Höga Kusten, osa 1/4: matka Vaasasta Ruotsiin ja Skuleberget

Toukokuussa oli tulossa pari viikkoa lomaa, ja reissukohteeksi oli valikoitunut Höga Kusten eli Korkea Rannikko, joka löytyy Ruotsista suurin piirtein Vaasan korkeudelta. Tuolta Unescon maailmanperintökohteesta näytti löytyvän runsain määrin patikkapolkuja, ja kuvien mukaan myös ihan kelpo maisemia. Nyt alkava neliosainen juttusarjani kertoo matkastamme, jonka toteutimme 9.–19. toukokuuta 2026.

Pitkään mietin, mikä siitä tekee korkean rannikon, jopa maailman korkeimman, kun korkeampia rantakallioita löytyy muualta. Lopulta löysin selityksen: Höga Kustenilla maa on kohonnut eniten maailmassa viimeisimmän jääkauden jälkeen. Tällä alueella jääkerros oli paksuimmillaan kolme kilometriä, ja se painoi maata tuhat metriä alaspäin. Kun ilmasto lämpeni, jää alkoi sulaa ja paino hellittää, alkoi maan kohoaminen, joka aluksi oli noin 10 senttimetriä vuodessa. Nykyään maa kohoaa tällä alueella noin 8–9 millimetriä vuodessa. Samalla kohtaa Suomen puolella maa kohoaa saman verran, mutta täällä maasto on sillä kohtaa kovin tasaista.

Menomatka Vaasa–Höga Kusten

Terapiasaari, Vaasa

Kohde kartalla

Ensimmäisenä lomapäivänä ajettiin kotoa Vaasaan. Siellä kävimme tutustumassa Suvilahden asuntomessualueelle vuonna 2008 rakennettuun Terapiasaareen, joka on suunniteltu aistipuutarhaksi. Toukokuun alkupuolella koivut vihersivät vienosti, ja lempeät laineet toivat mukanaan meren tuoksun. Terapiasaaressa oli myös pöytä ja penkkejä.

Kävelyreitti jatkui sillan yli Lammassaareen ja siitä edelleen Maankohoamispuistoon. Kävimme läheisellä Ahvensaaren uimarannalla, joka oli vielä autio.

Takaisin kävelimme asuntomessualueen läpi Liito-oravankatua pitkin, jonka päästä pääsi pujahtamaan rannan pitkospuille ja takaisin lähtöpisteeseen.

Auton olimme jättäneet läheistä ruokakauppaa vastapäätä olevalle parkkipaikalle. Yön vietimme Vaasassa.

Laivalla Vaasasta Uumajaan

Toisen lomapäivän aamuna olimme satamassa ennen seitsemää odottamassa auton lastaamista laivaan. Wasa Line ajaa meren yli monta kertaa päivässä ympäri vuoden, merimatka kestää nelisen tuntia. Juuri ennen lähtöä uutisissa oli useampaan kertaan juttua vuonna 2021 liikennöinnin aloittaneesta Aurora Botnia -hybridialuksesta, jonka koneisto toimii monipolttoaine- ja akkuratkaisulla pääpolttoaineen ollessa nesteytetty bio- tai maakaasu. Uutisessa (Yle 5.4.2026) laivaa kutsutaan maailman vihreimmäksi matkustaja-alukseksi. Aurora Botnia on mukana myös laajassa eurooppalaisessa hankkeessa, jossa kehitetään vetyteknologiaa merenkulun päästöjen vähentämiseksi (Yle 7.5.2026).

Laivalla nautimme rauhallisesta aamiaisesta ja Uumajaan saavuimme puolenpäivän aikaan. Siitä matka jatkui autolla noin 110 km etelään Örnsköldsvikiin, jossa teimme ruokaostokset isosta kaupasta. Tässä kohtaa olisi kannattanut maksaa ostokset käteisellä, jotta olisi saanut esim. 50 kruunun rahoja. Niillä olisi ollut käyttöä patikkareittien parkkipaikoilla. Matka jatkui kohti Dockstaa, jonne oli noin 30 kilometriä. Hiukan ennen kylän keskustaa E4-tien oikealla puolella Skuleberget-vuoren juurella on Höga Kustenin luontokeskus Naturum. Se oli vielä hetken aikaa auki, joten kävelimme näyttelyjen läpi ja poimin mukaan esitteitä.

Luontokeskuksen vierestä lähtee yksi reitti kohti Skulebergetin huippua, tämän luolareitin (Grottstigen) puolivälistä löytyy luola ja näköalapaikka. Reitti on vaativa jyrkkyytensä vuoksi. Luontokeskuksesta napatun kartan mukaan keskuksen lähistöllä kiertelee myös esteetön reitti (Gröna slingan), mutta siitä en onnistunut löytämään mitään mainintaa nettisivuilta.

Lisäksi huipulle voi kiivetä Via Ferrataa pitkin, vuoren seinältä löytyy neljä eritasoista reittiä. Veljekset Gunnar ja Arne Nordin olivat kiivenneet Skulebergetin itäseinää monet kerrat ja miettineet, miten tuon mahdollisuuden voisi avata muillekin. Ongelma vain oli, että se ei ollut ihan vaaratonta. Lomareissullaan Dolomiiteilla he tutustuivat Via Ferrataan ja kotiin palattuaan alkoivat suunnitella ja toteuttaa Ruotsin ja Pohjoismaiden ensimmäistä Via Ferrataa vuonna 1987.

Asemapaikkana Docksta

Meidän matkamme jatkui vielä pari kilometriä Dockstaan. Kylästä löytyy ruokakauppa, leipomo ja Docksta Bar, ympäri vuoden auki oleva ruokapaikka, joka tuntui näillä seuduin olevan harvinaisuus. Ja toki kylästä löytyy myös kirkko (Vibyggerå kyrka), jonka ovi oli auki ja kun siitä ohi ajoimme, poikkesimme sitä katsomaan.

Majoituimme Lillyn talossa, joka sijaitsee maalaismaisemassa isäntäväen pihapiirissä. Vanhassa, hyvin kunnostetussa talossa on alakerrassa kunnon keittiö ja olohuone, yläkerrasta löytyy makuuhuone, oleskelutila ja kylppäri. Talon historiasta oli mielenkiintoista lukea, yksi asukkaista on ollut Lilly. Seinältä löytyi sukutaulu 300 vuoden ajalta. Paikka oli erittäin rauhallinen, hiljaisuus oli tervetullutta. Muitakin majoitusvaihtoehtoja Dockstasta löytyy.

1. retkipäivä, Skuleberget

Kohde kartalla
Eteläinen polku 2,5 km/suunta
Huipulla Kalottipolku 900 m
Huipulla sesonkikahvila Toppstugan

Ensimmäisen retkipäivän kohteena oli Skuleberget. Reitiksi oli valikoitunut noin 2,5 km mittainen Eteläinen polku (Södra Bergsstigen), joka suurimmaksi osaksi noudatteli Höga Kusten -reittiä. Höga Kusten leden on 135 kilometriä pitkä patikkareitti, joka kulkee maailmanperintöalueen poikki.

Reitti alkaa Friluftsbyn parkkipaikalta (tässä olisi ensimmäisen kerran tarvittu parkkirahaa), jonne oli majapaikastamme pari kilometriä.

Polku nousee ensin suht jyrkästi ennen kuin tasoittuu metsäpoluksi, joka hetken kuluttua jatkuu kallioisena nousuna ylös asti.

Matkalla kannattaa pysähtyä usein ja kääntyä katsomaan, millaiset maisemat avautuvat meren suuntaan.

Kun ylös on päässyt, kannattaa kiertää myös Kalottipolku (Kalottstigen), joka on 900 metrin mittainen ympyräreitti vuoren huipulla. Maisemat avautuvat joka suuntaan.

Kun viimeisimmän jääkauden jäät olivat sulaneet, suurin osa Höga Kustenista oli veden alla. Skulebergetin huippu oli tuolloin yhdeksän metriä korkea pieni saari. Huipulla on useassa kohdassa näkyvissä metallivyö, joka on asetettu siihen kohtaan, mikä oli tuolloinen rantaviiva. Tällä hetkellä sen alapuolella on näkyvissä 286 metriä vuorta.

Vuoren huipulla, sen myssyssä eli kalotissa, kasvaa metsää, kun taas alempaa vesi ja aallot ovat vuosituhansien aikana huuhtoneet maan pois ja kasvillisuus on siksi vähäisempää.

Ylhäällä on kahvila Toppstugan, joka on auki sesonkiaikaan.

Alas lähdimme tuolihissin huoltopolkua (Linbanestigen), joka on lyhyempi reitti (1,3 km). Ylös ja alas pääsee siis sesonkiaikaan myös tuolihissillä (linbana). Pienen sadekuuron ajan seisoskelimme kuusen juurella. Ja sitten pilvinen päivä yhtäkkiä muuttuikin kirkkaaksi. Poikkesimme polulta hieman sivuun ja jäimme vielä pitkäksi aikaa nauttimaan näkymistä.