Kohtasitko retkelläsi eläimen? Retkipaikkalaiset muistelevat kohtaamisiaan luonnon kanssa – kerro oma muistosi kommenttina!

Luonnossa kuljemme samoilla poluilla, mättäillä, kivillä ja vesillä eläinten kanssa. Joskus kohtaamiset voivat olla hyvinkin mieleenpainuvia riippumatta siitä, minkä kokoinen luontokappale on kyseessä. Pyysimme tiimiläisiämme muistelemaan omia retkihetkiään, jolloin seuraan on liittynyt luonnon oma karvakuono, siivekäs tai eväkäs. Näistä muisteloista kannattaa muuten poimia vinkkejä myös luonnon kokemiseen yleisellä tasolla – mukana on todella monenlaista mielenkiintoista luontoharrastusta!

”Usein ihan ne pienet, tavalliset kohtaamiset jäävät mieleen: pitkospuilta karkuun livahtavat sisiliskot, kädestä syövä kuukkeli tai vastaan tuleva rusakko, joka vaihtaa suuntaa ihmisen huomatessaan. Kerran metsästä rupesi kuulumaan töminää ja ehdin miettimään, että mikähän sieltä tulee. Tuli supikoira, joka juoksi ohi vähän matkan päästä. Viimeisin hauska kohtaaminen oli Lauhanvuoren kansallispuistossa, jossa laavulle meitä tuli ihmettelemään käpylintu. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin läheltä. Siinä se pyöri lähipuissa ja selvästi katseli meitä evästauolle pysähtyneitä.”

Ulla Moilanen
Käpylintu Lauhanvuoren kansallispuistossa. Kuva: Ulla Moilanen

””Kato, onko tossa majava! Ei on se keppi. Ei, kyllä se on majava!” hihkun ystävälle Koitajoen melontaretkellämme. Pelkään että häiritsemme uimaria, mutta lattahäntäpä jatkaa uintia vierellämme ensin sata metriä ja sitten lisää. Katoaa välillä majavan matkoille ja palaa taas uimaan vierellemme. Samaisella joella ovat tutut tavanneet hännänläiskeellä varoittavan majavan ja itsekin olen nähnyt vilauksen, mutta tämä yhteislaskettelu myötävirtaan oli uusi, upea kokemus.”

Terhi Ilosaari

”Muotkatunturin erämaassa nuori kettu tuli iltahämärissä pyytämään leikkimään, kun olin yksinvaelluksella. Se viipyi leirissä aivan muutaman metrin päässä varmaan 5 minuuttia. Kierteli uteliaana ja haisteli tavaroita. Mutta selvästi oli myös seurankipeä. Käyttäytyi koiramaisesti.”

Mia Sinisalo

”Olin nousemassa korkean mäen laelle Piikkiössä, kun yhtäkkiä noin 30 metrin päässä lehahti merikotka männyn latvasta siivilleen. Kun pääsin könyämästä avoimelle kohdalle, näin sen kaartelevan taivaalla alavamman alueen yllä.”

Mikko Lehtonen

”Päivän melontaetappi oli ollut pitkä ja helteinen, kun otimme alkuillasta Ahvenanmaan pääsaaren pohjoispuolisessa saaristossa rantaan autiolle saarelle. Lahti oli matala ja täynnä hyvinvoivaa rakkolevämetsää. Siksi ensimmäisenä kaivoin snorkkelin ja maskin esiin ja liu’uin kirkkaan veden viileään syleilyyn. Polskuttelin eteenpäin rakkolevämetsän huojuessa verkalleen virtausten tahdissa. Vastaan tuli jo tutuksi tulleita siloneuloja, pieniä kolmipiikkejä ja leväsiiroja. Yhtäkkiä tuuhean rakkoleväpuskan takaa paljastui jotain isompaa ja huomasin olevani nenätysten hauen kanssa. Tuo merten peto ei hievahtanutkaan, mutta minuun tuli vauhtia, sillä kala oli sen verran kookas ja häijyn näköinen, että pelästyin ja peruutin nopeasti tulosuuntaan. Jälkeen päin harmittelin, etten jäänyt ihailemaan tuota kaunista jättiläistä pidempään. Myöhemmin samana vuonna ikuistin tuon hauen yhä seinällä riippuvaan huovutettuun tauluun, jossa se hymyilee säikähdykselleni otavan kuultaessa veden läpi.”

Sanna-Mari Kunttu
Kuva: Sanna-Mari Kunttu.

”Liikuimme mieheni Jukan kanssa todella paljon luonnossa silloin, kun hurahdimme esihistoriallisiin kalliomaalauksiin. Niillä reissuilla tuli nähtyä monelaista eläjää. Sen sijaan yhtään ainoaa käärmettä emme nähneet vaikka liikuimme kallioisilla rinteillä. Kaakkurin lentoonlähtö Konniveden Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalla oli mieleenpainuva näky kajakeista ihan lähisetäisyydeltä. Puumalassa ajoimme Sourunniemeltä pois iltahämärässä. Näimme jo kaukaa kun emohirvi vasansa kanssa ylitti hiekkatien edessämme. Ne jäivät kuitenkin seisomaan peltoaukiolle vilkuilleen taakseen. Pysäytimme auton ja ihmettelimme kun ne eivät jatkaneet matkaa. Pian selvisi, että vasoja oli kaksi. Toinen vasoista ei ollut uskaltanut ylittää tietä ja lymysi pusikossa. Nousimme autoon ja ajoimme hitaasti pois. Takapeilistä seurasimme kuinka toinenkin vasoista uskaltautui vihdoin ylittämään tien ja yhtyi emonsa ja sisaruksensa seuraan kadoten metsään.”

Tuija Wetterstrand

Kerta kaikkiaan mieleen jäävin kohtaamiseni kuukkelien kanssa tapahtui joskus Koilliskairassa. Yövyin silloin jonkun kämpän lähistöllä, aivan jängällä, maastonvärisen pivipussin sisässä. Varhaisina aamun tunteina heräsin siihen, että kolme kuukkelia lenteli koivikossa, aivan lähellä ympärilläni. Heidän touhujaan sieltä pivipussin sisältä salaa seuraillen, en mahtanut mitään näiden mielikuvien muodostumiselle:

”Mikä hemmetti tuo kivi on, eihän sitä siinä eilen ollut?”

”No ei ollut minunkaan muistaakseni.”

”Miten kivet voivat paikkaa vaihdella?”

”Täytyy mennä tutkimaan lähempää.”

”Ei hemmetti, joku tyyppi siinä röhnöttää maassa?”

Ja yhden linnun käytyä katsomassa vain parin metrin päässä, maahan laskeutuen, lähtivät sen jälkeen välittömästi tiehensä.

Kari Rantanen
Kuukkeli valvoo metsän liikennettä pohjoisessa. Kuva: Jonna Saari

”Kalareissulla saaristossa aloin aamulla ihmetellä kovaa lintujen huutoa ja menin katsomaan mistä moinen kalabaliikki. Meren lahdessa ui joku vesilintu (valitettavasti jäi silloin tunnistamatta) poikue perässään ja yläpuolelta merikotka teki syöksyjä poikasia kohti, jolloin emo ja lapset sukelsivat veden alle turvaan. Mekkala tuli osin vedessä tai rannassa olevien lintujen varoitushuudoista ja osin vaikuttavasta lajirajat ylittävästä yhteistyöstä. Merikotkan ympärillä pyöri koko seudun lokit ja varislinnut huutamassa kotkalle törkeyksiä ja hyökkimässä sen kimppuun. Muutaman yrityksen jälkeen lokit ja varikset ympärillä kävivät niin rasittaviksi, että kotka luovutti ja poistui paikalta tyhjin käsin. Meteli rauhoittui ja muut linnut palasivat pikku hiljaa normaaliin elämäänsä.

Saalistava merikotka ja muiden lintujen yhteistyö olivat vaikuttava elämys ja olin iloinen, että poikaset saivat jatkaa kasvamistaan. Luonnossa kuitenkin monet vaikuttavat asiat sisältävät ristiriitoja, kun merikotka ja mahdollisesti sen poikaset jäivät ilman ateriaa.”

Veli-Pekka Suuronen

”Sup-melonnassa näkee usein eläimiä, paljon vesilintuja ja kalasääskiä ja merikotkia. Toistuva näky on lokit hätyyttelemässä petolintuja järvien selkien yllä. Uivat peurat ja hirvet jäävät aina mieleen. Kiusaus on meloa uivaa eläintä lähemmäs katsomaan, ehtisi hyvin saada sen kiinni, mutta tietysti parempi jättää rauhaan. Laudalta näkee myös usein kaloja hyvillä aurinkolaseilla, ja joskus myös käärmeitä uimassa. Mäyrän olen nähnyt metsässä kaksi kertaa, se on arka mutta utelias otus.”

Päivi Pälvimäki

”Olin nuorena leiriohjaajana Hangossa. Sinä vuonna oli myyriä paljon. Iltaisin en laskenut lampaita vaan kuinka monta myyrää menee kupolitelttani yli. Taisin olla heidän highwayllaan. Mennessäni telttaan piti tarkkaan tarkistaa, onko myyriä tullut kylään telttaani.”

Niina Heikkilä

”Näin kerran vaellusreissua asiakkaille vetäessäni saukon vedessä uimassa. Illalla saukko palasi leiripaikkamme rantaan ja selkeästi ”leikki” siinä laskettelemalla kiviltä veteen. Oli vielä juhannusilta”

Kristiina Latvala

Monesti luonto tulee myös pihalle ilman sen suurempaa retkeilyä. Niin näissäkin tarinoissa:

”Olin laavua rakentamassa ja omissa ajatuksissani. Takaata melko läheltä kuului luja tuhahdus ja pelästyin hetkeksi. Iso valkohäntäpeura oli n. 20 metrin päässä takanani. Katselimme hetken toisiamme jähmettyneinä ja sen jälkeen peura jatkoi matkaansa hiukan eteenpäin avonaiselle pellolle. Peura pomppi ihmeellisesti eteen ja taakse, välillä tuntui, että lähtee juoksemaan suoraan minua kohti. Peura jatkoi kovaäänisiä tuhahduksiaan ja syy selvisi. Heinikosta juoksi esille pieni poikanen, jota emo ohjasti. Kaksikko jatkoi matkaansa peltoa pitkin ja emo pomppi ympyrää pentunsa ympärillä välillä tuhahdellen. Mieleeni jäi todella lämmin olo. Emo suojeli pentuaan ja ei pelännyt minua lainkaan vaistojensa takia. Poikanen oli hellyyttävän söpö ja oli varmaan ensimmäisillä seikkailuillaan.”

Caj Koskinen

”Kesäaamuisin herään aikaisin ja menen ulos kahville, ystäväni on poikkeuksetta aina siellä. Juttelen, hän katsoo ja jatkaa nukkumistaan. Vaikka vuodenajat vaihtuu, hän on joka päivä siinä kuuntelemassa, aistimassa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, että mitä tällä tontilla voi syödä, luonnonkukat maistuvat, mutta istutukset saavat olla hyvinkin rauhassa. Tästä on solmittu talven aikana annetun siemenseoksen myötä hiljainen sopimus. Kyllä luonto kohtelee sinua hyvin, jos itse annat sille lämpöä ja rakkautta.”

Johanna Heiskanen
Kuva: Johanna Heiskanen.

Mikä eläinkohtaaminen on jäänyt omilta retkiltäsi erityisesti mieleen? Voit muistella sen kommentoimalla alle!

4 replies
  1. Jussi Ristonmaa
    Jussi Ristonmaa says:

    Matkan varrelle on mahtunut uteliaan ketun kanssa keskustelua, saukko joka jähmettyi paikalleen nähdessään minut, lisäksi kauriit, hirvet, supikoirat, puput ja muutama ilves ovat ”suostuneet” kohtaamiseen kanssani.

    Jokainen kohtaaminen on ollut ikimuistoinen ne innoittavat seuraavaan retkeen. Näin kesällä, aamut ennen auringon nousua ovat olleet parhaita hetkiä metsän kansan näkemiseen. Suomen luonto on täynnä kohtaamisia se on täynnä kosketuksia – kokemuksia, jotka hiovat ihmisen oman ”villin luonnon”, sulautumaan villin metsän monimuotoisuuteen.

    Vastaa
  2. Ritva-Liisa Seppänen
    Ritva-Liisa Seppänen says:

    Metso tuli toukokuussa metsätiellä vastaan ja ajoi meitä takaa. Kun oli saanut meidät riittävän kauaksi, luopui jahtaamisesta. Oli varmaan hormonihöyryissään edellisestä tappelusta, kun pyrstösulat olivat kovasti kärsineet. Aiemmin olen metson tavannut kaksi vuotta sitten ja sitä ennen kymmeniä vuosia sitten.

    Vastaa
  3. Jossu
    Jossu says:

    Kerran laavulla iltapimeällä (oli syksy) pilkoin klapeja ja ihmettelin jostain syystä, että nyt kyllä on joku ulkopuolinen lähellä. Kohdistin otsalamppuni valokeilan rantaan, ja supihan se sieltä kömpi. Hetken tuijottelimme toisiamme, supin ilme oli luokkaa ”nyt jäätiin, pojat, kiinni”. Hetken silmäilyn jälkeen supi jolkotteli muina supeina tiehensä…

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.