Ainesta retkiratsuksi? Näin Dacia Duster selvisi viikon maastotestistä

Tätä juttua tehdessämme mietimme sopiiko auton testaaminen Retkipaikkaan. Tulimme siihen tulokseen, että plussat voittavat miinukset ja toisaalta se sopii myös rehellisyyden periaatteesseen. Autollahan valtaosa meistä pitkällä sijaitseviin retkikohteisiin kuvauskaluston ja muiden varusteiden kanssa liikkuu. Ilman autoa niiden sovittaminen muuhun elämään ei onnistuisi siinä määrin, että pystyisimme Retkipaikkaa säännöllisesti tekemään. Uskomme myös, että moni lukijamme liikkuu retkillään autoilla. Silti, jos autoilulle on olemassa vaihtoehto, niin suosittelemme sitä aina. Siitä kiittävät sekä luonto että oma kunto. Samalla ehtii havainnoimaan paljon enemmän kaikkea muuta kuin liikennettä.

koli-2636

Kuten joku viikko sitten mainitsimme, saimme Kolin reissulle testavaksi paljon puhetta herättäneen Dacia Duster -maastoauton. Suurin syy puheen määrään on auton hinta, joka on onnistuttu painamaan lähes 8000 euroa halvinta vastaavaa kilpaijaa alemmas. Nelivetoisen dieselmaasturin saa alle 23000 eurolla. Halvalla ei saa hyvää, vai saako sittenkin? Siitä olimme ottava selvää seuraavan viikon aikana ja erityisesti siitä, millainen kaveri Duster on kotimaassa matkaavalle retkeilijälle.

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että vaikka istuin autoon avoimin mielin, oli ennakkotunnelma hivenen epäileväinen. Enpä tosin paljoa Dusterista tiennyt. Olin kuullut puhuttavan siitä ja muistaakseni yhden artikkelin lukenut, josta muistin ainoastaan ajomelua ja ohjaamon muoviosien tuntumaan koskevat kommentit. Ja tokihan mielessä oli mainoslause: ”Koirat haukkuu, Duster kulkee.”

Lyhyen tuote-esittelyn jälkeen päästin ratsun vapaaksi ja asetin kurssin kohti Jyväskylää, josta minun piti poimia Jussi kyytiin. Reitti tosin oli sen verran tuttu, että jätin integroidun navigaattorin odottamaan testaamistaan myöhempään. Samalla lähdön kiireisimmän vaiheen jälkeen ehdin hetken pohtimaan pinnallisia asioita.

koli-2814

Duster näytti oikein edustavalta citymaasturilta. Omaan makuuni rujompi maastoautomaisuus olisi ollut enemmän mieleen. Tosin eipä se ulkonäkö ole itselle juurikaan oleellinen asia. Toki heille, joille se jotain merkitsee, ovat lisävarusteina saatavat etusuojajärjestelmä (tutummin ”karjapuskuri”) sekä astinlaudat varmasti tervetullut lisä. Etusuojajärjestelmä on tyyppihyväksytty, eli siihen ei tarvitse katsastusmiehen mieliksi ripustella lisävalohimmeleitä.

Sisustus oli sitä, mitä se nykyautoissa on. Vaikka muovisuutta oli jossain kritisoitu, niin yleisvaikutelma oli Korealaisia kilpailijoita miellyttävämpi, laadukkaamman tuntuinen – jos nappuloiden perusteella voi sellaisesta mitään puhua. Ainoa mietityttänyt yksityiskohta oli kangasverhoilu. Retkemme kun eivät säästele vaatteita, joten istuinten suojaaminen oli melkeinpä välttämätöntä. Vähemmän reissussa rähjääntyville tämä ei liene ongelma. Lisärahalla saa myös nahkaisen verhoilun.

Isolla tiellä kyyti oli vakaata. Vakionopeuden säädin huolehti sopivasta matkanopeudesta ja 1,5-litrainen dieselmoottori oli yllättävän pirteä. Niin se kehitys kehittyy. Suurin miinus valtateiden osalta liittyy alla oleviin renkaisiin. Olivat nimittäin sen verran leveät, että uraisilla teillä ei urien löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia. Kapeammat varmasti auttaisivat tähän vaivaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin nappasin Jussin kyytiin. Kahden retkeilijät runsaat varusteet sekä kaikki varmuuden vuoksi mukaan otettu mahtuivat takakonttiin hyvin. Toinen mokomakin olisi mukaan mahtunut.

koli-2219

Jyväskylän pohjoispuolella sitten oli aika suunnata pienemmälle tielle ja kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Reittinä oli maineikas Myhinpäähän johtava tie. Edellämme kulkenut saderintama oli antanut rivakasti vettä, joten painanteissa ja notkoissa oli suuria lätäköitä ja ajoittain ”mutainen” oli sana, joka luonnehti parhaiten niin tienpintaa kuin auton kylkiä. Kyyti sen sijaan oli vakaata.

koli-2632

Mitä pienemmäksi tie kävi, sitä enemmän Duster oli kotonaan. Ensimmäiseen todelliseen testiin se pääsi ajouralla, jota ei olisi tullut normaalisti mieleen edes kokeilla. Edessä oli jyrkkä nousu ja kohtaamamme sade ja lukuiset edelliset olivat syöneet siihen syviä uria. Napsautin jatkuvan nelivedon päälle, laitoin erikoislyhyeksi tehdyn ykkösvaihteen päälle ja kohta olimme laella. Tuo lyhyt ykkönen korvaa muuten mainiosti alennusvaihteen sikäli kuin sellaista oikeasti tarvitsee. Taitaa moinen, jos sellainen löytyy, olla turhan panttina valtaosassa maastoautoista.

Testin jälkeen uskalsimme liikkua sitten oikeastaan uralla kuin uralla. Välillä kyytiläisten piti nousta nostamaan tielle kaatuneita puita sivuun. Välillä ajoimme niistä yli – maavaraa Dusterissa on nimittäin 21 senttiä.

Kolia lähestyessämme tuli eteen seuraava jännittävä vaihe. Tankki nimittäin alkoi näyttää hupenemisen merkkejä, joten etsimme Juuasta huoltolan ja pistimme tankaten. Vaikka ajotyyli ei ollut siektä polttonestettä säästävästä päästä, niin moottori paikkasi kuskin puutteita. Olimme selvinneet alle kuudella litralla sataa kilometriä kohden. Maantiellä pääsisi varmasti viiteenkin.

koli-2642

Määränpäässämme korkeuserot ovat melkoisia, eivätkä tietkään ole aivan tasaisia. Jyrkät mäet tarjosivatkin moottorille mainion vastuksen väännön testaamiseen. Lopputuloksessa ei ollut mitään hävettävää. Kerta toisensa jälkeen Duster kiipesi laelle.

Mutta palataanpa siihen mainoslauseeseen. Ohitimme monta taloa, joiden pihassa köllötteli tai seistä jökötti koira. Yksikään niistä ei haukkunut. Ei edes pystykorva talossa, jonka pihaan pysähdyimme. Tokkopa edes kuulivat moottoria, sen verran hiljaiseksi se oli äänten puolesta saatu. Ohjaamon puolelle ei juuri muutakaan meteliä tullut, joten keskustelu sujui normaalilla äänenvoimakkuudella.

koli-2685

Viikon jälkeen autosta pystyy jo jotain sanomaan. Kokonaisuutena Duster yllätti myönteisesti. Kritisoitavien listalta löytyvät nuo jo mainitsemani renkaat ja niiden urahakuisuus. Auton ehkä eniten ärsyttänyt asia olivat lisävarusteena saatavat astinlaudat. Vaikka tietyllä tapaa tuovatkin näyttävyyttä, niin käytännössä ne olivat kyytiin noustessa tiellä. Niissä sotki housunlahkeen ja jalan joutui kurottamaan jotenkin luonnottomalle liikeradalle. Onneksi tästä välttyy sillä, ettei tuota lisävarustetta hanki. Sen sijaan ajo-ominaisuudet, moottorin teho ja kulutus, hyvät tilat ja ennen kaikkea mainio maastokelpoisuus olivat enemmän kuin hintansa haukkuvia.

Dusterissa saa siis käytetyn hinnalla uuden auton, joka on citymaasturia selvästi maastokelpoisempi. Se on vähäpäästöinen ja -kulutuksinen. Kaikkein ekologisinta on ajaa vanha auto loppuun, jos ei se aivan pommi ole, mutta siinä kohtaa, kun uuden tai uuden käytetyn hankkiminen on ajankohtaista, kannattaa tämä kortti ehdottomasti katsoa. Varsinkin, jos ei halua maksaa merkistä tai mielikuvasta, vaan pelkästään tarvitsemistaan ominaisuuksista. Tuskinpa sillä aidosti merkittäviltä ominaisuuksiilta kutakuinkin Dusteria vastaavan CR-V:n 18000 euron lisähinnalla sen edestä lisää saa. Toisen Dusterin sillä saisi.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.