Pitkälle patikalle Etelä-Suomessa

Mikä ero on retkeilyllä ja vaeltamisella? Vastauksia tähän kysymykseen on varmasti monia, mutta ainakin moni meistä ajattelee, että retkeilyä voi harrastaa joka puolella maata, mutta vaeltamiset sijoittuvat Lappiin tai lähimmilläänkin Pohjois-Karjalan ja Kainuun itärajalle. Kuitenkin kun tarkemmin tutkii ja miettii vaeltamista ja sen mahdollisuuksia etelämpänä, niitä alkaa kyllä näyttäytyä. 

Eteläinen Suomi tarjoaa monia upeita vaelluskohteita.

Vaelluksen suunnittelu

Siinä missä Lapin laajoilla selkosilla tapahtuvan reissun suunnittelu on lähinnä lähtöpaikan, yöpaikkojen ja niiden välisten etappien miettimistä, Etelä-Suomessa mietinnät kohdentuvat muun muassa seuraaviin seikkoihin:

  • missä maastot olisivat riittävän rauhalliset ja mielekkäät luontovaellukseen
  • mistä pätkistä koko vaellus koostuisi, jotta sille ei sattuisi ”liikaa” asuttujen seutujen läpi kulkua
  • millä paikoilla yöpymiset olisi mukavinta järjestää.

Valmiilla, merkityillä reiteillä ja kansallispuistoissa edellä mainitut haasteet on usein ”selätetty,” toisin on sitten, jos reitin haluaa laatia itse. Karttoja joutuu tutkimaan jopa tarkemmin kuin pohjoisen vaelluksia suunniteltaessa.

Pitkospuut Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Suunnittelu kannattaa aloittaa käytettävissä olevasta ajasta ja miettiä, kuinka pitkä lenkki (tai janareitti A:sta B:hen) sinä aikana on kohtuudella mahdollista taivaltaa ruokailuineen ja yöpymisineen. Netissä olevat karttapalvelut auttavat suunnittelussa; niistä reitin ja alueen hahmottaminen ja matkojen mittaaminen käy kätevästi. Kannattaa myös mielestäni asennoitua talousmetsäalueella ja kylien keskellä vaeltamiseen siten, ettei sen tarvitsekaan olla pelkkää korpitaivalta, vaan matkan varrelle voi ottaa vaikka kulttuurisia paikkoja tai vaikka kyläkaupan, jossa voi täydentää muonavarantoa. Ovathan esimerkiksi monet Etelä-Euroopan kuuluisista reiteistä ”kylästä kylään” -vaeltamista, enimmäkseen teitä pitkin.

Metsätie tarjoaa valmiin patikkareitin.

Metsiä ja hiljaisuutta kaipaavan kannatta haarukoida kartoilta laajoja yhtenäisiä metsäalueita. Ei haittaa vaikka metsäautotieverkosto on tiheä – päin vastoin: reissun voi jopa muodostaa tukeutuen niihin ja täydentää epäjatkuvuuskohtia tiettömän maaston kautta suunnistamalla tehtävillä osuuksilla. Teillä kulku tuo kuitenkin jonkin verran turvallisuuden tunnetta, kun itsensä paikantaminen kartalle on helpompaa. Aina voi hypätä kulkemaan tien lähettyvillä metsän puolelle, jos maasto siellä on houkuttelevaa. 

Teihin tukeutuminen auttaa myös mm. sellaisissa ikävissä ”yllätyksissä,” että etukäteen maastossa kuljettava reitti voikin paikalle tullessa näyttäytyä rujona hakkuuaukeana, jolla patikointi on sitä viimeistä mitä vaeltaja haluaa kohdata. Karttapainokset kun tehdään melko harvoin, eikä tuore hakkuu näy välttämättä karttapalvelussa. Silloin reittinä suunniteltu metsäautotie on helpotus hakkualueen ohi kulkemiseen.

Myös peurojen polkuja voi seurata.

Ilmakuvien tarkkailu antaa monesti pelkkää karttaa paremman kuvan maastosta, koska kaikki metsä on maastokartoissa valkopohjaista. Toki vanhemmat hakkuualueet, jotka ovat viimeiseen ilmakuvaukseen osuneet, ilmestyvät karttojen seuraavaan painokseen vihreänä vinoviivoituksena. Tässä kohtaa itse metsä on jo muutaman metrin korkuista tiheää koivikkoa, joka on myös usein melko ikävää kuljettavaa.

Etelä-Suomen suosituilla alueilla vaeltamisen mielekkyttä voivat karsia myös kävijäruuhkat. Lähtisinkö siis vaellukselle vuodenaikana, joka ei ole niin suosittua yleensä ihmisten retkeillä?

Alkukesän vehreyttä Etelä-Suomessa.

Varustautuminen

Kun tekee reittisuunnitelmansa itse, eikä aio vaeltaa kansallispuistossa tai muulla merkityllä reitillä, on syytä muistaa ainakin se, että tulipaikkoja ruokailua varten ei ole tarjolla. Siihen varautuminen vaikuttaa mukaan otettavaan ruokaan ja välineisiin. Lämpimät ruuat tullaan siis tekemään retkikeittimellä – grillimakkara kannattaa ehkä jättää pois. 

Toinen huomioon otettava seikka on mielestäni maaston pienipiirteisyys, ja puuston runsaudesta johtuva peitteisyys (toisin sanoen ei pysty näkemään kauas eikä siten visuaalisesti määrittämään olinpaikkaansa). Reitistä voi todellisuudessa tulla huomattavasti pidempi sekä matkaltaan että kestoltaan, jos suunnittelun tekee mutkat oikaisten ja korkeuserot huomioimatta.

Kiertääkö suo vai mennä yli – siinäpä pulma.

Merkitty reitti vai omatoiminen suunnistaminen?

Maanomistussuhteiden ja tiiviin rakennus- ja tiekannan vuoksi eteläisen Suomen kansallispuistot ovat muodoiltaan epäyhtenäisiä ja saattavat jopa muodostua muutamista eri alueista. Ne eivät siis pääsääntöisesti tarjoa selkeää yhtenäistä aluetta, jolla usean päivän pituisen reitin saisi aikaiseksi. Merkityillä reiteillä voi tehdä päiväreissuja ja yhden yön yli kestäviä patikoita. Näin siis ”pääsääntöisesti.” Pidempää reissua halajaville onneksi on myös poikkeuksia. Lisäämällä valmiisiin reitteihin itse suunniteltuja etappeja, on mahdollista venyttää reissu jopa useampaan päivään. Ja mikä edes pakottaa vaeltajaa taivaltamaan kilometrejä joka päivä; voihan sitä asettua johonkin paikalle pariksi yöksi, jos maisema ja tunnelma ovat kohdallaan. Monille vaeltamaan tahtoville voi valmiilla merkityllä reitillä kulkeminen tuntua ainoalta vaihtoehdolta, sillä oman reitin suunnitteleminen ja karttojen selvittely on haastavaa. Ja onhan niillä monet hyvät puolensa; reisulla on aikaa enemmän itse nauttimiseen ja luonnon tarkkailuun, kun huomio ei mene suunnistamiseen ja kartan tutkimiseen. Lisäksi retkeilyvarustuksia, mm. laavuja, ruokailupaikkoja ja ulkohuusseja, on usein merkittyjen reittien varsilla.

Merkityillä reiteillä on usein jotain retkeilyvarustusta.

Edellä kirjoiteut kappaleet kuitenkin lopulta osoittavat, että vaellusreissu suunnittelusta toteutukseen voi eteläisessä Suomessa olla jopa enemmän seikkailu, kuin Lapin selkeillä selkosilla.

Vaellusreittejä Etelä-Suomessa

Tässä seuraavaksi muutama esimerkki Etelä-Suomen merkityistä reiteistä, joilla pituuttakin saa parista päivästä muutamaan päivään.

Joutsijärven kierros, Kullaa

Upea, erämainen, karu järvi Porin lähettyvillä. Rengasreitti järven ympäri on vajaat 30 kilometriä pitkä, ja sitä saa pidennettyä muilla sivuhaaroilla. Järvi monine saarineen soveltuu myös melontaretkille erinomaisesti. Reitin varrella on useita tupia ja tulipaikkoja, sekä säännöllinen huolto. 

Lue lisää

Silta reitillä yli kivikkoisen joen.

Hämeen Ilvesreitti, Kantahäme

Ilvesreitti on kokonaisuudessaan yli 250 kilometrin mittainen, eri kansallispuistoja ja retkeilyalueita yhdistävä reitistö. Esimerkiksi Riihimäki–Tammela-välillä polkua on 40–60 kilometriä, ja sille välille osuvat mm. Melkutin-järvet ja Liesjärven kansallispuisto. Tällä reitistöllä saat vaikka usean päivän mittaisen metsävaelluksen aikaiseksi.

Lue lisää

Birgitanpolku, Lempäälä/ Pirkanmaa

Lempäälän Birgitan polku on ympyränmuotoinen retkeilyreitti kauniissa järvi- ja metsämaisemissa. Birgitan polulla on noin 50 kilometriä merkittyä patikointireittiä, ja se valittiin Suomen vuoden 2006 Retkikohteeksi. VisitLempäälä-verkkosivuilla on kattavasti tietoa Birgitan polusta.

Lue lisää

Salo–Teijo, yhdysreitti Teijon kansallispuistoon

Teijon retkeilyalueen vaihduttua statukseltaan kansallispuistoksi keräsi se vielä entuudestaankin enemmän kävijöitä. Salon kaupungin alueelle nykyisin kuuluvana, Salo on satsannut alueen saavutettavuuteen merkitsemällä yhdysreitin Salon keskustasta Teijoon asti. Tämä reitti koostuu vanhoista metsäteistä ja kärrypoluista, johdattaen kulkijan mm. Lehmijärven rantojen ohi. Järvessä voi käydä pulahtamassa. Maasto on Salon päässä jylhää ja korkeuseroja paljon. 

Reittiopasteet Salo–Teijo-reitillä.

Vajosuon Vaellus sekä yhdysreitti Raisiosta, Kurjenrahkan kansallispuisto

Vajosuon Vaellus on annettu nimeksi 30 kilometrin pituiselle lenkille, joka yhdistelee Kurjenrahkan kansallispuistossa olevia lyhyempiä merkittyjä reittejä. Lähtöpaikaksi voi valita minkä tahansa reitin varrelle osuvan P-paikan, infopisteen tai keskuksen. Vuosikymmeniä sitten tehtiin ja viitoitettiin polku aina Raisiosta asti Kuhankuonolle, ja vieläkin sen polustoa ja varustusta maastosta löytyy, sekä katkoviivamerkintä kartoista. 

Lue lisää

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.