Höga Kusten, osa 4/4: Norrfällsviken, Storsand ja Bönhamn

Olimme valinneet toukokuisen lomamme kohteeksi Ruotsin Höga Kustenin eli Korkean Rannikon, joka sijaitsee suurin piirtein Vaasan korkeudella. Tuolta Unescon maailmanperintökohteesta näytti löytyvän runsain määrin patikkapolkuja, ja kuvien mukaan myös ihan kelpo maisemia. Sarjan ensimmäisessä osassa matkasimme Vaasasta Uumajaan ja kiipesimme Skulebergetin huipulle, toisessa osassa kuljimme Skuleskogenin kansallispuistossa ja kolmannessa Rotsidanin rannoilla. Toteutimme matkan 9.–19. toukokuuta 2026.

6. retkipäivä Norrfällsviken

Kartta
Laavuja, näköalapaikka

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan 24 kilometrin matkaa kohti Norrfällsvikenin luonnonsuojelualuetta. Matkan varrella ajoimme Mjällom-nimisen kylän läpi, jossa oli pieni ruokakauppa. Sieltä saimme hieman muonatäydennystä. Siirtymät paikasta toiseen pieniä maaseututeitä pitkin ovat jo itsessään elämys. Kaartuilevat tiet, pellot, järvet ja rinteille sijoittuvat talot tarjoavat mielenkiintoista katseltavaa. Nähtävyydet eivät ole vain ”perillä”.

Ensin poikkesimme katsomaan kappelia. Se on rakennettu vuonna 1649 ja on Norrfällsvikenin vanhin rakennus.

Jatkoimme matkaa kappelilta eteenpäin, ja rannalta löytyikin reittiviitta ja tutuksi tulleita sinisiä maalimerkkejä. Alkumatkan polku kulkee rantakivikossa, kunnes nousee metsikön puolelle.

Tulipaikalla istahdimme hetkeksi evästelemään ja katselemaan merelle. Kun palasimme reitille, vastaan tulivat seuraavat taukopaikan etsijät. Niin tällä kuin muillakin reiteillä saimme olla aika lailla itseksemme, muutamia ihmisiä näimme päivän aikana.

Polku tulee pienen suolammen äärelle ja jatkuu lyhyen matkaa tutun oloisessa mäntymetsässä.

Kohta reitti ylittää kivikkoalueen. Pitkospuita pitkin matka etenee sujuvasti. Pidimme evästauon kallioilla ja ihmettelimme alhaalla näkyvää mökkiä. Kohta tuleekin poikkeama tulipaikalle ja laavulle, joka kauempaa näytti ihan mökiltä.

Reitti jatkuu kivikossa, ja sitten tuleekin erikoinen näköalapaikka.

Matka jatkuu kivikkoalueen poikki. Onneksi siitä löytyy astinkivet.

Reitti päätyy uimarannalle. Kävelimme suuren leirintäalueen läpi kappelille päin. Ennen sitä rannassa on ruokapaikka Fiskarfänget, joka oli auki tuona viikonloppuna. Silakat olivat käyneet pyydyksiin lähivesiltä ja päätyneet pannulle tuoreina. Niin hyviä en ole ennen syönyt.

Samaiselta niemimaalta löytyy muitakin luonnonsuojelualueita, mm. Högklinten, joka jäi tällä reissulla näkemättä. Suojelualueiden reunoilta löytyi usein tällaiset maalimerkit.

Storsand ja Villmyran

Kartta

Siirryimme autolla Storsandin luonnonsuojelualueelle (sinne kulkee myös merkitty kävelyreitti edelliseltä polulta), joka löytyy golfkentän takaa. Kolme tyttöä tuli uikkarit päällä vastaan, taisi olla vesi vielä aika kylmää.

Nyt ranta oli ihmisistä autio. Tyyni vesi, kaukaiset vuoret, hiljaisuus.

Vähän matkan päässä poikkesimme vielä kolmannellakin luonnonsuojelualueella, jonka nimi on Villmyran. Osuimme olemaan liikkeellä juuri sellaiseen aikaan, että neidonkenkä kukkii.

7. retkipäivä: Bönhamn

Autolla kuutisen kilometriä kauniita maisemateitä pitkin naapurikylään nimeltä Bönhamn.

Kartta
Luontopolku 1,4 km

Jätimme auton kylän yläreunaan parkkipaikalle, jonka reunassa näkyi kyltti ”Naturstigen”, luontopolku 1,4 km. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa, kivillä ja kallioilla. Sinisiä maalimerkkejä taas seurataan.

Katse etsiytyy tämän tästä erikoisen muotoiselle saarelle, joka käsittääkseni on Högbonden. Saarelle pääsee Bönhamnin ja Barstan satamasta sesonkiaikaan. Saarella on majakan lisäksi kahvila ja majatalo. Vuonna 1909 majakkaa hoiti kolme henkilöä, suurimmillaan saarella oli 21 asukasta. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin.

Kaiketi noin puolivälissä oli huikeilla näköaloilla penkki, jolle oli hyvä istahtaa syömään eväitä ja nauttimaan maisemasta ja hiljaisuudesta.

Pahimpien rotikoiden yli on tehty siltoja.

Hiukan ennen polun laskeutumista kylään on vielä pöytä ja penkit.

Kylä oli niin viehättävä, että kuljeskelimme sitä ihastelemassa.

Sesonkiaikaan rannassa toimii kahvila/ravintola Bönhamns Brygga. Matkalla parkkipaikalle poikkesimme vielä Bönhamnin kappelissa. Palailimme majapaikalle juuri sopivasti, että ehdimme syömään Skutskepparnin sunnuntaibuffetista.

Paluumatka

Sitten olikin aika lähteä paluumatkalle kohti Uumajaa, jonne Barstasta tulee matkaa noin 180 km. Poikkeilimme matkalla useamman kerran, kävimme katsomassa mm. Olofsforsin ruukkialuetta, josta sesonkiaikaan löytyy mm. kahvila.