Hikipatikan kruunaa virkistävä pulahdus uimarannalla – tällainen oli retkipäiväni VedenjakajaReitistöllä

Kaupallisessa yhteistyössä Pieksämäkeläiset ry

Olin isäni kanssa tutustumassa VedenjakajaReitistöön Pieksämäellä. Tämä on juttusarjani neljäs osa, jossa seikkailen Salvosen maisemissa sekä pulahdan Tahinlammella uimaan. Aiemmissa osissa kerroin patikkaretkestäni Kukkarojärven kierroksella, maastopyöräreissusta VedenjakajaReitistön monipuolisilla reiteillä sekä kanoottiretkestä kauniin Naarajärven aalloilla. Tähän mennessä reitistö oli yllättänyt meidät muun muassa luksusteltalla, jossa majoituimme ensimmäisen yön, sekä vetolossilla, jolla ylitimme vesistön pyörien kanssa. Mitähän seuraavaksi olisi luvassa?

VedenjakajaReitistö oli tarjoillut koko viikonlopun parastaan. Touko-kesäkuun taite on hyvää retkeilyaikaa. Upea sää, ei liian kylmä tai kuuma. Onneksi myös loppukesäisin ja syksyisin saadaan usein nauttia näistä samoista asioista, ja kaiken lisäksi vielä ruskastakin.

Maastokartalta katsottuna Salvosen ja Partaharjun maastot näyttivät mielenkiitoisilta, joten lähdin tutkimaan niitä lähemmin. Lisäksi reitistökartan mukaan alueella on luonnon ohella monenmoista aktiviteettiä.

VedenjakajaReitistön upeat maisemat.

Ajattelin tutustua maisemiin tällä kertaa jälleen kävellen. Jätin autoni Salvosenharjun parkkipaikalle (Kartta | Google maps: Partaharjuntie 223) ja läksin kohti Salvosen rantaa.

Ensimmäisenä saavuin keskelle frisbeegolfrataa, joka näytti kaltaiselleni tasaiseen rangeen tottuneelle aika hurjalta. Radalla on 21 väylää, joten viskottavaa riittää lähes 10 metrin korkeuseroissa. Aina kun ylitin yhden mäen, toinen ilmestyi eteeni.

Kuvaushetki kesken puttauksen.

Ravaamalla hiekkaharjuja ylös ja alas alkoi jo pelkkä kameran kantaminenkin käydä urheilusta. Viimein saavuin veden äärelle.

Rannassa kulki sulanut hiihtolatu, ja olipa siellä myös Pieksän ladun maja. Kannattaa muuten katsoa myös reitistön talvikartta. Täällä ei tule tylsää pakkasellakaan. Hiihtolatujen lisäksi pääsee maastopyöräilemään talvireiteillä ja jäätilanteen salliessa retkiluistelemaan Salvosen jäillä.

Rannassa istahdin kivelle ja kuuntelin lintujen laulua. Hento tuulenvire viritteli järven pintaa varovasti, ja rantaluonto oli heräämässä kesään. Miltäköhän nämä maisemat näyttävät kesän taittuessa ruskaan?

En voinut olla huomaamatta myös lasten ääniä, jotka kantautuivat veden pintaa pitkin korviini Partaharjun toimintakeskuksen suunnalta. Siellä on myös leirintäalue ja hotelli.

Salvosen rantaa.

Natiaisten vesileikkien siivittämänä sain idean. Yksi juttu oli vielä pakko kokea. Suuntasin takaisin autolle ja käänsin nokan kohti Tahinlampea.

Tahinlammella (Kartta | Googlemaps: Peiposjärventie 96, Pieksämäki) on nimittäin yleinen uimaranta, jonka ohi olin ajanut VedenjakajaReitistö-viikonloppuni aikana jo useamman kerran. Ei muuta kuin vaatteet pois ja järveen. No, toki uimahousut puin ensin!

Vettä ei vielä tuolloin touko-kesäkuun taitteessa voinut kutsua varsinaisesti lämpimäksi, mutta kastahdettavaksi kyllä.

Tule tule iso kala…

Auringon hiivittyä pilvien taakse muut uimarit olivat jo poistuneet paikalta. Vastarannalla kalan narraajat eivät edes huomanneet pulikointiani. Näyttivät sen verran keskittyneiltä. Millainen mahtaa olla suurin näistä vesistä nostettu eväkäs?

Nousin ylös vedestä ja suuntasin takaisin autolle. Pukeutumisen jälkeen oli aika lähteä kohti päivän viimeistä kohdettani, joka olisi Paltasen esteetön suopuisto. Paikka osoittautuikin olevan todella hieno! Se asettaa riman varsin korkealle maamme esteettömien luontokohteiden parissa. Kerron suopuistosta juttusarjani seuraavassa ja viimeisessä osassa.

Tunnelma oli jo hieman haikea. Paljon oli tullut nähtyä ja koettua viikonlopun aikana. Niin paljon olisi edelleen koettavaa.

Näitä maisemia tulee ikävä!

Tähän loppuun on vielä pakko mainita Pyhä Olavi, josta olin kuullut puhuttavan muutaman kerran vierailuni aikana. Lisäksi aiemmin saunoin ja vietin yöni Pyhän Olavin majatalossa. Kaveri oli ilmeisesti varsinainen supersankari, ja hänestä kerrotut jutut vetävät vertoja jopa Batmanille. Kannattaa lukea Olavin urotöistä lisää vaikka netistä. Muun muassa Olavinlinnan nimi Savonlinnassa tulee juuri häneltä. Suomen kautta kulkee myös jopa 800 kilometrin mittainen Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti, joka mutkittelee Pietarista Pieksämäen kautta Turkuun ja edelleen jopa Norjan Trondheimiin asti. Retkipaikassa on julkaistu juttusarjakin, jossa kuljetaan Pyhän Olavin reittiä Turun ja Trondheimin välillä. Juttusarjan ensimmäinen osa löytyy tästä.

Pyhään Olaviin perustuvaa kännykkäpeliä ollaan tekemässä VedenjakajaReitistölle. Peli ei ollut vielä vierailuni aikana toiminnassa, mutta kun olet itse suuntaamassa reitistölle, kannattaa tarkistaa osoitteesta www.vedenjakajareitisto.fi josko peli on jo ilmestynyt pelattavaksi!

Juttusarjan aiemmat osat:

Kauniita rantareittejä, helppoja polkuja ja yö luksusteltassa – lähdimme tutkimaan Pieksämäen VedenjakajaReitistön ihmeitä

Maastopyöräreitistö parhaasta päästä? VedenjakajaReitistöllä pääsee polkujen ja pitkosten lisäksi nauttimaan vetolossista ja saunasta

Olisiko oma valintasi kanootti vai SUP-lauta? Tällainen oli melontaretkemme VedenjakajaReitistön kauniilla Naarajärvellä

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.