”Kansantarinat kertovat rikkaasta Rikalan muinaiskaupungista” – tällainen on Rikalanmäen muinaispolku Halikossa

Astun ulos autosta ja katselen edessä vellovaa viljapeltoa. Viherrys on kääntynyt jo kellerrykseksi kesän tuulissa, sadonkorjuun aika lähestyy. Täällä maat ovat viljaisat. Seison Rikalanmäen rinteellä, entisellä saarella. Siellä, missä tänä päivänä huojuu vilja, on ennen ollut kaikkialla meri. Vieressä kohoaa Rikalan linnamäki, jonka metsien kätköistä voi vanhat vallit löytää yhä tänä päivänä. Itse suuntaan kuitenkin Rikalanmäen vanhojen rakennusten syliin. Sieltä kalmistojen, löytöpaikkojen ja muinaisjäännösalueiden keskeltä alkaa Rikalan muinaispolku.

Rengasreitti 0,4 km (vaihtoehto myös 2,5 km)
Ei tulipaikkaa
Lähtö- ja päätepiste kartalla (Rikalantie 74)

Parkkipaikalta on viitoitus Rikalan linnamäen ja Rikalanmäen lisäksi Halikon Museomäelle ja Museosillalle.
Pysäköintialueelta noustaan pienen matkaa tietä pitkin ravintolalle, jonka pihalta reitti alkaa.

Koska hyvä retki alkaa yleensä herkuttelulla, painelimme ensin Rikalan Krouvin ovesta sisään. Paikka näytti viikinkiaikaiselta, todella hienolta. Otimme kahvit ja kolme leivosta neljälle jaettavaksi, muu väki näytti saapuneen paikalle lähinnä lounaalle.

Ravintolan seinustalla huomioni kiinnitti vitriinissä oleva miekka, ja jäin lukemaan sen selitettä. Kävi ilmi, että kyseessä on myöhäisrautakautisen Gicelin-miekan kopio. Nimi Gicelin viittaa miekan alkuperään, joko seppään tai ainakin valmistuskeskukseen. Gicelin-miekkoja on löydetty Euroopasta 15, joista kaksi Suomesta: toinen täältä Rikalanmäeltä ja toinen Rovaniemeltä. Kopio on tehty Rovaniemen miekasta, koska Rikalan miekka on sen verran huonokuntoinen.

Olen itse kotoisin Salon seudulta ja tuntui ihmeelliseltä yrittää edes ajatella sitä aikaa, kun korkeimmatkin mäet olivat vain saaria, joilla ensin leiriydyttiin pyyntimatkoilla, sitten asetuttiin asumaan, tehtiin kauppaa ja kalisteltiin varmaan miekkojakin. Turkiksia vaihdettiin ulkomailta tuotuihin kankaisiin, esineisiin ja raaka-aineisiin. Seudulta on löydetty satumaisia koruaarteitakin, ja itse Rikalanmäeltä mm. miekkoja, rahoja ja arabialaista alkuperää oleva vaakarasia.

Nämä asiat mielessäni ravintolasta muinaispolulle astuessani katsoin maisemaa uusin silmin ja tunsin jotakin uutta. Onhan näistä koulussa aikoinaan puhuttu, mutta jotenkin näin suuria juttuja ei oikein sisäistä ennen kuin aika on kypsä.

Polku alkaa ravintolan pihalta.

”On esitetty, että keskiaikaisissa asiakirjoissa esiintyvä hämäläisten satama ”Portus tavastorum” sijaitsi juuri Rikalassa. Perimätiedot rikkaasta Rikalan ”muinaiskaupungista” ja kauppapaikasta ovat jääneet elämään myös monissa kansantarinoissa.”

Ote opastaulusta Rikalan muinaispolun varrella

Kaupunki Rikala ei koskaan tosiasiassa ollut, mutta kauppapaikka kylläkin, ja kenties myös syy sille, että alueelle tupsahti aikojen saatossa toinen toistaan komeampia kartanoita, jotka yhä tänä päivänä ovat voimissaan. Kartanot Joensuu, Viurila ja Vuorentaka ovat kaikki Rikalan lähiympäristössä. Salon torille Rikalanmäeltä on linnuntietä matkaa alle neljä kilometriä.

Rikalanmäki oli täydessä kukassa, ja muinaispolku luikerteli sen rinteillä kuin jättimäinen, aurinkoisella rinteellä lepäilevä käärme. Heinikkoinen polku oli helppo seurattava ja mukava kulkea, joskin askeleitaan kannatti hiukan katsoa.

Ilmassa tuoksui jo elokuu.

Niittyisen rinteen jälkeen polku sukelsi valoisaan metsikköön. Metsästä ja kaikesta ympäröivästä maisemasta näki, että ihminen on ollut näillä sijoilla kauan.

Katselin lakeuden ja metsien takana kaiken yläpuolelle kohoavaa Uskelan kirkon profiilia, hengitin syvään ja ajatuksissani pyörittelin sormessani olevaa Uskelan sormusta. Alkuperäinen sormus on löydetty alueelta ja Kalevala Koru on ottanut sen uustuotantoon. Minua se muistuttaa juurista, ja sormuksen voima tuntuu jotenkin ihmeellisesti kasvavan aina kun käyn kulkemassa näitä kotiseudun polkuja. Aivan kuin se jotenkin taianomaisesti latautuisi.

Löytyi myös vattuja.

Seuraavana muinaispolulla edessä oli metsän keskellä lepäävä ruumiskalmisto. Aivan vieressä oleva asuintalo pihapiireineen on syytä jättää visusti rauhaan, joten kalmistoon kannattaa tosiaan tutustua vain opastaulun tietojen ja kuvien välityksellä.

Itse muinaisjäännökset polun varrella eivät juuri erotu maastosta – aika on ottanut ne takaisin itselleen. Polun maisemat ja tunnelmat ovat kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoiset, sillä pellot lainehtivat kaikkialla mäen ympärillä ja näköalat kantavat kauas, vaikka mäki ei kovin korkea olekaan. Tuntuu hienolta saada polun verran uppoutua kauas maamme historiaan, aikoihin, joita harvemmin tulee miettineeksi. Siinä tulee samalla tehtyä pieni tutkimusretki myös omaan itseen. Missähän omat esi-isäni olivat ja mitä he tekivät aikana, jolloin miekkoja vielä kalisteltiin Rikalanmäellä? Oliko joku heistä siellä?

Entä kenelle Rikalan Gicelin-miekka kuului? Pääsiköhän sen veriura, joka tavanomaisesta poiketen jatkui miekan kärkeen saakka, koskaan tarkoituksenmukaiseen käyttöönsä? Todennäköisesti. Ainakin miekan arvellaan olleen kovassa käytössä.

Muinaispolku on mahdollista kulkea osana pidempää 2,5 kilometrin reittiä, joka käsittää myös kierroksen viereisellä Rikalan linnamäellä.

Lue lisää

Rikalan muinaislinna, Halikko

Rikalan muinaispolku Muinaispolut-sivustolla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.