Rokuan kansallispuistossa esteetön reitti johdattaa erämaisen Pitkäjärven rannalle

Rokuan kansallispuistossa sijaitseva Pitkäjärvi on kirkasvetinen suppajärvi – vastaavia on alueella paljon. Pitkäjärven rannalta löytyy kuitenkin hieno esteetön kota ulkohuusseineen, ja alueelle johtaa 800 metriä pitkä esteetön reitti. Reitti johdattaa poikki kauniin, jäkälien hallitseman metsän, ja sen varrella on hyvä hengitellä havumetsän raikasta ilmaa sekä nauttia alueen rauhasta.

Pysäköintialue kartalla

Reitti 800 m/suunta

Esteetön kota (kartta)

Heti ensimmäiseksi huomio kaikille paikan päälle saapuville: Pitkäjärven pysäköintialueelle kannattaa ajaa etelän suunnasta niin, että kääntyy Rokuanjärven lounaiskulmalta Keisarintielle kohti pohjoista/luodetta (risteys kartalla). Paikalle voi ilmeisesti ainakin teoriassa saapua myös pohjoisen suunnasta kääntymällä Ahmastieltä etelään samaiselle Keisarintielle, mutta siellä suunnassa tie on paikoin todella heikkokuntoinen ja sitä paitsi tooodella pitkä ajettava ainakin niissä olosuhteissa. Ihan vain vinkkinä!

Pitkäjärven pysäköintialueella on tilaa muutamille autoille, ja retki maastoon alkaa puomin ohitse kävelemällä. Kaunis mäntykangas ja Rokualle tyypilliset jäkälämatot levittäytyvät heti alkumetreillä kaikkialla ympärillä.

Olin aiemmin tutustunut Rokuan reitteihin Luontoon.fi-sivustolla, ja sieltä mukaani oli tarttunut tiedonjyvänen myös siitä, miksi Rokuan tunnuksessa komeilevan leppälinnun nimi on leppälintu. Leppälintu elelee mieliisti juuri tällaisissa valoisissa männiköissä, joita Rokuallakin kaikkialla näkee, joten mistä siis leppä tulee siivekkään nimeen? No, leppälinnun rintamushan sattuu olemaan oranssi – itse asiassa varsin samaa sävyä kuin mitä tervalepän puuaines on.

Sinivihreiden havujen, ruskeaharmaiden männynrunkojen ja hopeisten kelojen sekä jäkälien lisäksi Pitkäjärven reitin varreilta löytyi myös todella kirkasta vihreää, kun metsän takana pilkotti kosteikko. Tämä väriläiskä oli varsinainen piristys oman retkihetkemme harmaan päivän värimaailmassa!

Pitkäjärven kota pyörätuoliluiskineen on kauniilla paikalla erämaisen järven rantatörmällä. Kodan edessä on terassi ja sen edessä pöytäryhmä, esteetön puucee sekä puuvaja ovat kodan takana.

Pitkäjärven rannalla tunnelma on yllättävän erämainen huomioon ottaen kuinka loppujen lopuksi lyhyt matka sinne kävellään. Komeat kelot ja muu metsä reunustavat järveä kaikkialla minne silmä kantaa. Polut johtavat järven rantaan, mistä onkin hyvä hakea vettä kun nuotiota sammutellaan tulistelun päätteeksi. Rokualla on tiukat säännöt tulenteon suhteen, niistä voi lukea lisää tästä.

Me emme omalla retkellämme olleet aikeissakaan tulistella tai muutenkaan evästellä – se ei oikein kuulu meidän retkityyliimme. Mutta sen sijaan minulla oli uimakamppeet mukana ja tein pari kierrosta Pitkäjärvessä. Uiminen on sallittua kaikissa tämän kansallispuiston lammissa, sen olin tsekannut etukäteen.

Tihkusateisen päivän valo vedessä oli kortilla, mutta oli kuitenkin mukava päästä kurkkaamaan tähänkin paikkaan myös pinnan alapuolella.

Vastarannalla näkyi pyöräilijä fatbiken kanssa. Rokuan alueella luikertelee 24 kilometriä pitkä maastopyöräreitistö.

Pitkäjärven rannalta olisi ollut vain 1,4 kilometrin matka Pookivaaran näkötornille. Me pöljät emme sitä kuitenkaan tajunneet (vaikka se luki viitassa suoraan nokkamme edessä), vaan palasimme takaisin autolle ja ajelimme erikseen pitkän matkan Pookin omalle parkkipaikalle, josta sieltäkin oli vielä kilometrin matka tornille. Ensi kerralla kävelisin Pookille suoraan Pitkäjärveltä!

Alla vielä muutamia kuvia Rokuan ihanista yksityiskohdista. Kerron Pookin-retkestämme vielä myöhemmin omassa tarinassaan.

Lue myös

Rokuan kansallispuisto on oma pieni maailmansa – Harjunpolku johtaa suoraan sen lumoon

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.