Kyllä nyt kelpaa tipuja tiirailla Heinä-Suvannon uudesta lintutornista

Viime keväänä kirjoittelin viitasaarelaisesta hienosta Heinä-Suvannon lintukosteikosta, joka kuuluu maamme merkittävimpiin lintukosteikkoihin niin kokonsa kuin lajistonsakin perusteella.

Mahtavalla paikalla oli kuitenkin tuolloin edessään kohtalon hetket, sillä vajaa viikko Retkipaikka-jutun ilmestymisen jälkeen muun muassa sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi Heinä-Suvannosta, että Keski-Suomen ELY-keskus olisi luopumassa paikan ylläpidosta ja että pahimmassa tapauksessa niin alueen reitit kuin rakenteetkin lintutorneja myöten poistetaan käytöstä.

Arvatenkin monen lintuharrastajan, luontoihmisen ja Heinä-Suvannon puolesta puhuneiden sydäntä kylmäsi tuollainen uutinen. Syntyi voimakasta liikehdintää ja tahtoa saada säilytettyä kosteikon reitit ja lintutornit ainakin osittain sekä myös kunnostaa ne, sillä kieltämättä kosteikkoa kiertäneet pitkospuureitit ja tornit olivat jopa vaarallisen huonossa kunnossa. Niinpä heinäsuvantolaiset sekä ELY-keskuksen, Viitasaaren kaupungin ja Metsähallituksen edustajat istuivat kiireellisesti saman pöydän ääreen miettimään ratkaisua ongelmaan.

Viime keväänä esimerkiksi tulipaikka oli kokonaan käyttökiellossa.

Viime keväänä esimerkiksi tulipaikka oli kokonaan käyttökiellossa.

Kiivasta keskustelua Heinä-Suvannon puolesta käytiin myös lehtien palstoilla ja keskusteluryhmissä. Lopulta kaikki kääntyikin hyvin päin, sillä ELY-keskus lupasi rahoittaa kosteikon polkujen kunnostuksen, pitkospuiden rakentamisen uudelle tornille sekä itse tornin.

Poluilla aiemmin olleet ja käytännössä lusikkaruoaksi muuttuneet pitkospuut purettiin kokonaan pois. Tilalle laitettiin suodatinkangas ja polun pohja sorastettiin Heinä-Suvannon parkkipaikalta niin sanotulle ylätornille asti. Viimeiset kymmenet metrit tornille toteutettiin uusin ja todella järein pitkoksin. Lisäksi välille rakennettiin muutama pieni silta ja yhteys lähelle tornia tehtiin myös toista soratietä myöten.

Nämä pitkokset eivät hevillä nitkahtele.

Nämä pitkokset eivät hevillä nitkahtele.

Toiselle tornille eli alatornille (kartalla pohjoisempana oleva torni) vievän polun kunnostus jätettiin toistaiseksi odottamaan. Itse torni oli eteläisempään torniin verrattuna paremmassa kunnossa, mutta reitti tornille oli ja on edelleen lukuisien polulle kaatuneiden puiden vuoksi erittäin haasteellinen. Käymään sinne voi toki mennä, mutta polvet kannattaa notkistaa ennen polulle lähtöä.

Melkoisia juurakoita on noussut pystyyn tuulenkaatojen mukana.

Melkoisia juurakoita on noussut pystyyn tuulenkaatojen mukana.

Kunnostustyön hands on -puuhamiehinä toimivat muiden muassa paikalliset metsästysseuran jäsenet ja aktiivit Olli ja Seppo Siekkinen, jotka alkoivat jumpata purku- ja rakennushommissa elokuussa 2015. Esimerkiksi mursketta meni polulle noin 80 tonnia, mutta se sentään ajettiin mönkijällä, kuten myös iso puutavara tornin ja pitkosten rakennuspaikalle. Kokonaisuudessaan rakennustyöt kestivät kolmisen kuukautta – hikeä säästämättä ja laadusta tinkimättä.

HEINASUVANTO_21042016_IMG_9262

Torni oli valmis lokakuussa, ja hieno siitä tulikin!

Edellisellä käyntikerrallani mukanani ei ollut vielä kovasti yleistynyttä kuvauskopteria, mutta tällä kertaa pääsin ottamaan sen mukaani. Tilaisuus oli käytettävä hyväksi, sillä useinhan tuon tornin saakin kuvaan vain pitkospuilta päin ja alaviistosta.

Kuvauspäivän sää ei ollut paras mahdollinen, tuuli puhalteli puuskittain, mutta lennolle lähdettiin tornin ylätasanteelta. Pienenä yllätyksenä – tai jos lintujen lentämistä lintukosteikolla yllätyksenä voi pitää – kuvaan pääsi myös joutsenpari, joka lensi levähdyspaikalleen kauemmaksi kosteikon pohjoispäähän.

Komea lintuvesi, komea torni ja komeita lintuja!

Komea lintuvesi, komea torni ja komeita lintuja!

Kovasti olisi moni mielensä pahoittanut, jos tornit olisi purettu eikä edes yhtä uutta rakennettu, sillä viime vuoden huhtikuussa tilanne olisi voinut ollakin sellainen, kuten Keskisuomalainen kirjoitti. ELY-keskus luovutti hoitovastuun kunnostustöiden päätyttyä Metsähallitukselle, mutta tällä hetkellä on vielä epäselvää, mikä on Metsähallituksen resurssien määrä ja hoitosuunnitelma kohteelle ja kuka käytännössä hoito- ja ylläpitotoimia jatkossa tekee.

Seppo ja Olli Siekkinen sanovat rehellisesti, että ilmaiseksi Heinä-Suvannolla ei tulla touhuamaan, joten toivottavasti Metsähallitus saa uuden Metsähallituslainkin myötä euronsa sellaiseen järjestykseen, että myös Heinä-Suvannon kaltaisille kohteille löytyy rahaa ylläpitoon tulevaisuudessakin.

Seppo (vas.) ja Olli Siekkistä (oik.) mietityttää Heinä-Suvannon jatkohoito.

Seppo (vas.) ja Olli Siekkistä (oik.) mietityttää Heinä-Suvannon jatkohoito.

Suunnitelmat Heinä-Suvannon hoitamattoman reittiosuuden ja taukopaikan rakenteiden suhteen ovat vielä avoinna. Taukopaikalta purettiin romahtanut nuotiokatos, ja tällä hetkellä paikalla on vain pari nuotiorinkiä ja penkit niiden ympärillä. Puuliiteri ja huussi liiterin yhteydessä ovat paikallaan, mutta nekin vaatisivat ainakin rakennuksen nostamista ja katon korjausta. Kaavailuissa olisi myös jonkinlaisen kotalaavun rakentaminen, jos mahdollista.

Pähkittävää riittää Siekkisen pojillakin, mitä tuleman pitää.

Pähkittävää riittää Siekkisen pojillakin, mitä tuleman pitää.

Kaikesta huolimatta – ja ehkä juuri siksi – Heinä-Suvannolle on nyt huomattavasti mukavampi lähteä tipuja tiirailemaan tai muuten vain nauttimaan maisemista ja luonnon rauhasta, ellei nyt taukopaikalle asti kantautuva joutsenten ja kurkien meuhkaaminen sitten häiritse. Mutta miksipä häiritsisi, sehän on vain merkki siitä, että paikka on suosittu kuin marketin parkki perjantai-iltana.

PAIKKA KARTALLA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 7003139  E 457357

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.