taukoa, joten jatkoin matkaa. Aloin kiinnittää huomiota kasvillisuuteen. Kuten tunnettua, seudun luonto on rehevää johtuen laatokankarjalaisesta ilmastosta ja ravinteikkaasta maaperästä. Mm. vaahteraa kasvoi todella paljon reitin varrella, samoin huomasin joitakin tammia ja lehmuksia.

Kasvillisuudesta puheen ollen: luonto yrittää täällä vallata myös polun. Reittiä oli paikoin hankala seurata, mutta oransseja merkkejä oli tarpeeksi – ja lisäksi se kulkee koko ajan suurin piirtein samalla etäisyydellä kanavasta. Yhdessä kohdassa huomasin alas kanavan varteen laskeutuvan polun ja puussa kyltin, jossa varoiteltiin liukkaista lankuista. En lähtenyt tutkimaan pääreitiltä poikkeavaa polkua, kuljin koko ajan oranssien merkkien johdattamana.

Ahopirkko eli 22-pistepirkko kulki hetken aikaa mukanani.

Reitillä kasvoi kookasta mansikkaa, jonka arvasin ukkomansikaksi. Sitä on viljelty 1800-luvulla ja se on säilynyt Suomessa erityisesti vanhojen puutarhojen liepeillä.

Kilometrin kohdalla ylitetään komea puusilta (blogin pääkuvassa) ja käännytään 180 astetta kohti länttä. Nyt kuljetaan viehättävää hiekkatietä pitkin takaisin kohti lähtöpaikkaa.

Reitin varrella kukki lehtoakileijaa, joka on varmasti läheisten puutarhojen karkulainen.

Peltoja ja rakennuksia katsellessani tuli mieleen lähistöllä kävelemäni Mikkiksen tarinapolku, josta pidin kovasti. Ajattelin kävellessäni, että omasta mielestäni tällä seudulla on joitakin Suomen kauniimpia kulttuurimaisemia. Loivasti kumpuileva maasto ja todella vehreä luonto lehtipuineen ja pensaineen tekevät näkymistä kovin silmäystävälliset.

Kierros päättyi K-kaupan takapihalle. Kävelyä aika tasan kaksi kilometriä, aikaa kului 40 minuuttia. En tavannut muita kävelijöitä.

Reitti oli helpohko. Polun näkyvyys teki siitä ehkä nipin napin keskivaativan, meinasin muutaman kerran kompastella kumpuihin, joita en nähnyt kasvillisuuden alta.

Tulevaisuuskatsaus: Lukemani artikkelin mukaan luontopolkua ylläpitänyt kyläyhdistys lopettaa toimintansa. Toivottavasti Parikkalan kunta – tai jokin muu instanssi – pitää huolta polusta jatkossakin. Kanavan tarina on mielenkiintoinen ja luonto komean runsasta.

Sijainti: N=6839974.414, E=640176.313 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.6673702; GEO:lon=29.6479755

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mikkiksen tarinapolku
Jääkausipolku
Aate-Pekan polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.