Lohjan kadonnutta linnavuorta metsästämässä – Antinkallio

Harvsin Borgbergetiltä kotia kohti ajellessani mieleen palautui Lohjan Laxpojon kadonneen linnavuoren arvoitus. Etsintöjen lomassa yhtenä mahdollisena vaihtoehtona oli esiin noussut Antinkallio Lohjan kaatopaikan likellä. Kartalta katsoen sen näyttikin lupaavalta. Profiili sopi hyvinkin linnavuoreen ja sijaintikin täsmäsi Laakspohjan kartanon vanhoihin tiluksiin ja osui Siuntion rajan likelle. Aiemmin olin hukkareissulla todennut, että etelästä lähestyminen ei onnistu. Kurvailin kaatopaikan pohjoispuolelle Immulaan, josta vaihdoin neljästä kumijalasta kahteen.

antinkallio (1)

Perillä likellä mäkeä talon pihassa olleelta väeltä. Jutustelu toi toisenlaisen tuleman kuin toivoin. Kävi ilmi kyseinen tila oli kyllä ollut ennen Laakspohjan torppa, mutta ennen oli kunnan raja kulkenut likempänä. Antinmäki oli ollut Siuntion puolella.

antinkallio (2)

Mäen juurelle päästyäni osuin osapuilleen puoleen väliin länsijyrkännettä. Siinä kohtaa kallio oli ruhjeinen ja rinteestä oli vyörynyt alas jokunen valtava lohkare, neljä-viisi metriä sivultaan. Yhden katveeseen jäi pieni luolamainen onkalo, luolan mittoihin se ei tosin päässyt ja oli myös enemmän avoraon luonteinen.

antinkallio (6)

Kymmenen metriä ylempänä kalliossa erottui kiinnostava muoto. Lohkareista oli muodostunut kivuttava solantapainen, joten annoin palaa.

antinkallio (9)

Kohta katselin komeita näkymiä ja kun käännyin taas kasvot rinnettä päin, avautui oikealla suurehko rako, jonka perällä oli kiviportti, josta saattoi kurkistaa alas siihen kohtaa, josta oli äsken ylös katsellut.

antinkallio (8)

Taas annoin jalkojeni taas viedä. Nyt kipusin aivan laelle. Laen lähellä kallio oli ehjempi ja maasta puhdas. Laki oli paljas. Keskellä erottui kolme nyppylää, joista jokin olisi se kaikkein korkein.

antinkallio (12)

Hetken mittailtuani totesin korkeimmaksi pyöristyneen, jotenkin erikoisen muotoisen kumpareen. Kipusin sen päälle ja annoin sielun lentää. Katsoin sinne, mistä aurinko nousi päivä toisensa jälkeen. Nyt maisema oli avara. Kun silmät sulki, kuuli vain tuulen, tunsi sen kasvoilla. Siinä hetkessä oli vapaus. Sellaistako oli olla lintu?

antinkallio (11)

Komea oli maisema myös länteen, jos silmänsä piti äsken kuvaamassani torpassa. Hivenen pohjoisemmassa oli Lohjan kaatopaikka. Kaunistukseksi sitä ei voinut kutsua.

Kävelin vielä lakiharjanteen pohjoiseen, kunnes tulin maille, jossa vuori ole haljennut kahtia.

antinkalllio (14)

Syvää rakoa paikalle ei ollut, moreenin täyttämä painanne vain. Mietin mielessäni, että tyhjänä se olisi voinut hyvinkin olla yksi komeimpia rotkoja maassamme.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6682685 E 342992

1 reply
  1. Hilkka Laitinen
    Hilkka Laitinen says:

    Mukava, paikkaa hyvin kuvaileva juttu ja kuvatkin hyviä.
    Pitää mennä tutustumaan, kunhan joutaa. Ehkä sinivuokot keväällä
    houkuttavat.

    Kiitos

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.