Rikalan muinaislinna, Halikko

Eräs menneen kesän retkistämme johdatti meidät vanhan Ykköstien kautta Saloon. Halikon kohdilla silmiin osui kuten niin useasti ennenkin Hannunvaakuna ja viitoitus Rikalan muinaislinnalle. Tuo kohde oli tuntunut aina niin läheiseltä tai muuten vain myöhempää ajankohtaa odottavalta, että sen ohi oli huristettu pysähtymättä. Nyt aikaa oli kuitenkin riittämiin ja ilmakin otollinen, vaikka kesä oli sateinen ollutkin.

Itselläni ei ollut mitään varsinaisia odotuksia kohteesta, vaikka olinkin siitä lukenut kirjoista kuten monesta muustakin linnavuoresta. Kaikki mielenkiintoinen eteen tuleva oli siis kotiinpäin. Auton keulan käännyttyä pois vanhalta valtatieltä siinsi edessä melko pian keskellä peltomaisemaa sokeritoppamainen “mäennyppylä”.

”Tuo sen täytyy olla”, mietin ääneen.

Parkkeerasin auton ja annoin katseen kiertää ympäristössä. Paikalla oli jonkinmoinen luontopolku, joka oli viitoitettu ja opastein numeroitu. Suuntasimme parkkipaikan lähellä olevalle kohteelle, joka osottautui Rikalan kylämäeksi.

Paikka on ollut merkittävä kauppapaikka 1000–1200 luvulla, jonka vuoksi alueen turvaamiseksi on rakennuttu linna läheiselle vuorelle. Paikalla oli myös vanhoja polttokenttäkalmistoja 500–700 luvulta, sekä ruumiskalmisto 1000–1100-luvuilta. Alueelta on myös tehty löytöjä jotka viittaisivat pronssi- ja rautakauteen.

Itse suuntasimme kuitenkin matkamme kohti linnavuorta ja jätimme kalmistot tällä kertaa tutkijoiden huomaan. Linnavuoren juurelle saavuttaessa selvisi välittömästi, että nyt ollaan muualla kuin lasten perinteisessä pulkkamäessä.

rikalan muinaislinna (2)

Paikalla oli opaste, joka kertoi faktat paikan historiasta:

”Rikalan muinaislinna on yksi Lounais-Suomen tunnetuimmista muinaislinnoista. Sen korkeimmat kohdat kohoavat noin 59 metriä merenpinnan yläpuolelle. Linnamäen lounais-ja kaakkoisrinteitä kiertää n.160 metriä pitkä kivivalli. Vallin tuntumassa on parissa paikassa havaittu laajempia kiveyksiä ja kumpareita, jotka voivat olla jäänteitä vallin yhteydessä olleista erillisistä rakennelmista.”

Itse olin kuitenkin havaitsevinani keskellä uhkeinta rinnettä luolamaisia syvennyksiä, joten päätin uhmata kohtaloa ja kavuta lähemmäksi, vain todetakseni että kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa.

rikalan muinaislinna (4)

Vesiperän jälkeen oli parasta palata suosiolla polulle ja nöyrtyä kapuamaan laelle merkittyä reittiä, joka sekin on melkoisen haastava. Varsinkin kun keskellä jyrkintä rinnettä joutui ylittämään sähkölinjan, jonka myrsky oli repinyt irti sähkötolpistaan.

Polku vuoren huipulle johdatti ilmeisesti paikan vanhan vartioportin kautta laelle, koska suuret kivenlohkareet loivat porttimaisen muodostelman, josta jatkui selvästi havaittava kivimuuri niin oikealle kuin vasemmallekin. On arveltu että 2 metriä leveä kylmämuurattu kivivallin pohja olisi ollut paaluvarustuksen perusta. Itse linnavuoren rakennusajankohta sijoittunee rautakauden loppuun.

rikalan muinaislinna (3)

“Halikonlahti ulottui vielä pronssi- ja rautakaudella pidemmälle mantereelle. Rikalanmäki sekä vieressä oleva Rikalan linnavuori olivat alkuaan veden rannalla. Viikinkiajalla viikingit kävivät ahkerasti kauppaa alueella. Sittemmin maan kohottua Rikalanmäki oli vielä pitkään keskiajalla purjehduskelpoisen Halikonjoen suulla.
Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla ei ole ollut muita merkittäviä kauppapaikkoja.”

Mäen laki on melkoisen kokoinen, joten sitä on varmasti voitu käyttää pakopaikkana tai miksei jopa väliaikaisena asumuksena. Ainoa asia, joka vastaavilla paikoilla tulee aina tulee mieleen, on juomavesi. Kaivoa tuskin tälläkään mäellä on ollut, joten turha tänne on ollut elikoita, lapsia ja naisväkeä tuoda pitkäksi aikaa oleilemaan.

Siksi onkin esitetty väite, että muinaislinnat varustettiin vain puolustajia varten ja muu väki hakeutui suojaan metsiin. Linnavuoria on voitu käyttää myös kulttipaikkoina.

rikalan muinaislinna (8)

“Turun yliopisto teki koetutkimuksia Linnamäellä vuosina 2001-2002. Linnamäen lakialueella suoritettiin fosforikartoitus, jonka tuloksena havaittiin ihmistominnasta johtuvia kohonneita arvoja sekä merkkejä kulttuurikerroksista. Linnamäki on toiminut asukkaiden turvana. Mäen rinteet on aikanaan pidetty puuttomina ja linnavuori varustuksineen on hallinnut ympäröivää maisemaa. Linnamäeltä käsin voitiin valvoa Halikonjoelta ja – lahdelta tulevia kulkijoita.”

Nykyään mäen rinteet ovat komeasti metsistyneet ja näkymät eivät ole aivan yhtä hulppeat kuin aikoinaan. Toki ne ovat hyvät vieläkin, varsinkin Halikon vesitornin suuntaan. Jyrkimmän rinteen reunalla olevassa halkeamassa ja alempana olevalla tasanteella oli pidetty lähiaikoina leiripaikkaa ja kenties jopa yövytty nauttien rauhaisasta maisemasta.

Retkipaikkana kohde onkin lähinnä näköala- ja kunnonkohotuskohde kavutessa laelle. Kohde sopii kaikenikäisille kunhan muistaa pitää malttia mukana äkkijyrkillä kallionreunoilla paikkaan tutustuttaessa. Linnavuoren ohitse ei kannata huristella, vaan jos hollille sattuu, niin paikalla kannattaa pysähtyä.

Lähteet: Linnat ja linnoitukset- Karttakeskus, paikalliset opasteet ja Wikipedia

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6701284 E 282605

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.