Vaellus kaupungista Kurjenrahkan kansallispuistoon Kuhankuonon reitistöä pitkin

Kuhankuonon retkeilyreitistö on laaja luontoreittien kokonaisuus Lounais-Suomessa. Reitin alkupiste on Ruissalossa ja päätepiste Säkylän Pyhäjärvellä. Reitistö muodostuu yhdys- ja rengasreiteistä. Sen varrelta löytyy metsiä, maaseutua, teitä, soita ja isoja kallioalueita.

Olin pitkään haaveillut vaeltamisesta kotipihalta Kurjenrahkalle ja onneksi hyvä ystäväni Heidi innostui tästä ideasta. Minusta on hienoa, ettei aina tarvitse lähteä vaeltamaan kauas Lappiin, vaan hienoja paikkoja löytyy myös kotipihan vierestä. Tavoitteenamme oli edetä noin 50 kilometrin vaellus hitaasti niin, että on aikaa ihmettelylle ja nautiskelulle. 

Päivä 1: koti–Kullaanvuori, 9 km

Kullaanvuori (Kullanvuori) kartalla

12 tunnin työpäivän jälkeen tuntui siltä, etten jaksa enää mitään. Onneksi olin palannut rinkan valmiiksi jo edellisenä iltana, joten pääsin nopeasti matkaan. Marssin rivakkaa tahtia teitä pitkin parissa tunnissa Kullaanvuorelle, jossa Heidi jo odotti valmiin ruoan kanssa minua laavulla. 

Kullaanvuori sijaitsee Raision ja Ruskon rajalla. Kullaanvuorella on laavu ja vessa sekä mäen päällä on näkötorni. Läheltä löytyy mm. hiidenkirnu, paimenen hauta ja kalliolähde. Päiväretkeilijä pääsee Kullaanvuorelle mm. Raision ABC -huoltoaseman kohdalta tai Ruskon hiihtokeskuksesta. 

Laavulla oli pienet ampiais- ja mehiläispesät, mutta teimme heidän kanssaan sovinnon, että mahdumme kaikki samaan laavuun nukkumaan. Kävin ihailemassa auringonlaskua näkötornilla ja kuulin kehrääjän laulavan – hieno alku vaellukselle.

Päivä 2: Kullaanvuori–Rehtsuo, 12 km 

Kervan laavu kartalla

Rehtsuon laavu kartalla

Polku jatkui vuoroin metsässä ja teillä. Tieosuudet olivat kohtuullisen lyhyitä. Mietimmekin näin eräoppaina, voisiko tällaiselle vaellukselle saada maksavia asiakkaita. Kulttuurivaellus – kaikkea, mitä matkan varrelta löytyy: maaseutua, erilaisia metsiä suojelluista metsähakkuualueisiin ja ihmisten elämää.

Kävelimme Kervan laavulle lounaalle. Kervan laavu sijaitsee Ruskolla yhdysreitin varrella. Auton pystyy jättämään läheiselle tielle. Kervan laavun vieressä on iso metsähakkuuaukea, joka vaikeuttaa laavulle kulkua.

Lounaan jälkeen otimme patjat ja makuupussit esiin ja nukahdimme hetkeksi päiväunille. Siitä jatkoimme ensimmäiselle vesikätkölle. Heidi oli käynyt etukäteen piilottamassa vesipulloja matkan varrelle. Vesihuolto olikin tämän vaelluksen isoin haaste. Siitä jatkoimme Rehtsuon uudelle laavulle – hieno rakennelma. Ainoana miinuksena on, että metsähakkuualue alkoi laavun vierestä.

Illalla mietimme, mikä moottoripyöräkilpailu on lähellä käynnissä, kun niin kovasti päristelivät. No, mulliahan ne olivatkin ja nälissään ammuivat läheisellä maatilalla. Toinenkin yö meni laavussa nukkuessa. Viime yönä seurana oli ampiaiset ja tänä yönä sinne saapui herraseuraa laavun ulkoreunalle nukkumaan.

Päivä 3: Rehtsuo–Vajosuo, 16 km

Vahdon hiekkakuopat kartalla

Vajosuon nuotiopaikka kartalla

Rehtsuo oli täynnä tupasvilloja ja kurkien äänet kaikuivat suon toisella laidalla. Rehtsuon lähellä ei ole kunnon autopaikkoja, joten päiväretkeilijä joutuu kävelemään pidemmän matkan päästäkseen ihastelemaan tätä hienoa suoaluetta: ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja lähellä Turkua. 

Jatkoimme Vahdon kautta yhdysreittiä kohti Kangenmiekan kierrosta, joka on yksi Kuhankuonon reitistön rengasreiteistä. Samalla poimimme mukaamme toisen kätkön vedet. Tänään saimme kunnolla suunnistaa, sillä yhdysreittien merkintöjä puuttui tärkeistä risteyskohdista. Eli jos innostut tätä reittiä kulkemaan, ota Kuhankuonon retkeilyreitistön kartta mukaan (nettiversio löytyy tämän sivun alalaidasta). Sen lisäksi on hyvä olla esimerkiksi Maastokartat-sovellus puhelimessa.

Pidimme Vahdon hiekkakuopilla lounastauon. Hiekkakuoppia on useita; osa on yksityiskäytössä ja yhdellä hiekkakuopalla on mm. uimaranta.  Kahlasimme vedessä ja lopuksi vietimme kunnon siestan puun alla.

Hiekkakuopilta jatkoimme Kangenmiekan kierrosta pitkin ja saavuimme Käärmelähteelle, jossa innostuimme laulamaan Sua lähde kaunis katselen -laulua samalla veden pulputessa lähteessä. Tämä oli mielestäni ainoa paikka matkan varrella, josta olisi voinut saada keittämällä juotavaa vettä.

Metsähakkuut ja tiellä kävely alkoivat ärsyttää, mutta onneksi ennen Vajosuota pääsimme kävelemään aarniometsässä ja suolla. Ilman lämpötila ja kosteus vaihtelivat matkan varrella paljon: avohakkuiden kuiva ja kuuma ilma ja aarniometsän kostea ja viileämpi ilma. Metsien tärkeys nousi matkan varrella esille. 

Tämän yön halusimme nukkua ilman seuralaisia, joten pystytimme teltat Vajosuon nuotiopaikan lähelle. Yöpyjiä siellä oli varmaan parikymmentä, mutta onneksi kaikki retkeilijät ottivat hyvin toisensa huomioon. Iltavenyttelyt ja nukkumaan yksiöön. Meidän vaeltajien yö alkoi joka ilta viimeistään klo 21. Korvatulpat ja silmälaput päässä ympäristön äänet peittyivät ja ansaittu lepo sai alkaa.

Päivä 4: Vajosuo–Kurjenpesä, 10 km

Kurjenpesä kartalla (Kuhankuonontie 67, Pöytyä)

Heräsimme joka aamu klo 6 ja 7 välissä. Pääsimme lähtemään liikkeelle viimeistään klo 9. On mukava lähteä liikkeelle ajoissa niin jää ilta-aikaa leiriin. 

Kurjenrahkan kansallispuiston reitit ovat hyvin merkittyjä ja pitkospuutkin oli juuri vaihdettu. Kartan mukaan matkalla olisi yksi vesipiste. No, eipäs ollutkaan. Kuokkavieraat Heikkilä ja Tammero kerjäsivät vettä matkan varrella olleesta talosta. Talon emäntä oli todella ystävällinen ja juttelimme tovin maailman menoja hänen kanssaan.

Rautiainen, sinisuohaukka, kehrääjä, peukaloinen, pyy… Vaelluksen aikana kuulimme ja näimme paljon lintuja. Heidi tuntee linnut erinomaisesti. Opin itse monta uutta linnun ääntä.

Yhdellä tauolla istuin kivelle ja mietin, mikä lintu noin ääntelee. Siinä vieressä sihisi käärme, ja sitä sihinää kestikin kymmenen minuuttia. Käärme näytti olevan tukevassa kunnossa ja epäilimme, että on kohta synnyttämässä ja sen vuoksi ei lähtenyt pakoon. Näimme perhosten tanssin. Kuinka hienoja kiemuroita kaksi perhosta yhdessä tanssivatkaan. 

Kurjenpesän luontotupa häämötti jo kilometrin päässä ja kuljimme loppumatkan hiljaisuudessa muistellen vaelluksen kokemuksia. Aina ei tarvitse lähteä kauas, lähiretkeily on helppoa ja halpaa. 

Kuhankuonon retkeilyreitistön polut olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta reittimerkinnät muutamassa paikassa hukassa. Jos innostut tämän matkan vaeltamaan, mieti, miten järjestät vesihuollon: kannat kaiken veden, kätköjä vai kuokkavieras. Luonnonvesiä en tällä reitillä käyttäisi lukuun ottamatta muutamaa vesipaikkaa. 

Kirjoittaja on Turun seudulla asuva luonto- ja eräopas, joka retkeilee ympäri vuoden eri puolilla Suomea. Seikkailuja voi seurata Instagramissa Luontoninnun rinkassa.

Lue lisää:

kuhankuono.fi

Reitistön kartta