Ensitunnelmat kauniista Sapokan vesipuistosta, Kotka

Sapokan vesipuisto levittäytyy Sapokanlahden ympäristössä Kotkassa. Kyseessä on kaunis puisto, jossa vesielementit ovat vahvasti läsnä, ja olenpa kuullut tämän olevan jopa Suomen palkituin puisto. Omaan mieleeni oli ikuistunut kuva korkeasta vesiputouksesta Sapokassa, joten kun saavuin Kotkaan ihan toista kohdetta varten ja kyseinen putous sattui osumaan näkökenttääni, päätin, että tottakai teen pienen kierroksen myös Sapokan vesipuistossa.

Sapokan vesipuisto

Kohde kartalla
Tallinankatu, Kotka
Kotkan juna-asemalta 1,6 km

Olimme käyneet päiväretken Haapasaaressa, ja yhteysaluksen satamasta oli Sapokan vesipuistoon vain lyhyt kävelymatka. Väliin jäi vierasvenesatama ja iso parkkipaikka, jonka kulmassa muun muassa Maretarium olisi kutsunut minua. Takana oli kuitenkin aamuyöhön sijoittunut herätys ja migreenikin alkoi painaa silmää, joten saariretken jälkeen oli tyydyttävä vain lyhyeen puistokävelyyn ennen kolmen tunnin kotimatkaa. Onneksi tuli käytyä, paikka oli todella kaunis.

Kuljimme ohi Maretariumin, läpi parkkialueen ja ohitse vielä jäätelökioskinkin, kunnes saavuimme pienelle sillalle. Siitä puistoalue tuntui kunnolla alkavan. Sillanpielessä hevoskastanja kukki kaiteen korkeudella, en ole koskaan tainnut nähdä sen kukkia näin läheltä. Siinä oli ensimmäinen ihmetyksen, ihailun ja pysähdyksen aihe.

Valtavan kivenlohkareen vierestä pilkotti kauempana jo toinenkin silta.

En valitettavasti ole pätevä arvioimaan esteettömyyttä kokonaisvaltaisesti, enkä löytänyt netistäkään tietoja Sapokan vesipuiston esteettömyydestä. Rantaviivaa lähinnä olevat reitit olivat kuitenkin tasaisia ja leveitä.

Ylemmäs rinteeseen nousi sen sijaan kapeita, jyrkempiä polkuja. Ilmassa tuntui atsaleojen tuoksu, ja alppiruusutkin olivat juuri kukassa. Seurailimme näitä pikkupolkuja pienen koukkauksen verran, sillä reitit näyttivät niin kauniilta ja kutsuvilta.

Pieni puro lirisi jalkojen juuresta matalan altaan kautta kohti Sapokanlahtea. Patsaat, istutukset ja kivilaatat tekivät puiston tunnelmasta aivan omanlaisensa, eikä vieressä olevan kaupungin energia tuntunut tänne saakka. Tämä oli kuin oma pieni maailmansa, soma tuulahdus Hayao Miyazakin lastenelokuvien tunnelmaa.

Liikkeellä oli muun muassa lapsiperheitä rattaineen ja pariskuntia, koiraakin joku ulkoilutti. Lisäksi huomasin, että parista vastavalmistuneesta otettiin valokuvia puiston kauniissa puitteissa. Oli valmistujaispäivä.

Pian olimmekin jo vesiputouksen kohdalla. Putouksen edessä on kaarisilta, jonka alla ui suuria, tummia kaloja. Myös ylös mäen huipulle olisi päässyt kiipeämään, mutta kiihtyvä päänsärkyni sanoi ei. Harmi, sillä pohdin, näkyisikö ylhäältä mäen laelta sen takana oleva merikin, ja millainen maisema olisi? Mäen yli kulkemalla ja sen rantaa seuraamalla pääsisi Mansikkalahden uimarannalle ja siitä edelleen Katariinan meripuistoon.

Me käännyimme sen sijaan takaisin päin. Mietin, että täältä pitää varata hotellihuone joskus ja tulla ihan ajan (ja paremman terveyden) kanssa.

Kuljimme autoa kohti hieman eri reittiä kuin mitä olimme saapuneet. Veistokset kasvien lomassa kiinnittivät huomion, erityisesti pidin tästä ketusta lähellä vesiputousta.

Todellinen riemuni kuitenkin repesi viimeiseksi osuneella sillalla, jonka alta huomasin kaksi suurta haukea. Rakastan haukia! Siis silloin, kun ne ovat elossa ja rauhassa kotonaan, eivät vedestä pois revittyinä kamppailemassa kauhuissaan hengestään. Seisoimme sillalla hyvän tovin ja katselimme haukien leppoisan näköistä kesäpäivää. Annan Kotkalle matkakohteena tämän päivän perusteella 5/5.