Moikka vaan kaikille Retkipaikan lukijoille. Olen Pilvi ja kotoisin Päijät-Hämeestä. Olen aina pitänyt luonnossa liikkumisesta, mutta nuorempana ollut arka kulkemaan metsissä. Varsinaisesti retkeilyinnostus nosti päätään vuoden 2020 sulkujen yhteydessä. Kaikki omat harrastukset jäivät sulkujen vuoksi tauolle ja jotain muuta piti keksiä. Silloinen kollegani oli käynyt paljon erilaisilla retkillä ja vaelluksilla ja lainasi minulle Jouni Laaksosen Retkeilijän kansallispuistot -kirjaa. Siitähän se ajatus sitten lähti. Uusi tavoitteeni oli tuon kirjan myötä käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Minulla lähtee hommat aina vähän niin sanotusti lapasesta, ja vuoden 2020 toukokuun jälkeen ehdimme vierailla 31 Suomen kansallispuistossa. Kävin tuona kesänä elämäni enimmäistä kertaa Lapissa tuon tavoitteeni takia. Luontokärpänen puraisi tuona vuonna oikein tosissaan tartuttaen kroonisen retkeilytarpeen. Voisin sanoa, että olen nähnyt viimeisen muutaman vuoden sisällä enemmän suomalaista luontoa ja kauneutta, kuin koko muun elämäni aikana. Upeita vesiputouksia, joita en edes tiennyt Suomessa olevan, jylhiä paikkoja ja kokenut luonnon rauhaa. Yhtäkään yötä en ole vielä uskaltanut ulkona nukkua, mutta retkeilyvarusteita on alkanut kertyä trangiasta riippumattoon. Ehkä ensi kesänä voisi olla yön yli -reissun aika.