Maastopyöräreitistö parhaasta päästä? VedenjakajaReitistöllä pääsee polkujen ja pitkosten lisäksi nauttimaan vetolossista ja saunasta
Kaupallisessa yhteistyössä Pieksämäkeläiset ry
Olen tutustumassa Pieksämäen mainetta niittävään VedenjakajaReitistöön isäni kanssa. Tämä on juttusarjani toinen osa, tervetuloa reissuun! Jos missasit ensimmäisen osan, jossa yövyimme alueella glamping-teltassa ja kuljimme jalan katsomassa mitä Kukkarojärven kierrokselta löytyy, voit lukea jutun tästä.
VedenjakajaReitistö on varsinainen maastopyöräilijän unelma. Upeita maisemia, virallisia maastopyöräreittejä, tulipaikkoja ja paljon sovellettavaa oman mielen mukaan. Pääset tutkimaan reittejä tarkemmin osoitteesta www.vedenjakajareitisto.fi löytyvästä reittikartasta. Metsänpohjan kulumisen estämiseksi kannattaa aina pysyä valmiilla reiteillä – ja niitähän täällä riittää!
Vinkkinä heti kärkeen: voit saapua VedenjakajaReitistölle vaikkapa junalla. Kuopiosta ja Jyväskylästä pääsee Pieksämäelle junalla alle tunnissa. Eväät mukaan, nappaa pyörä itsepalveluvarastolta tai lähde retkelle vaikkapa jalan. Reitistölle on matkaa vajaat 2 kilometriä rautatieasemalta. Tässä vielä kartta polun alkuun.
VedenjakajaReitistö suorastaan kutsuu tutustumaan maisemiin pyörällä. Normaalisti olen kohtuullisen vikkelä rullaamaan polkupyörää (ainakin omasta mielestäni), mutta nyt pidin hyvän määrän taukoja ja nautin maisemista.
Saimme fatbike-pyörät alueella pyöriä vuokraavan Savo Cyclesin itsepalveluvarastolta, joka sijaitsee aivan Rautatieaseman tuntumassa. Suuntasimme rautatiesillan yli Kontiopuistoon ja saavuimme polun alkuun. Olimme tutustuneet reittiverkostoon ennalta netissä ja suunnitelleet oman ajoreittimme omiin toiveisiimme ja tarpeisiimme sopivaksi. Olimme jättäneet kaikkein pienimmät ja pomppuisimmat polut omasta reittisuunnitelmastamme pois, mutta jos olet kokenut tai muutoin vain haastetta kaipaava maastopyöräilijä niin huomaa, että niitäkin on täällä tarjolla.
Alkupätkä oli vanhaa metsäkonepolkua, jonka jälkeen tuli hieman rajumpi osuus. Piti ylittää suo pitkospuita pitkin sekä nousta jyrkkä Jänisvuoren kukkula ylös. Tämän jälkeen reitti helpotti, ja pääsimme nauttimaan myös maisemista polkemisen ohessa.
Saavuimme Peiposjärventielle, josta matka jatkui kohti Kukkarojärven ylittävää vetolossia. Jos haluat selvitä helpommalla kuin me ja välttää alun pitkospuuosuuden sekä Jänisvuoren hiostavat rinteet, voit suunnata rautatieasemalta suoraan Peiposjärventielle.
Suomessa on muutamia lihasvoimalla toimivia losseja vielä jäljellä. Aina hauska kokemus varsinkin perheen pienimmille, ja katkaisee retken mukavasti.
Suuntasimme kohti Nikkarilan metsäopistoa. Osa matkasta oli hyvää metsäpolkua, ja välillä mentiin sorateitä pitkin. Jälleen kerran pidimme juomatauon ja nautimme luonnon rauhasta sekä maisemista.
Upeat järvinäköalat kutsuivat uimaan, mutta maltoimme mielemme. Reissun jälkeen olisi luvassa saunomista, pulahtelua järveen sekä yöpyminen Pyhän Olavin majatalossa Iso-Syvän rannalla!
Lopuksi polkaisimme takaisin maantietä pitkin rautatieaseman tuntumaan palauttamaan pyöriä. Emme kuitenkaan suinkaan hypänneet junaan, sillä reitistöllä oli vielä paljon tutkittavaa. Niinpä suuntasimme yöpaikkaamme kohti. Pyhän Olavin majatalossa on mm. yöpymiskäyttöön tarkoitettuja majoja sekä savusauna ja grillikatos järven rannalla. Majatalosta, samoin kuin edellisen yömme luksusteltasta, saa lisätietoa Pyhän Olavin majatalon Facebook-sivuilta.
Odotimme kovasti saunaa. Päivän tehoreeni tuntui jaloissa, joten saunominen ja toukokuinen viileä järvivesi tekivät todella hyvää.
Kesken saunomisen Pieksämäki tarjosi viimeisen ässänsä, nimittäin taivaan värit. Päivä oli hyvä lopettaa näihin näkymiin.
Olin innoissani siitä, että seuraavana päivänä suuntaisimme laineille: lipuisimme vuokrakanooteilla halki kauniin Naarajärven. Edessä olisi vieläpä säänkin puolesta upean kaunis kesäpäivä – tästä retkestä kerron juttusarjan seuraavassa osassa!
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!